Vituttaa kun ikinä ei tunnu löytyvän hyvää ja kohtuuhintaista huoltopalvelua. Tänään sain autoni huollosta ja en tiedä mitä ihmettä on remppamies siellä autossa tehnyt, kun kuskin musta kangaspenkissä oli muutama valkoinen rantu. Tarkemmin nyt kotona katsoin niin joku isompi läikkähän siinä on. Ihan kuin olisi joku kaljat kaatanut penkille, jälki on sen mukaista. No, onneksi remontti oli sentään halpa ja nopea. Tappelemaan korjaamon kanssa en jaksa alkaa, koska sisusta on täynnä muitakin läiskiä (kiitos siitä kavereille ketkä ovat olleet kyydissä). Noh, yhdellä kaverilla on joku sisustapesuri ja luultavasti suostuu lainaamaan sitä.
Eipä ole ensimmäinen kerta kun viet jotain huotoon ja se tulee paskempikuntoisena takaisin kun sinne mennessä. Hyvänä esimerkkinä kun ostin jokunen vuosi sitten uudet alumiinivanteet, jotka olivat siis virheettömät. Sitten piti niille asentaa renkaat, ja eiköhän sinne heti onnistuttu repimään jonkinasteiset naarmut. Huomautin tästä rengasyrittäjää, ja pudotti kyllä kympin pois hinnasta, mutta vituttaahan tuo silti. Pitäisi varmaan opetella tekemään nuo kaikki autoremontit itse, jos haluaa pitää auton hyvässä kunnossa. Eikä saisi kuskata ketään kavereita. Ja pitäisi parkkipaikallakin jättää kaikista kauimmaiseen nurkkaan auto. Tämän takia en jaksa enää panostaa autoiluun yhtään ylimääräistä. Vaikka yrittäisit itse pitää ajokkisi kuinka siistinä, aina löytyy joku uuno joka saa siihen kulumisen jälkiä.
Toki jossain määrin sattumanin sanelee niitä menoja, mutta jos vuositolkulla ei satu vapaata edes osalle porukasta samaan aikaan, ovat sun kamusi ehkä vain vähän vässyköitä.
No ei... Ne lapset kasvaa ja tulevaisuudessa on aika jolloin pääsee helpommin irti... Oikeat kaverit tuntee siitä että vaikkei pitkään aikaan välttämättä näkisikään niin juttu jatkuu siitä mihin se edellisellä tapaamisella jäi. Kunnolliset kaverit säilyy koko elämän mutta välillä se elämä vaan heittelee niin että niille kavereille sitä aikaa vaan ei löydy niin kuin nuorempana, Ei kannata heittää kirvestä kaivoon kaveruuden suhteen. Jos ne kerran on sellaisia kavereita jotka on tärkeitä ja säilyttämisen arvoisia...Eli mä voin suosiolla lopettaa kyselemisen ja elää loppuelämäni tuijottaen telkkaria tai tekemällä kaiken "siistin" yksin ?
No ei... Ne lapset kasvaa ja tulevaisuudessa on aika jolloin pääsee helpommin irti...
Tähän mä vaan en oikeasti jaksa uskoa...
Tähän mä vaan en oikeasti jaksa uskoa. Jos on halua järjestää aikaa niin kyllä sitä pystyy järjestämään. Ei tää o semmote juttu joka muuttuu lapsien kasvaessa, kun tuntuu, että ihan yhtä vaikeata nämä jutut oli aikanaan vaikka ei ollu vielä mukuloita, mutta olivat jo siinä vakavassa seurustelusuhteessa. Silloin syytettiin seurustelusuhdetta, nyt kakaroita, seuraavaksi vanhuutta ?
EDIT: Tai sitten kyse on siitä, että pidän näitä kavereitani enemmän ystävinä kun he pitävät minua ? Sehän olisi hyvinkin selkeä syy tälläiselle käyttäytymiselle. Enkä nyt oikeasti halua lähteä tekemään itsestäni mitään marttyyriä, vaan ihan rehellisesti pohdin asiaa.
EDIT2: Otetaan nyt toinen esimerkki samasta aiheesta, olen muuttanut tässä viimeisen 4 vuoden aikana 2 kertaa ja kummallakaan kerralla ei yksikään frendeistäni ollut muuttoapuna. Molempina kertoina ex-tyttöystävä (eri tapaukset) oli tosin kyllä auttamassa. Itse olen ollut auttamassa muutoissa silloin kun on ollut mahdollista. Enkä nyt halua nostaa tätäkään juttua liian suuren arvoon yksistään, mutta kun näitä asioita vähän yhdistelee päässään niin rupeaa kirjaimellisesti vituttamaan.
Mä tunnen sua veli.Vituttaa koska ei ole kavereita ketkä koskaan lähtisi minnekkään tai kenen kanssa voisi tehdä jotain normaalista poikkeavaa (siis muutakin kun ottaa olutta perjantaina).
Olisi siis aivan mieletöntä lähteä joskus jonnekkin reissulle porukassa eikä aina itsekseen. Nyt olisi Belgiassa lupaava festarireissu, mutta eihän nää perheelliset perseenisät mihkään koskaan suostu/jaksa/pääse/voi lähteä. Selityksiä jos jonkunnäköstä. Helvetti.
30v on liian vanha olla sinkku näköjään. Jos jotain jonkun kanssa tahtoo tehdä, niin tarvii näköjään poikkeuksetta tehdä kahdestaan tyttöystävän/vaimon kanssa.
