Vitutusketju

[-OO-]

No jos puhuu paskaa, niin siinä mun raja menee.

Silti suollat sitä koko ajan itse, anteeksi vaan! Edelleenkin sanon että se mikä pätee sinuun, ei päde välttämättä kaikkiin muihin ihmisiin, ja jos joku on jostain tällaisesta asiasta eri mieltä kanssasi ei tarkoita sitä että se olisi "paskapuhetta" tai että sinä olisit asiassa täysin ehdottomasti oikeassa. Jokainen näkee ja kokee asiat omalla tavallaan ja jokainen perustelu tällaisessa asiassa on ihan yhtä hyvä ja oikein vaikka sinä et olisikaan samaa mieltä.


EDIT: Ja sitäpaitsi, jos joku sanoo että lapset eivät tuo elämään mitään sellaista mitä kaipaisi niin se ei tee mielipiteestä "täyttä paskaa" vaikka tämä ei tietäisikään mitään paremmasta (olettaen siis että elämä lasten kanssa olisi parempaa kuin lapsettomana), jos tämä ihminen kokee että elämä lapsettomana on hänelle riittävän onnellista. Voihan se olla että lasten myötä tuo elämä muuttuisi vieläkin paremmaksi mutta eikö se riitä että on yleensäkin onnellinen ja tyytyväinen?

Esimerkiksi minä en voi sanoa varmaksi että toisiko lapset elämääni jotain sellaista joka muuttaisi elämäni vieläkin paremmaksi, mutta kun minä olen nykyiseen elämäntilanteeseeni tyytyväinen ja koen itseni pääosin onnelliseksi niin miksi en voisi sanoa että "lapset eivät tuo elämääni mitään sellaista mitä kaipaisin"? Voi olla että lapset toisivat elämääni jotain sellaista mitä en tietoisesti kaipaa ja huomaisin vasta sitten kun saisin lapsia, mutta miksi lähteä "kokeilemaan onneaan" koska varmuutta siitä ei ole ja toisaalta tiedän jo tässä vaiheessa että lasten myötä menettäisin myös monta sellaista asiaa joita arvostan omassa elämässäni hyvin korkealle.

 

[sampio]

Lässyttämisestä matkaa aikuisten väliseen keskusteluun on aika paljon ja väliin mahtuu kaikenlaista. Voin kohteliaisuudesta kysyä lapselta vaikka mikä kädessä olevan pehmolelun nimi on tai miten meni koulussa, mutta en ryhdy keskustelemaan (eri asia muuten kuin juttelu) jääkiekosta, politiikasta, ihmissuhteista, taloudesta tai viineistä. Sellaisista aiheista ja sellaisella tavalla, miten aikuisten kanssa keskustellaan.

Kuten mainitsin, en odota sitä, että kukaan aikuinen alkaisi keskustella politiikasta tai urheilusta lapsen kanssa. Hain asennoitumista, ja ilmeisesti kykenet siihen. Miksi painotat sitä, ettet pidä lapsista, kun kuitenkin ilmeisesti tulet aivan normaalisti toimeen heidän kanssaan? Hyvä tapa ainakin provota täällä, jos ei muuta.

Johon minä vastasin, että en kaipaa rakkautta lapselta vaan sellaiselta, joka on valinnut rakastaa minua. Minä en perustellut "päin persettä", vaan omien ajatusteni mukaan, jotka nyt sattuvat olemaan erilaisia kuin sinun. Koitahan hyväksyä se.

Lähtökohta oli se, että sanoit, ettei lapsi tuo sinulle mitään sellaista, mitä kaipaat. Vastasin, että tuo rakkautta. On turha lähteä kikkailemaan jollain omalla valinnalla, kun on aivan selvä asia, että sitä jokainen kaipaa. Edelleenkään sinun ei ole tarvis hommautua äidiksi, mutta kyllä, perustelit päin persettä. Ei sillä, että oma ilmaisuni ehkä kaikkein rakentavin olisi.

