Oltiin viikonloppuna tyttöystävän ja tämän vanhempien kanssa minun vanhempieni luona syömässä. Tyttöystävällä ja tämän vanhemmilla on useampia ruoka-aineallergioita, gluteenitonta ruokavaliota, diabetestä ja suosivat ruokavaliossaan tiettyjä juttuja. Heille ei ole helpointa laittaa ruokaa ja koska minun vanhemmilla ei ole mitään ruokavaliota rajoittavaa, niin he syövät mitä vaan eivätkä ole tottuneita laittamaan ruokaa tämmöisille ihmisille, joilla on rajoitteita. He vähän stressasivat asiaa, koska eihän kukaan halua, että vieraalle tulee jotain terveysongelmia ruuasta ja että ylipäätään vieraat voivat syödä tarjolla olevaa ruokaa.
Ruokailua varten onnistuttiin löytämään sopivat alku-, pää- ja jälkiruuat eikä kenellekään tullut mitään vatsavaivoja tai muita ongelmia. Homma meni hyvin. Sen takia alkoikin tänään vituttaa, kun sain kuulla tyttöystävän kautta, että hänen äitinsä mielestään ruokaa oli ollut liikaa. Ensin hirveä haaste keksiä, mitä syödään ja varmistelua, että onhan tämä ja tämä ok, ja sitten löydetään joku valittamisen aihe. Itse sai muutenkin päättää montako perunaa syö, paljonko salaattia ja porkkanoita ottaa eikä kukaan pakottanut ottamaan pikkuleipää. Vituttaa, kun joku näkee vaivaa asian tekemiseen ja sitten toinen puoli näkee vaan kritisoitavaa ja vieläpä asiasta johon olisi voinut itse vaikuttaa. En tiedä miksi meni niin ihon alle tämä, varmaan kun omat vanhemmat kyseessä. Vituttaa kuitenkin.
Ensi kerralla tarjolla voisi olla puuroa, suolaa ja lasillinen maitoa. Puuron ja suolan saa annostella itse. Maidon saa kaataa puuroon, mutta uutta lasillista ei saa. Ei tule syötyä liikaa sitten.