Vituttaa kun tahtoisi elää elämänsä muuallakin kun telkkarin edessä.
Älkää hommatko lapsia niin riittää aika kaikkeen muuhun hauskanpitoon ja elämästä nauttimiseen. Ensimmäiset pari-kolme vuotta vaan rääkyvät ja paskovat. Vievät yöunet ja aiheuttavat täten mielenterveyshäiriöitä. Haitta-hyötysuhde menee miinukselle. Vaikka toisaalta onhan se kiva kasvattaa se oma lapsi, ikään kuin 2.0-versio omasta itsestä. Mutta jos lapsella on joitain ongelmia, menee perhe-elämä hankalaksi ja koko oma elämä voi mennä persiilleen. Kun ei ole lapsia, on elämä paljon helpompaa ja vähemmän stressaavaa kuin lasten kanssa eläminen. Riittää hyvin aikaa omiin harrastuksiin ja vapaa-ajan rientoihin. Työelämässäkin saa vapaasti menestyä ilman että pitää olla lasten luona kotona.
Lasten suusta jne. Kukapa nämä paremmin tietäisi kuin 15-vuotias moniosaaja ja kaikesta kaiken tietäjä.Oliko se nyt niin, että tässä on murrosikäisen mielipide lasten hankkimisesta?
Kyllähän moni muukin ajattelee jotenkin noin. Esimerkiksi mä oon nyt 33, enkä vielä haluaisi siirtyä elämässä siihen tylsempään jumiutumisvaiheeseen, miksi sitä varmaan voi kutsua jos esimerkiksi harvoin vaan käy kavereiden kanssa istumassa iltaa. Mä haluan mennä ja tulla miten haluan ja varsinkin tehdä mitä haluan. Jos olisi lapsia, niin niiden takia sitä ei haluaisi tehdä, vaikka oikeasti sisimmissään tietenkin haluaisi. Se on sitten tosi ikävä juttu jos joskus kaduttaa. Mä koitan vältellä sitä. Toisaalta tietenkin mahdolliset lapset olisi kiva tehdä melko nuorena, mutta se nyt varmaan on paljon pienempi juttu. Eikä mulla ole mitään sellaista että jossain tietyssä iässä pitäisi tehdä jotain ihan vaan koska muutkin tekevät. Mulla on omatkin aivot. Mä en halua mennä massan mukana, enkä minkään vaimon pillin mukaan, tai oikeastaan edes yhdessä puoliksi päättäen. Mä haluan nauttia elämästä täydet 100 %. Naisista saa ne parhaat puolet muutenkin. Naiset nyt tarvitsee luonnostaan vähän eri juttuja, mutta mä olen mies.Oliko se nyt niin, että tässä on murrosikäisen mielipide lasten hankkimisesta?
Mä tunnen sua veli.
Itsellä on vähän sama tilanne. Onneksi kuitenkin löytyy vielä muutama keiden kanssa voi reissata ja rillua. Ja löytyyhän sitä uuttakin seuraa jos jaksaa etsiä.
Vaan monenko mielipiteet ja näkemykset muuttuu. Elämänkatsomus ja mielipiteet voi vaihtua aika reippaastikin jahka teinistä varttuu kolmikymppiseksi...Joo teini-iässä sitä ei monestikaan tiedä miten asioita miettii vaikkapa kymmenen tai välttämättä viidenkään vuoden päästää, tai no en tiedä muista. Mä ainakin tiesin.
En minä montaa kaveria kaipaisikaan, vain muutamaa hyvää. Hyvä jos teikäläisellä on edes muutama kaveri ketkä lähtee reissuun kanssasi kannattanee pitää moisista harvinaisuuksista kiinni.
Tarvitsee varmaan ihan oikeasti yrittää tutustua uusiin ihmisiin ja yrittää päästä uusiin kaveripiireihin, helpommin vain sanottu kun tehty... Vinkkejä otetaan vastaan. Ennen oli helppoa kun bändin kautta tutustui uusiin ihmisiin todella helposti.
Vituttaa Epsonin tulostimet melko huolella. Toiminta on seuraavanlainen:
Mustavalko tulostus ei onnistu, jos yksikin mustekaseteista on lopussa/loppunut. Eli mustavalkoista asiakirjaa et voi printata, jos vaikka sattuu keltainen väri olla loppunut. Tämä itsessään on jo jonkinsortin kuluttajan vedätys mutta paranee vain. Laitteella ei onnistu skannaus, ellei kaikki mustekasetit (sininen, punainen, keltainen ja musta) ole hyvässä kunnossa. Eli toiminto, joka ei vaadi tippaakaan mustetta vaatii kaikki kasetit toimiakseen. Googlasin epäuskoisena tätä ja törmäsin vielä suurempaa vitutusta nostattavaan asiaan. On todistettu, että Epsonin tulostimiin on asennettu mikrosiru, joka tallentaa tulosteiden lukumäärän. Määrän tullessa sille asetetulle ylärajalle, tulostin "hajoaa". Tästä löytyy youtubesta ihan dokkarikin, jossa asia todistettu ja käsitelty muiden hämärähommien ohessa.
Varmasti hyvää bisnestä valmistajalle ja tätä varmasti harrastetaan monessa muussakin sähkövempaimessa mutta onhan tuo nyt väärin asiakasta ja kuluttajaa kohtaan.