Miten ihmeessä perheellistä voi loukata se, että jollain muulla on OMAT syynsä olla ITSE hankkimatta lapsia? Ei kai (vapaaehtoisesti) lapsettomiakaan loukkaa se, että jollain perheellisellä on ollut OMAT syynsä lisääntyä? Ohhoh, aika paksua.

Kyllä noilla livautuksilla pystyy aika helposti loukkaamaan. Vaikkapa sillä, ettei lapsi mitään erityistä elämään tuo. Se on sun mielipiteesi, juu, mutta sen ottaa helposti yleisenä kommenttina, kun aihe on vanhemmille hyvin läheinen. Mietipä omalle kohdallesi jonkun vannoutuneen, huorissakäyvän sinkun vakuuttelut siitä, ettei nainen hänen elämäänsä mitään toisi.

 

[-OO-]

On turha lähteä kikkailemaan jollain omalla valinnalla, kun on aivan selvä asia, että sitä jokainen kaipaa.

Kaipaako? Oletko ihan varma asiasta? Koska minusta kukaan ei vaan pysty tietämään mitä toisen ihmisen päässä pohjimmiltaan liikkuu niin tällaisia yleistyksiä ei voi sanoa, vaikka se ehkä suurimpaan osaan ihmisistä pätisikin. Tuon sinun oman logiikkasi mukaan tämä mielipide on siis "paskapuhetta".

Kyllä noilla livautuksilla pystyy aika helposti loukkaamaan. Vaikkapa sillä, ettei lapsi mitään erityistä elämään tuo. Se on sun mielipiteesi, juu, mutta sen ottaa helposti yleisenä kommenttina, kun aihe on vanhemmille hyvin läheinen.

Minun mielestäni ongelma on tässä tapauksessa sitten enemmänkin kuuntelijassa kuin mielipiteen esittäjässä, koska miten voi loukata jos puhuu vain omista tunteistaan ja omasta näkemyksestään? Jos minä sanon että en koe lapsen tuovan elämääni mitään erityistä ei nyt todellakaan tarkoita sitä etteikö se voisi sinun elämääsi tuoda.

 

[sampio]

Edelleenkin sanon että se mikä pätee sinuun, ei päde välttämättä kaikkiin muihin ihmisiin, ja jos joku on jostain tällaisesta asiasta eri mieltä kanssasi ei tarkoita sitä että se olisi "paskapuhetta" tai että sinä olisit asiassa täysin ehdottomasti oikeassa.

Kerro toki, millainen viisasten kivi ja kristallipallo -kombo sinulla on, että voit varmaksi väittää yllä olevan pätevän ihan kaikkiin ihmisiin.

Molemmille, rakkauden tarve pätee kyllä aivan jokaiseen ihmiseen. Ei siihen mitään kristallipalloja tarvitse tai tutkimuksia. Tässä asiassa minä olen aivan ehdottoman oikeassa, sorry vaan. Paskapuhetta on se, ettei sitä tarvetta lapsi pystyisi täyttämään, mutta sitä ei tarvitse lapsen kautta täyttää.

Tunnen muuten muutaman vanhemman (ihan normaaleja, päihteettömiä, työssäkäyviä, mt-ongelmattomia) jotka ovat sanoneet, etteivät välttämättä olisi hankkineet lapsia jos olisivat tienneet, millaista se todella on tai että elämä oli parempaa ennen lapsia.

Kovin mustavalkoisesti suodatat kommentteja. Samoilla perusteilla minä voisin kirjoittaa tähän, miten muutama sinkkuystäväni on niin yksinäinen ja kärsii siitä, tai miten tyhjää muutaman lapsettoman ystäväparini elämä on. Jokainen vanhempi kokee joskus työlääntymistä omiin lapsiinsa ja jotkut tuovat sen julkikin, ihan ymmärrettävää. Tosin jos nuo kaverisi höpöttelevät tuollaisia jatkuvasti, kannattanee ottaa yhteys lastensuojeluviranomaisiin tai vähintäänkin kyseenalaistaa heidän järjenjuoksu.

