Vitutusketju

[Alvajärven Urho]

Uni, missä vitussa kuppaat? Vituttaa kun olit eilisiltana ja perjantaina heti kympiltä kiusaamassa, mutta nyt vittuilet kun kello soi viiden tunnin päästä. Ja huomenna naureskelet työhuoneen nurkasta kun pilkkimiseni ei tuo kalaa. Menee ihan väkisinmakaamiseksi tämä homma nyt.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Koko juttu vituttaa.

Tee kompromissi. Samoilla vuosirenkailla jouduin saman valinnan eteen ja menin suosiolla sarjaporrasta alemman joukkueen mukaan, enkä katunut sitä päätöstä. Isäsi todennäköisesti tukee sinua päätöksessäsi päätit mitä tahansa, joten älä nyt syyllisyyden viittaa vielä ala sovittelemaan!

On aikaa tehdä sitä koulutyötä, harrastuksen osalta on vähemmän tiukkaa aikataulua? Kaikki voittaa ja ennenkaikkea oli enemmän aikaa pim... sosiaaliselle elämälle.

Ei jaksa vituttaa, etten mene aamulla töihin.

 

[sampio]

Koko juttu vituttaa.

Onko koulu ja harrastuksesi niin selkeästi toisensa poissulkevia, että joudut noin vakavissasi asiaa pohdiskelemaan? Kannattaa varmasti jutella vanhempien kanssa ensin ja mahdollisesti myös opettajien kanssa, jos tilanne on se, ettet molemmista kykene selviämään. Tosin luulen, että ellei sinulla kohtuuttomia vaikeuksia ole ollut lukion ekalla, tulet selviämään toisenkin vuoden lävitse harrastuksesi kanssa. Itsekuria se tietenkin vaatii, koekirjat mukaan matkoille ja ylimääräiset härväykset vähemmälle. Veljeni kävi töissä, treenasi maajoukkuetasolla, opiskeli yliopistossa ja hoisi vielä perheensäkin, joten aika moneen sitä venyy lopulta kun niikseen tulee. Toki sinä tiedät rajasi, eikä kenenkään jatkoaikahörhön juttuja kannata elämänohjeekseen ottaa, jos ei siltä tunnu. Jos vapaa-aika ja kaverit ovat koulun kanssa etusijalla, niin sitten harrastuksen kanssa kaasua vähemmälle.

 

[Jaws]

Onko koulu ja harrastuksesi niin selkeästi toisensa poissulkevia, että joudut noin vakavissasi asiaa pohdiskelemaan?

Eivät selkeästi poissulkevia, mutta kuitenkin tuo harrastus vie ehkä hieman liikaa aikaa siltä koululta. Tiedän, että pystyisin kyllä jollain lailla harrastamaan lajiani ja lukemaan koulukirjoja samanaikaisesti, mutta aikaa jäisi marginaalisen vähän kaikkeen muuhun. En ole kuitenkaan hirveän huono lajissani, ja jotkut valmentajat ovat joskus sanoneet, että kovalla työllä ja treenillä voisin olla liigatason pelaaja (lajin voi kurkata helposti profiilin harrastukset-kohdasta, vihje; ei jalkapallo tahi jääkiekko).

Hankalan tästä tekee se, että jos prosentuaalisesti tätä alkaa vertailemaan, niin olen niin sanotusti fifty-fifty -tilanteessa. Ymmärrettävästi tällöin on hankala valita näistä toinen.

Kiitokset vastauksista sekä sampiolle että Jääkoneenkuljettajalle. Ja sampio; "jatkoaikahörhöjen" seassa on varmasti monia samojen asioiden kanssa painineita, kun urheilupalstahan tämä on. Joten ajattelin että täältäkin saa kuultua fiksuja mielipiteitä, ehkei elämänohjeeksi, mutta avuksi kuitenkin.

Kiitokset siis.

 

[Tähtipakki]

Itselläni oli yläasteajoilla vähän samantapainen ongelma Jawsin kanssa. Pelasin lätkää maalissa ja harrastus tuntui vievän suurimman osan vapaa-ajasta. Pelaaminen oli edelleen mukavaa, mutta harjoittelu alkoi tökkimään. Tein sitten hiukan turhan nopeastikin päätöksen, että eiköhän tämä ollu tässä ja lopetin. Näin jälkeenpäin harmittanut kyllä useampaan otteeseen ja vieläkin tahtoisin päästä takaisin tolppien väliin edes kokeilemaan. Ei ole vaan oikeanlaista mahdollisuutta vielä sattunut kohdalle.

