Se onkin jotakuinkin ainoa valopilkku tässä. Tosin usko työn löytymiseenkään ei ole ihan hirveän korkea, kun koulutusta ei ole muuta kuin ylioppilastutkinto, ja tämän nykyisen työn saaminenkin oli pieni ihme. Sitä ennen olin hakenut vaikka kuinka moneen paikkaan enkä päässyt mihinkään.
Vaikka usko juuri mihinkään ei ole tällä hetkellä hirveän korkea, niin siitä huolimatta mä yritän. En mä halua loppuikääni olla Kelan elätti.
Joo, ei ole työn saanti aina helppoa. En toki tiedä, millaista työtä haet ja oletko kuinka kykenvä/halukas esimerkiksi johonkin pikaruokapaikka- tyyppiseen työhön, joita suht hyvin löytää. Jos on tosiaan halua ja fyysistä kykyä.
Työn haku itsessään on tietysti välillä aika raastavaa, mutta sekin kannattaa ottaa oppina. Haastatteluin pääsy jo käy hyvänä harjoitteluna tulevaa työn hakua ajatellen.
Joskus yli 10 vuotta sitten silloisen työnantajan leipiin haki tyyppi, joka oli tyyliin jotain 20 vuotta ollut pizzeriassa töissä. Sen tyypin halu töihin oli todella silmiinpistävä. En voinut palkata sitä toimistoduuniin, kun ei ollut mitään pohjaa edes sinne päin. Jos joku tuotannon duuni olisi ollut auki, olisin varmasti vinkannut, että ottakaa tää jätkä heti sinne, tekee mitä vaan. Asennetta ei voi korvata millään.
Toivottavasti löydät jotain uutta.
P.S. Minullakaan ei ole loppuun suoritettua tutkintoa kuin ylioppilas -98 ja jotenkin tässä on pärjätty.