 

[-OO-]

Molemmille, rakkauden tarve pätee kyllä aivan jokaiseen ihmiseen. Ei siihen mitään kristallipalloja tarvitse tai tutkimuksia. Tässä asiassa minä olen aivan ehdottoman oikeassa, sorry vaan.

OK, turhapa tästä on sitten enää edes keskustella jos suhtautuminen on tämä että "minä olen oikeassa ja piste".

 

[sampio]

Minun mielestäni ongelma on tässä tapauksessa sitten enemmänkin kuuntelijassa kuin mielipiteen esittäjässä, koska miten voi loukata jos puhuu vain omista tunteistaan ja omasta näkemyksestään? Jos minä sanon että en koe lapsen tuovan elämääni mitään erityistä ei nyt todellakaan tarkoita sitä etteikö se voisi sinun elämääsi tuoda.

Pointti on siinä, miten asiansa esittää. Mielensäpahoittajia on toki moneen junaan, mutta kyllä vastuu on myös asian esittäjällä. Esim. minä voin tuoda julki kantani lemmikkeihin hyvin monella eri tapaa.

 

[sampio]

OK, turhapa tästä on sitten enää edes keskustella jos suhtautuminen on tämä että "minä olen oikeassa ja piste".

Väitätkö muka, ettei jokainen ihminen kaipaisi rakkautta?

 

[TQoFE]

Miksi painotat sitä, ettet pidä lapsista, kun kuitenkin ilmeisesti tulet aivan normaalisti toimeen heidän kanssaan? Hyvä tapa ainakin provota täällä, jos ei muuta.

En pidä lapsista, mutta aikuisena ihmisenä osaan olla kohtelias kun tarve vaatii. En minä pidä kaikista niistäkään, joiden kanssa teen töitä, mutten silti pidä mykkäkoulua, huokaile ja pyörittele silmiäni työpaikallani.

Lähtökohta oli se, että sanoit, ettei lapsi tuo sinulle mitään sellaista, mitä kaipaat. Vastasin, että tuo rakkautta. On turha lähteä kikkailemaan jollain omalla valinnalla, kun on aivan selvä asia, että sitä jokainen kaipaa.

Kuten aiemmin sinäkin mainitsit, rakkautta on erilaista. Minä en kaipaa rakkautta lapselta, saan rakkautta muutenkin.

Kyllä noilla livautuksilla pystyy aika helposti loukkaamaan. Vaikkapa sillä, ettei lapsi mitään erityistä elämään tuo. Se on sun mielipiteesi, juu, mutta sen ottaa helposti yleisenä kommenttina, kun aihe on vanhemmille hyvin läheinen. Mietipä omalle kohdallesi jonkun vannoutuneen, huorissakäyvän sinkun vakuuttelut siitä, ettei nainen hänen elämäänsä mitään toisi.

Olen koko ajan korostanut, ettei MINUN elämästäni puutu sellaista, mitä lapsi voisi tuoda henkilökohtaisesti juuri MINULLE. Jo aamupäivästä sanoin, että ymmärrän kyllä, että lapsi tuo jotain arvokasta JONKUN MUUN kuin minun elämään. Miten ihmeessä yksikään vanhempi voi siitä loukkaantua?

Miespuolinen kaverini muuten pani nuorena vuosien ajan suurinpiirtein kaikkea, mikä liikkuu, ja dumppasi kun seuraava käveli kadulla vastaan. En loukkaantunut siitä silloin enkä osaa loukkaantua nytkään. Se oli hänen valintansa; se mitä hän parhaaksi koki. Mitäpä minä siitä loukkaantumaan. Samoin en loukkaannu siitäkään, etteivät kaikki pidä kissoista vaikka minulla sellainen onkin.

 

[John Copter]

Molemmille, rakkauden tarve pätee kyllä aivan jokaiseen ihmiseen. Ei siihen mitään kristallipalloja tarvitse tai tutkimuksia. Tässä asiassa minä olen aivan ehdottoman oikeassa, sorry vaan.