Eli kannattaa miettiä todella tarkkaa ennen päätöstä, ettei jää vaan harmittamaan jälkeenpäin. Toki jos koet, ettet pysty selviytymään koulusta ja harrastuksestasi, niin harrastus siinä on melkein lopetettava. Ellet ajatellut itseäsi sillä elättää.

 

[Jaws]

Tein sitten hiukan turhan nopeastikin päätöksen, että eiköhän tämä ollu tässä ja lopetin. Näin jälkeenpäin harmittanut kyllä useampaan otteeseen ja vieläkin tahtoisin päästä takaisin tolppien väliin edes kokeilemaan.

Tämähän tässä myöskin osaksi on, että hiukan hirvittää se ajatus, että jos nyt lopettaa nopeasti (toki tätä on tullut mietittyä aiemminkin, joten ei niin uutta ole) niin alkaakohan se kaduttaa siinä kohtaa kun kaudet ovat kesken ja jos vielä tekisi mieli palata kentille. Siis ajatus, että huomaakin jossain kohtaa tehneensä väärän päätöksen ja sitten katuu jälkikäteen. Toisaalta koulunkäyntihän siinä kiittää, mutta voi silti jäädä vähän outo olo.

Ellet ajatellut itseäsi sillä elättää.

Lajissani ammattilaiset tienaavat sen verran vähän, ettei sillä itseään elätä ellei ole maailman kärkipelaajia. Sitten kun miettii, että loppuisiko harrastus kuitenkin siinä kohtaa, kun kirjoituksetkin lähestyvät ja parin vuoden päästä pitäisi mennä armeijaan. Silloin pakostakin jäisi harrastus vähemmälle.

Noh, tämä keskustelu tuskin on enää vitutusketjun kamaa, ja kellokin on kohta yksi ja täällä jauhetaan mun harrastuksista. Pahoittelut siis niille keitä ei oikeasti asia kiinnosta lähemmäs kello yksi yöllä.

 

[Dishier]

Tossa tuli jo muutama hyvä neuvo Jawsille, mutta itse voisin myös jotain sanoa.

Olin nimittäin tuossa kolme vuotta sitten näihin samoihin aikoihin kutakuinkin samassa tilanteessa. Tosin itse olin vasta aloittamassa lukion ja harrastukseni oli jääkiekko. Kuitenkin pohdin pitkään, että pitäsikö jatkaa vai sitten lopettaa suosiolla. En nyt itse tosin mikään huippu ollut, mutta Lukon B-junioreissa oli kausi tarkoitus aloittaa.

Vanhemmat olivat vahvasti jääkiekon jatkamisen kannalla ja kaverit sanoivat, että et sä nyt voi hei lopettaa. Kuitenkin itse halusin suorittaa koulun kunnialla ja oli siinä sitten vähän kaikkea muutakin mielessä. Siispä pitkän pohdiskelun jälkeen lopetin ja näin jälkeenpäin ajatellen en ole katunut yhtään.

Monta kertaa olen tosin ajatellut, että olisi se ollut hienoa pelata kausi tai pari, mutta ei ole sen enempää kaduttanut. Suurin syy sille oli se, että löysin monta muuta harrastusta, jotka eivät tosin vieneet niin paljon aikaa. Aloin esim pelata sählyä puulaakijoukkueessa pari kertaa viikossa ja sitten kun lukiossa oli koeviikko, niin pystyi helposti jättämään säbän väliin.

Eli mikäli sinulla olisi jokin uusi harrastus/uutta toimintaaa (mitkä eivät kuitenkaan veisi niin paljon aikaa) nykysin tilalle, niin voisin suositella nykyisen paljon aikaa vievän lajin lopettamista.

Jos taas sinulla ei mitään uutta olisi tilalle ja jäljelle jäisin vain koulu ja kaverit, niin en suosittele lopettamista. Lukio ei kuitenkaan niin aikaa vievää ole, että siinä rinnalla ei muuta kerkeäsi tekemään. Eli joku harrastus on hyvä olla, vaikka ei sitten niin tosissaan sitä ottaisikaan.

Mutta ymmärrän kyllä, että päätös on vaikea ja sitä kannattaakin rauhassa miettiä.

