Mikäli meillä olisi enemmän kodinhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, koulukuraattoreita ja -psykologeja jne., säästäisi yhteiskunta huimasti rahaa. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle karkeasti arvioituna miljoonan elinaikanaan, sillä rahalla maksettaisiin aika monen ihmisen palkka.
Se on totta, että panostamalla koulukuraattoreihin (joissain kunnissa panos on likimain olematon ja se sitten näkyy kouluelämässä huolestuttavalla tavalla), sosiaalityöntekijöihin ja nuorisopsykiatriaan moni nuori saataisi käännettyä pois syöksylaskusta ja heistä tulisi osa tuottavaa yhteiskuntaa edes jollain tasolla pelkän menoeron sijaan.
Aiemmin itsekin kuvittelin, että syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle arviolta sen miljoonan elinaikanaan (laskelma perustuu Valtiontalouden tarkastusviraston raporttiin vuodelta 2007) mutta professori Roope Uusitalon (Helsingin taloustieteellinen tutkimuslaitos Hecer) mukaan laskelmat eivät kuitenkaan kuvaa nuoren syrjäytymisen todellista hintaa. Hänen mukaansa erikoinen oletus on se, että putoaminen toisen asteen koulutuksesta pitää ihmisen 40 vuotta työmarkkinoiden ulkopuolella. Pekka Myrskylän mukaan syrjäytyneistä nuorista 60% on jo viiden vuoden kuluttua saanut töitä tai palannut koulun penkille.
Syrjäytyneiksi luokitellaan pelkän peruskoulun suorittaneet nuoret, jotka eivät käy töissä tai opiskele. Toissa vuonna tällaisia 15-29-vuotiaita oli yhteensä 51300, valtaosin miehiä. Kortistossa oli 18800 ja kaikista rekistereistä teillä tietymättömillä oli 32500 ihmistä. Vieraskielisten osuus oli huomattavan korkea, neljännes.
Huomioitavaa on myös se, että kaikkia rekistereistä puuttuvia ei voitane pitää syrjäytyneinä, esim. pimeän työn tekijöitä, valmentautuvia urheilijoita, vapaaehtoistyöntekijöitä, taiteilijoita etc.
Tiede-lehdessä marraskuu/2012 oli aihetta käsitellyt artikkeli ja siinä todettiin, että "
Todellisuudessa kukaan ei ole laskenut kustannuksia oikein".
Mira - josta aiheen käsittely alkoi - on varmasti jossain elämänsä vaiheessa kaivannut ulkopuolista apua ja hän olisi tarvinnut terapiaa ja ohjausta opinnoissaan mutta toisaalta hänen aseenteestaan kuultaa myös läpi se, että hän pitää tietyllä tapaa hyväksyttävänä omaa toimintaansa ja oikeana sitä, että rahaa tulee tilille "luukusta" kun hän ei saa tehdä sitä mitä itse haluaa. Hän ei tunnu ymmärtävän sitä faktaa, että kaikki eivät voi tehdä sitä mitä itse haluavat, se on mahdoton yhtälö toteutettavaksi tässä yhteiskunnassa - tai missään yhteiskunnassa. Kaikista ei voi tulla tienaavia muusikoita mutta jokainen voi toki harrastaa musiikkia, siihen on vaan sitten yhdistettävä ansiotyö niin kauan kuin harrastuksella ei elätä itseään.
Minusta se illuusio tulisi rikkoa jossa ihmisen annetaan kuvitella ja luulotella itselleen, että elämässä voi tehdä aina mitä haluaa. Se ei ole totta, on vapautta mutta yhtälailla on vastuutakin ja minusta - jos jätetään selkeästi sairaat ihmiset pois laskuista - monen tulisi joutua ottamaan konkreettisella tavalla vastuuta itsestään ja elämästään. Mira on ollut varmasti joskus muutakin kuin "hengailija", ihminen joka tarvitsee tukea ja apua, mutta nyt hän on minusta hengailija joka on omatoimisesti valinnut tiensä jota kulkea ja yhteiskunnan tehtävä nyt ei minusta ole loputtomiin maksaa näden hengailijoiden elämää.
Ymmärrän sen ettei toimeentulotukea voi keneltäkään pätkäistä pois, se ei minusta kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta toimeentulotuen/työttömyyskorvauksen tulisi jollain tasolla olla vastikkeellista jos tukeen turvautuminen jatkuu huomattavan kauan aikaa ja jos henkilö ei osoita aktiivisuutta elämässään esim. opiskelu on osoitus aktiivisuudesta. Opiskellessa kuvaan astuvat sitten muut tukimuodot pl. henkilöillä jotka ovat menettäneet luottotiedot, he eivät ilmeisesti voi edes saada valtion takaamaa opintolainaa jolloin heidän kohdalla tukimuotona voi olla toimeentulotuki opintojen ajan. Mutta jos henkilö ei ole sairas, hänellä ei ole esittää asianmukaisia dokumentteja, tällaisen syrjäytyneen tai "hengailijan" voi minusta ohjata joko valmentavaan työkokeiluun tai johonkin kunnan kunnan osoittamaan työhön määräajaksi. Siinä ei ole mitään järkeä, että yhteiskunta maksaa vuosia ja pahimmassa tapauksessa osalla vuosikymmeniä tällaisen "hengailijan" valitseman elintavan. Tässä ei ole mitään järkeä ja tämä yhtälö ei ole toimiva pidemmänpäälle.
vlad.