Olin juurikin tulossa mukaan tähän juupas-eipäs jankkaamiseen, mutta ilmeisesti se on turhaa kun perustelut on tätä luokkaa.

 

[-OO-]

Väitätkö muka, ettei jokainen ihminen kaipaisi rakkautta?

Väitän. Jos vaikka ehkä suurin osa ihmisistä kaipaisikin niin edelleenkin sanon että meitä on moneen junaan ja jokainen näkee ja tuntee tämän maailman omalla tavallaan. Vaikka miten kokisit tietäväsi kaiken kun olet saanut lapsia niin silti sinä et mitenkään voi päästä kaikkien ihmisten pään sisään ja väittää faktana sellaisia asioita mitä vain luulet tietäväsi.

EDIT: Tai korjataan vielä tuota väitettäni sillä tavalla että kaikki eivät kaipaa rakkautta ihmisiltä. Kai rakkaus jollakin tavalla kuuluu jokaisen elämään mutta tuo ihmisten välinen rakkaus on loppujen lopuksi suppea käsite koska muunkinlaista rakkautta on (ja tällä en siis nyt tarkoita jotain eläinseksiä, vitsailijoille vaan tiedoksi). Jokainen siis varmaan tarvitsee rakkautta elämäänsä (en väitä varmaksi koska en tiedä sitä) mutta kaikki eivät tarvitse ihmisten välistä rakkautta.

 

[alwahla]

Jösses, täällähän on mielenkiintoinen keskustelu käynnissä. Jatkakaa vain, minä seuraan sivusta. :)

 

[sampio]

En pidä lapsista, mutta aikuisena ihmisenä osaan olla kohtelias kun tarve vaatii. En minä pidä kaikista niistäkään, joiden kanssa teen töitä, mutten silti pidä mykkäkoulua, huokaile ja pyörittele silmiäni työpaikallani.

Ok, ilmeisesti meillä on tässä lähinnä käsite-ero. Mulle jostain pitäminen on aika voimakas ilmaisu, puhumattakaan vihaamisesta, mistä nyt ei toki ollutkaan kyse. En osaa sanoa, etten jostain ihmisestä pidä. No, semanttista, sano.

Kuten aiemmin sinäkin mainitsit, rakkautta on erilaista. Minä en kaipaa rakkautta lapselta, saan rakkautta muutenkin.

Niin minäkin. Kyse ei vain ollut kaipaamisesta, vaan siitä, että sanoit, ettet arvosta mitään, mitä lapsi elämään tuo. Minä heitin kehiin rakkauden.

Olen koko ajan korostanut, ettei MINUN elämästäni puutu sellaista, mitä lapsi voisi tuoda henkilökohtaisesti juuri MINULLE. Jo aamupäivästä sanoin, että ymmärrän kyllä, että lapsi tuo jotain arvokasta JONKUN MUUN kuin minun elämään. Miten ihmeessä yksikään vanhempi voi siitä loukkaantua?

Kuten tuossa rillipäälle mainitsin, kyse on myös esitystavasta. Joistain kommenteista vain tulee mieleen hyvin kapea-alainen kuva esittäjästään. "Mulle lapsi ei tuo mitään, mitä arvostaisin." Ikäänkuin teinipoika leuhottamassa naisvalloituksillaan.

 

[TQoFE]

Kovin mustavalkoisesti suodatat kommentteja. Samoilla perusteilla minä voisin kirjoittaa tähän, miten muutama sinkkuystäväni on niin yksinäinen ja kärsii siitä, tai miten tyhjää muutaman lapsettoman ystäväparini elämä on.

Tajuat varmaan itsekin että yksinäisen sinkun tai ei-vapaaehtoisesti lapsettoman rinnastaminen esim. parisuhteessa olevaan vapaaehtoisesti lapsettomaan on aika naurettavaa.