 

[Apmp-]

Oletko harkinnut, että voisit suorittaa lukion neljässä vuodessa? Täten jäisi harrastukselle enemmän aikaa ja koulu vie sitä huomattavasti vähemmän.

 

[#16 Murray]

Jaws: Ei sinun tarvitse lopettaa. Menet vähän huonompaan jengiin höntsäämään ja pitämään hauskaa. Käyt treeneissä silloin kun haluat ja on aikaa.

Omakohtaista kokemusta on. Juniorivuodet tuli HIFK:ssa ja Kiekko-Vantaassa pelattua, mutta sitten aloin miettimään juuri vastaavanlaisia juttuja, että jaksaako sitä enää yms. No päätin lopettaa. Tuleva kausi olisi ollut nuoremmassa C:ssä.

Kipinä iski kolmen vuoden jälkeen uudestaan ja menin B-junnuihin 3. divaria lätkimään. Vieläkin vituttaa, että piti mennä kokonaan lopettamaan. Olin IFK:ssa ja KiVassa parhaimmistoa ja uudelleenaloittamisen jälkeen teki tiukkaa pärjätä 3. divarin mukana. Jos saisin uudestaan käydä läpitte tilanteen, niin sinun tilanteessa menisin pelaileen alempaan divariin, pitämään kuntoa sekä tatsia yllä ja tekemään pisteitä. Nyt alkaa kolmas kausi lopettamisen jälkeen. A-junnuissa vedetään 3. divaria edelleen ja nyt vasta alkaa tuntumaan siltä, että pystyy oikeasti pärjäämään ja auttamaan joukkuetta omilla suorituksilla.

Älä lopeta kuitenkaan, koska lupaan että tulet katumaan sitä päätöstä jossain vaiheessa. En edes tiedä onko sinulla kyseessä jääkiekko, jalkapallo, salibandy vai mikä, mutta sillä ei ole väliä. Olet pienestä pitäen pelannut lajia ja se sykkii sinun sydämellä.

 

[benicio]

Siis mitä helvettiä täällä tapahtuu? Lukioon nyt ei todellakaan tarvitse panostaa, oikeasti pakollisiin läksyihin menee ehkä kolme varttia viikossa, ja kokeista pääsee läpi jos on tunneilla aistit avoinna. Jos ei säbäpelaajalla sellaista aukkoa treeniohjelmasta löydy, niin ihmettelen. Koulukirjat pelireissuille mukaan, älkää ny viittikö.
Tältä pohjalta on ihan täydet mahdollisuudet menestyä ylppäreissä, ja niihin kannattaa sitten panostaa hiukan enemmän.

 

[ufon_kaakao]

Siis mitä helvettiä täällä tapahtuu?

Tätä minäkin ihmettelen. Ja mitä vitun neuvoja nämä ovat, että mene jonnekin paskajoukkueeseen pelaamaan? Eiköhän kannata vaan jatkaa jos lahjakkuutta löytyy. Tietenkin jos ei aio pidempään jatkaa, mutta tykkää harrastuksesta harrastuksena niin höntsyjoukkueeseen vaihtaminen on paikallaan. Jos on yhtään epävarma mitä tekisi niin kannattaa jatkaa.

 

[ukkometso]

Pitää vaan noudattaa Seppo Rädyn ohjeita. "Nuoret pystyvät keskittymään täysillä vain kahteen asiaan. Ja sitten pitäisi treenata, opiskella ja nussia. Kyllä sen opiskelun ehtii myöhemminkin."

Vituttaahan tässä moni asia itseänikin. (Ei liity ainakaan opiskeluun tai treenaamiseen.)

 

[Jaws]

Ok, kiitos vinkeistä. Katsellaan nyt. Mutta, jatkakaa vitutusta, tämä on ketju sille.

 

[Ameno]

Vatsaan koskee, enkä tiiä onko tää oikeesti koskemista vai vaan nälkää. Syömään olen kuitenkin ajatellu mennä vasta parin tunnin päästä, pitääkö tässä ruokailusuunnitelmatkin laittaa uusiksi, helkkari. Viime aikoina muutenkin ollu sellainen olo, että ois ollu tavallista useammin nälkä.

Joo, nyt nää työtkin vituttaa, melkee huvittaa tänne joka aamu tallustaa selailemaan jatkoaikaa ja kirjoittamaan paria lausetta työjuttua. Jatkoaikaankin tulee nyt nii vähän sisältöä tänään että vituttaa! Olispa kiva, jos ois loma nii vois jäähä kotiin rauhassa nukkumaan ja angstimaan eikä tänne tartteis tulla hajoamaan.

