Kasvaako omasta erinomaisuudestaan ikinä pois?
Kyllä siitä voi kasvaa. Se vain vaatii älyttömän paljon työtä oman itsensä kanssa, tahtoa kasvattaa omaa nöyryyttään. Ei nöyristelyä, vaan nöyryyttä. Oikeassa on helppo olla, myös silloin kun ei ole. Vaativampaa on tunnistaa se hetki, jolloin on vain tarve olla oikeassa. Toiset eivät tunnista sitä koskaan ja kaikki eivät tunnista edes sitä tarvetta muutokselle. Sulla on erinomainen lähtökohta tässä, koska tunnistat tuon puolen itsessäsi; kun tunnistat, että temperamenttisi on yksi niistä tekijöistä, joka tätä harhaa aiheuttaa. Harhaa siitä, että olet juuri sillä hetkellä siinä asiassa oikeassa. Temperamenttisuudessa ei ole mitään vikaa eikä sitä tarvitse kitkeä pois; se luo elämään intohimoa ja auttaa tunteita virtaamaan. Tärkeää olisi löytää se oma herkkyytensä ja antaa myös sen näkyä. Jos kaikkeen reagoi hyökkäämällä vastaan, niin se on vain puolustautumisreaktio, tarve peittää omaa haavoittuvuuttaan, pakotie omaan suojakuoreen. Silloin herkkyydelle ei jää tilaa, vaan se tulee jyrätyksi aggression alle. Herkkyyden vaaliminen mahdollistaa sen, että tulee paremmin kuulluksi ja ymmärretyksi, koska se mahdollistaa myös sen, että pystyy myöntämään olleensa väärässä. Mutta se mahdollistaa myös sen, että tunnistaa paremmin myös sen, milloin on oikeassa ja milloin on selvästi tarve perustella oma kantansa, ettei tule ymmärretyksi väärin. Se auttaa rauhoittumaan, jolloin oma kanta on helpommin perusteltavissa.
Jos pystyt palaamaan tilanteisiin, jotka ovat äityneet riitelyksi, niin tutkiskele mielessäsi, löytyykö yhdistäviä tekijöitä sille, mikä ns. katkaisi kamelin selän. Jokin yksittäinen henkilökohtaisuus tai vain tapa, jolla sinulle on puhuttu. Mikäli tällaisia löytyy, niin koeta miettiä, miten reagoisit siihen nyt, kun tilanne ei ole päällä. Miten voisit reagoida siihen toisin. Millä tavalla toisenlainen reaktio olisi mahdollisesti muuttanut keskustelun kulkua. Onko jotain, mitä olisit siinä hetkessä toivonut toisen tekevän toisin? Olisitko pystynyt sanoittamaan toiveesi tälle toiselle ihmiselle?
Ja muista, että vika ei ole aina vain toisessa. Riitelyyn vaaditaan aina vähintään kaksi. On täysin mahdollista, että toisella ihmisellä ei ole aikomustakaan käydä rakentavaa keskustelua, vaan hänen aikomuksensa on vain provosoida, luoda konflikti, haastaa riitaa. Peittää jotain pelkoja itsessään hakatakseen oman mielipiteensä läpi ilman, että joutuu nöyrtymään. Tällaisen ihmisen kanssa vuorovaikutus ei siinä hetkessä ole välttämättä edes mahdollista. Sellaisesta tilanteesta on ihan ok myös vain poistua ja palata asiaan silloin, kun molemmat ovat rauhoittuneet. Ja jos sellaista hetkeä ei tule, tai jos tällaisen ihmisen kanssa keskustelu johtaa aina vääjäämättä riitaan, niin voi olla hyvä miettiä, että onko sellainen henkilö oikeasti tärkeä elämässäsi vai olisiko viisainta pitää kanssakäyminen minimissään. Kuten sanottu, it takes two to tango, ja jos toinen ei ole valmis työstämään omaa käytöstään, niin maaperä ei muutu helposti erityisen hedelmälliseksi. Ja joistain ihmisistä on myös hyvä vain päästää irti, jos se suhde on liian toksinen. Muista arvostaa ja kunnioittaa eniten itseäsi, tehdä sellaisia päätöksiä, jotka ovat juuri sinulle hyväksi. Opettelemalla arvostamaan ja rakastamaan itseäsi ja pitämällä huolta omasta hyvinvoinnistasi teet palveluksen sekä itsellesi että muille. Se on oikeasti yllättävän vaikeaa, kun pyrkii keskittymään juuri siihen ja unohtaa sen, että mitenhän se toinen mahdollisesti reagoi tähän. Kenelläkään ei ole taitoa hallita muiden tunteita terveellä tavalla. Omiin ratkaisuihin sen sijaan voi vaikuttaa ja siihen, tekeekö itselleen hyvää vai pahaa.