Nojoo, eipä tarvitse televisiota oikein enää katsella, kun pääosin sieltä tulee temppareita, huutokauppakeisareita ja uusintoja The Big Bang Theorystä. Villin Kortin olen katsonut torstaisin aina kun mahdollista ja se on ollut mukava tapa ja tietyllä tapaa nostalgista katsoa jotain television tahtiin, kun lapsena ja nuorena televisio loi rutiinit arkeen, kun lapsena piti katsoa Pikkukakkosta alkuillasta ja varttuessa alettiin katsoa CSI:tä ja Everwoodia illalla. Tietyt ohjelmat tulivat tiettyinä päivinä ja osa oli arkiohjelmia ja osa viikonloppuohjelmia.
Itse en myöskään televisiosta katso kuin elokuvia ja dokumentteja. Löysin reilu vuosi sitten vasta tuon Villin Kortin, kun vissiin tulin töistä ja jätin kakkoskanavalle siksi aikaa, kun lukaisin teksti-tv:n uutiset läpi. Sen jälkeen Areenasta katsoin kaikki jaksot mitä sieltä näki, joita niitäkään jostain syystä ei ollut kuin pari viimeisintä tuotantokautta, joka oli hieman naurettavaa.
Tämän vuoden keväällä löysin Pitääkö olla huolissaan ja kaikki jaksot sain katsottua kuukaudessa, kun ne oli CMoressa ilmaiseksi. Näiden lisäksi seuraan Hyviä katsojia lauantaina. Siinä on kolme helppoa ja hauskaa ohjelmaa, jotka voi heittää päälle jos pitää nollautua illalla töistä tullessa. Saattaa olla, että pitää etsiä jotain korviketta.
Sekin vaihtoehto on, että Villin Kortin olemassaolo oli tässä. Outoa on se, että tuo oli torstain ohjelma ja nää livelähetykset on viikonlopun juttuja. Muualla jo spekuloitiin, että kun ohjelmassa usein vittuillaan kaikkia valtaapitäviä kohtaan, niin olisiko sieltä tullut jotain painetta vetää töpseli seinästä. Sitten siellä on nämä koko kansan urheilijaidolit vielä vieraana vetämässä yläastetason juttuja. Tämänkin kannalta oli kiinnostava ohjelma, kun urheilijat siellä kävi kertomassa rennossa ilmapiirissä hauskoja tarinoita uraltaan ja tekivät samalla itseään tutuksi.
Itselleni suorat lähetykset eivät tuo minkäänlaista lisäarvoa, sillä harvoin katson televisiosta mitään enää sen lähetysaikaan. Ainoa vähänkään säännöllinen asia on urheilu ja siinäkin tulee usein vetkuteltua sen verran, että saa hyppiä erätaukojen ja powerbreakien yli. Voisi myös arvella, että kun Villissä Kortissakin esiinnyttiin kuitenkin studioyleisön edessä, niin tokko puhdas livelähetys siihen enää minkäänlaista merkittävää lisäenergiaa tuo. Sitä varten se studioyleisö on siellä, että saa esintyä läsnä oleville katsojille saaden energiaa esiintymiseen ja lisäksi saa reaaliaikaista palautetta jutuilleen, eli on se sama reaaliaikainen suhde kuin teatterissa näyttelijän ja yleisön välillä. Mutta mahdollisessa livelähetyksessä kotisohville tulee vaan paskempia juttuja, mahdollisesti jonkinlaisia mokia ja erityisesti komediaohjelmassa panelistit joutuu olemaan varpaisillaan, etteivät möläytä mitään liian epäkorrektia kun sitä ei saa enää takaisin. Näkisin, että livetouhu tapahtuisi sisällön kustannuksella. Toki tiettyihin ohjelmiin ja formaatteihin se varmaankin sopii. En ole tosin elämässäni katsonut sekuntiakaan jotain Huumaa ja Putousta takana pari minuuttia, että ehkä parempi olla niistä hiljaa. Toiset pelaa videopelejä, toiset istuu sohvalla painamassa hybriditelevision nappeja ja 12 viikon jälkeen Jani-Petterin voitto vähiten nolona sketsihahmona tuntuu häntä äänestäneestä katsojasta henkilökohtaiselta saavutukselta. Kullekin omansa, kyllä nykymaailmassa etsivä itselleen viihdykettä kuitenkin löytää.
Yhtään enempää en tosin henkilökohtaisesti kaipaisi Docventures talk show'n kaltaisia ohjelmia, jossa katsojia ängetään väkisin mukaan lähetykseen viemään huomiota itseensä joutavilla jutuilla ja keskeyttämään koko ohjelman kulku, kun tämä suuri ajatus - joka ei vaikuta itse keskusteluun/ohjelmaan millään tavalla - pysähdytään lukemaan ohjelmassa vielä ääneen.