Viime viikonloppukin vituttaa vähän jostain syystä, vaikka oli enemmän sosiaalista tapahtumaa omalla osallani, kuin ehkä johonkin vuoteen.

Vituttaa kaikki muutkin asiat.

 

[varjo]

Olenko vain kyyninen jos totean että sählyn tapaisen höntsälajin kohdalla on aika yhdentekevää harrastaako sitä tosissaan vai ei, kun ei sillä kuitenkaan eläkepäiviä pääse viettämään nelikymppisenä. Vielä kyynisempi näkemys on se että harva junnusarjojen staroistakaan breakkaa aikuisten sarjoissa, puhumattakaan satunnaisista ykkösketjun tyypeistä, kysymys onkin onko keskustelun aloittaja stara vai vain ketjupelaaja.

Ketään ei kiinnosta 35v ilmaveivi-hasbeen joka sitten yrittää hakea töitä peruskoulupohjalta, mutta koulutus kuitenkin avaa paljon enemmän mahdollisuuksia loppuelämän tekemiseksi mielekkääksi jos siis opiskelulahjoja ei ole niin paljoa että koulun vetäminen kunnialla läpi onnistuisi lajiharjoittelun lomassa. Toki pitää huomioida että koulun suhteen riittää se että sen pääsee läpi, sitten uran ohessa on helpompi tehdä jatkosuunnitelmia kun se puolipakollinen vaatimus jatkokoulutuksiin on hallussa.
Tilanne olisi täysin ero jos kyse olisi jostain sellaisesta lajista jossa panostus voisi tuoda jotain takaisinkin investoinnille.

Muistan aikanaan TKK:lla opettaneeni Oilersien ykkösveskaa joka tarvitsi lisäaikaa labraselkkarille SM-finaalien takia, eli ei se nyt näemmä mahdotontakaan ole yhdistää menestyksekästä urheilu-uraa ja opiskelua sillä tasolla että voi kuitenkin suorittaa opintoja yliopistotasolla asti.

 

[ufon_kaakao]

Olenko vain kyyninen jos totean että sählyn tapaisen höntsälajin kohdalla on aika yhdentekevää harrastaako sitä tosissaan vai ei, kun ei sillä kuitenkaan eläkepäiviä pääse viettämään nelikymppisenä. Vielä kyynisempi näkemys on se että harva junnusarjojen staroistakaan breakkaa aikuisten sarjoissa, puhumattakaan satunnaisista ykkösketjun tyypeistä, kysymys onkin onko keskustelun aloittaja stara vai vain ketjupelaaja.

Täysin totta. Salibandy on lajina kasvanut ja kehittynyt käytännössä ammattimaiseksi, mutta ei siellä raha liiku jotta saisi järkevää kompensaatiota uhrauksille. Pitäisi treenata kuin ammattilainen lähes ilmaiseksi, rakkaudesta lajiin hei! Eli sinänsä ihan aiheellista miettiä kuinka paljon haluaa uhrata lajille. Silti suosittelisin jatkamaan JOS LAHJOJA ON, ja jos koulu ei muodostu ylitsepääsemättömäksi (mitä sen ei pitäisi).

 

[lake79]

Ekana töissä sai tietää, ettei perjantaina mennyt työt ihan täysin putkeen. Perään maito jonka ostin kaupasta, oli pilaantunutta ja eurojackpotissakin kivasti 1+1 ja viereinen numero.

Ulkona on paska sää, eikä mulla oo mitään pitkähiaista mukana ja olen pyörällä töissä ja muutenkin väsyttää ja vituttaa aivan saatanasti. Kyllä! On maanantai.

Eli aikalailla omasta itsestään johtuvaa harmia, mutta saipahan valittaa ainakin.

 

[Karpat46]

Jos minäkin kirjoitan omat näkökantani, vaikka menee vähän ohi aiheen.

Päätöstä en oikein osaa tehdä, mieli tekisi lopettaa mutta toisaalta siinä on hyvätkin puolensa.

Mun mielestä tässä koko jutussa on ainoastaan kaksi pointtia, joilla on merkitystä:

1. Tykkäätkö pelata?
2. Haluatko menestyä?

1. Jos pidät harrastamastasi lajista, niin sitä kannattaa ehdottomasti jatkaa jollain tasolla. Ei sinun tarvitse päättää mustavalkoisesti lopettaako vai ei. Pelaamista voi jatkaa eri tasolla, vuoden päästä tai heti.

2. Jos haluat menestyä ja olla hyvä tai paras lajissasi, niin otat sen kylmästi ykkösprioriteetiksi. Sitten tulee koulu siinä sivussa. Lukion voi kai suorittaa neljässä vuodessa nykyään ja alle kasin keskiarvolla ja ämmän papereilla pärjää ihan hyvin elämässä.

Suurin syy sille, miksi harkitsen harrastukseni lopettamista, on koulunkäynti.

Anteeksi jos leikin keittiöpsykologia, mutta väitän, että ei ole. Koulu voi olla sinun, isäsi, äitisi tai opettajasi mielestä tärkeää, mutta sen pystyy sovittamaan harrastuksen rinnalle jos haluaa.

isänikin on joutunut sijoittamaan jo ensi kaudeksi suht mukavasti rahaa harrastusmaksujen muodossa.

Älä tunne huonoa omatuntoa tästä. Jos kyse on siitä, että into lajia kohtaan hiipuu, niin myös isäsi on varmasti tyytyväinen jos sanot sen suoraan. Alemmalla tasolla pelatessa varmaan maksutkin tippuvat ja mikä tärkeintä: sinä teet sitä mistä tykkäät.

Käytännössä siis sellainen olo, etten saisi lopettaa, vaikka haluaisin.

Tee juuri niinkuin itse haluat. Joskus vain juuri se on vaikeinta selvittää.

 

[puuha-pete]

Raha. Kaiken kukkuraksi kun ei ole omaa typeryyttäsi. Vituttaa uskomattomasti, kiva tässä sitten viettää lomaa saatana.

 

[J.Petke]

Oli näköjään tänään alkanut opintolainojen takaisinmaksu. Enpä ole viitsinyt pitää sitten kirjaa, koska nuo maksut pyörähtävät käyntiin. Noh onneksi palkka tulee ke-to joten pari päivää pitää vaan sitkutella.

 

[Uleåborgir]

Olen suivaantunut syöpöttelyn ympärille rakentuneeseen ajankäyttöön yhteiskunnassamme, sen unettavaan vaikutukseen ja rahankulutukseen. Noin puolet tekemisestä, rahasta ja energiasta on suunnattuna ruokailuun.

Jos edessä on kaksi yötä kesämökillä olemista, on hyvä varautua esimerkiksi ydintalveen. Jos mökille lähtee kaksi perhettä, on hyvä varautua kahteen ydintalveen. Suomalaiselle paska on arvokkaampaa kuin roska. Tarkoitan tällä sitä, että ruokaa ei saa jäädä yli, kaikki on syötävä kun on kerran ostettu ja laitettu.

Suomalainen pyhittää ruoan muuttamalla sen paskaksi ja vetämällä sen viemäristä alas. Paskana ihmisestä ulos toimitettuna ruoka on siunattua. Roskiin heitetty ruoka on syyllisyyttä aiheuttava asia. Suomalainen arvostaa ruokaa niin paljon, että ostaa sitä enemmän kuin pystyy syömään, mutta syö kuitenkin sitä niin paljon kuin pystyy. Tämä johtaa liikalihavuuteen ja diabetekseen numero kaksi sekä täysiin pakastimiin, jotka on viimeistään keväällä syötävä tyhjiksi.

Suomalainen syyllistää itsensä ja lähimmäisensä siitä, että metsiin jää marjoista yli 90 prosenttia, kukaan ei syö niitä ilmaisia marjoja metsästä. Mikä häpeä! Sama koskee sieniä. Tämä näkyy syyllistävissä lehtikirjoituksissa joka ikinen syksy. Joka ikinen kevät kuitenkin erilaiset viestintäalustat täyttyvät ihmisten kertomuksista täysistä pakastimista, jotka on syötävä tyhjiksi ja on ähky kun on tullut syöneeksi niin paljon marjoja. Pakastin kun tulee täyteen samoista aineksista ihan kohta. Ja eihän marjoja paljon paljaaltaan syödä, niiden ympärille on leivottava kaakkuja ja piirakoita. Ja taas ihmisten peräsuolet sananmukaisesti suoltavat pyhää paskaa putkiin.

Ihmiset elävät ruokailujen rytmittämässä aikataulussa niin kotona kuin töissä, lomalla ja työmatkoilla, kouluissa, armeijassa, päiväkodeissa, sivarissa ja urheilutapahtumissa. Se mökkielämä. Syödään ja juodaan, väsytään, nukutaan päikkä-vitun-reitä. Lihotaan, ei jaksetakaan käydä siellä eikä täällä kun syötiin just, eikä me ehdittäiskään kun on se syönti taas. Puhelin soi soutuveneessä: syömään. Puhelin soi soutuveneessä: nukkumaan. Puhelin soi työpaikalla: lähetkö syömään. Syömään syömään syömään.

Voi pyhä paska sentään tätä kaikkea syömistä. Enkä edes käsitellyt juomista.

 

[Footless]

Kaverin kaverin FB-statuksessa ylpeä isä kertoo miten heidän Ikean reissunsa ei mennyt ihan putkeen, kun kesken lihapullien syönnin perheen kuopus avasi palo-oven ja aiheutti palohälytyksen. Kommenteissa vieläkin ylpeämpänä kertoo kuinka poika juoksutti myyjää painamalla ainakin kymmenen kertaa kutsunappulaa. Lukuisia laikkauksia ja ihailevia kommentteja. Vittu että ihmiset on tyhmiä. Tuon kaltaisilta vanhemmilta pitäisi poistaa lisääntymisvälineet, jottei enempää vahinkoja satu.

 

[Uleåborgir]

Kaverin kaverin FB-statuksessa ylpeä isä kertoo miten heidän Ikean reissunsa ei mennyt ihan putkeen, kun kesken lihapullien syönnin perheen kuopus avasi palo-oven ja aiheutti palohälytyksen.

Missähän lienee töissä tuo kaverisi kaveri? Ikean myyjä voisi mennä hänen työpaikalleen aiheuttamaan palohälytyksiä ja pitämään siten hauskaa. Toivottavasti muuten Ikea älysi laskuttaa perhettä turhista hälytyksistä.

Oli muuten tuokin perhe syömässä.

 

[Isle of Man]

Vittu että ihmiset on tyhmiä. Tuon kaltaisilta vanhemmilta pitäisi poistaa lisääntymisvälineet, jottei enempää vahinkoja satu.

Tästä tuli mieleen pari viikkoa sitten käynyt sattumus, joka kyllä vitutti todella paljon.

Olin ajamassa kaverilta himaan paikallisen puiston ohi. Tie on kapea ja 40 rajoituskin päällä, joten hissukseen tuli mentyä kunnes keskelle tietä ilmaantui noin 8-vuotias vekara. Vekara pomppi keskellä kaistaa ja hymyssä suin heilutteli meikäläiselle kansainvälisiä käsimerkkejä jotka noin yleisesti ottaen koetaan vittuiluna.

Vekaran mutsi lyllertää tien yli toisesta laidasta ja naureskelee, mitä se pikku Kyösti-Petteri on oikein keksinyt. Itsehän istun autossa pysähdyksissä todellinen wtf-ilme naamalla. Sitten tää mutsi vielä jää sen vekaran kanssa osoittelemaan mua ja naureskelee kun jäppinen vaan heiluttelee senttereitään. Ei jumalauta mitä toimintaa. Ei paljon tööttäily auttaneet.

Mitähän se valas olisi tuuminut jos setä olisi noussut autosta opettamaan pikku koomikonalulle hieman käytöstapoja...

 

[Footless]

Perkele, nyt tulikin mieleen perjantaina sattunut tapaus. Olin pistämässä autoa taskuparkkiin Helsingin keskusta-alueella. Olin juuri kääntämässä ns. keulaa sisään, ja auton eteen jäi juuri siinä vaiheessa noin puolen metrin väli. Siitä välistä isä rupesi ohjaamaan kahta poikaansa kiireellä läpi, siis aikomuksena tietysti ylittää katu, kun olihan sinne suojatielle se kymmenen metriä. Vedin tietysti jarrut päälle samantien ja pysäytin liikkeen. Siitä ne tyytyväisesti vetivät keulan edestä kadun yli. Isä jotain vilkuili mua ja mun ilme oli kanssa mallia WTF. Ihmisten typeryys ja välinpitämättömyys yllättää joka päivä.

Missähän lienee töissä tuo kaverisi kaveri?

Pakkohan se oli selvittää, ja näköjään ravintolassa. Uskomaton talipää. Taidanpa käydä kääntymässä joskus ihan huvikseni...