Jokainen vanhempi kokee joskus työlääntymistä omiin lapsiinsa ja jotkut tuovat sen julkikin, ihan ymmärrettävää. Tosin jos nuo kaverisi höpöttelevät tuollaisia jatkuvasti, kannattanee ottaa yhteys lastensuojeluviranomaisiin tai vähintäänkin kyseenalaistaa heidän järjenjuoksu.

Miksi ottaisin yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin tai kyseenalaistaisin ihmisen järjenjuoksun siksi, että hän on pitkällisen pohdinnan tuloksena sitä mieltä, että hänen elämänsä oli parempaa ennen lapsia? Eihän se sitä tarkoita, että hän olisi hullu tai ei kantaisi vastuutaan vanhempana.

 

[sampio]

Olin juurikin tulossa mukaan tähän juupas-eipäs jankkaamiseen, mutta ilmeisesti se on turhaa kun perustelut on tätä luokkaa.

Väitän. Jos vaikka ehkä suurin osa ihmisistä kaipaisikin niin edelleenkin sanon että meitä on moneen junaan ja jokainen näkee ja tuntee tämän maailman omalla tavallaan. Vaikka miten kokisit tietäväsi kaiken kun olet saanut lapsia niin silti sinä et mitenkään voi päästä kaikkien ihmisten pään sisään ja väittää faktana sellaisia asioita mitä vain luulet tietäväsi.

EiEiEi! Kyse ei ole siitä, että tietäisin vanhemmuuteni myötä kaiken. Tuo on liian vanha olkiukko, ei lähdetä siihen.

Siis. Rakkauden tarve on ihan itse herra Maslowin mukaan yksi perustarpeista. Emmä nyt osaa tätä lähteä sen enempää argumentoimaan, kun tämä on ns. selvää kauraa. Melkein sama asia kuin lähtisin perustelemaan syömisen tai seksuaalisuuden tarpeellisuutta.

 

[kamik]

Jatkakaa vain, minä seuraan sivusta. :)

Minä myös. Sen verran ihan sivusta totean, ettei taida Maslowin tarvehierarkia olla kaikille ihan tuttu. Mutta pitäkää hyvä meno päällänsä.

edit. hidas, taas.

 

[TQoFE]

Niin minäkin. Kyse ei vain ollut kaipaamisesta, vaan siitä, että sanoit, ettet arvosta mitään, mitä lapsi elämään tuo. Minä heitin kehiin rakkauden.

Riittääkö rautalanka vai tarvitaanko ratakiskoa? Minä en kaipaa rakkautta lapselta. Aikuisen rakkautta kylläkin. En myöskään katso, että minun elämäni olisi parempaa jos saisin rakkautta lapselta.

Kuten tuossa rillipäälle mainitsin, kyse on myös esitystavasta. Joistain kommenteista vain tulee mieleen hyvin kapea-alainen kuva esittäjästään. "Mulle lapsi ei tuo mitään, mitä arvostaisin." Ikäänkuin teinipoika leuhottamassa naisvalloituksillaan.

No se on sitten sinun ongelmasi jos ei lukutaito riitä lukemaan muiden viestejä, missä on moneen otteeseen sanottu, että kyse on kirjoittajan subjektiivisesta näkemyksestä eikä siitä, etteivät lapset voisi tuoda paljonkin jonkun muun elämään.

 

[-OO-]

Maslow'n tarvehierarkia on tuttu mutta sekään ei ole mikään absoluuttinen totuus.

EDIT: Mutta päätän tämän keskustelun osaltani tähän. Olen uskoakseni tuonut oman mielipiteeni selväksi ja en oikeastaan koe tarpeelliseksi alkaa perustelemaan omia valintojani ja tunteitani tämän enempää, enkä jaksa jatkaa tätä jankkaamista loputtomiin kun tämä ei ilmiselvästi johda yhtään mihinkään.

 

[Surukuku]

Lapset, huoripukit, kissat, lapsen ja aikuinen rakkaus mainittu - oikein jakkara heilahti, kun vanha Sigmund F kääntyili levottomasti haudassaan...

Mutta jatkakaa - minäkin tyydyn vain katseella seuraamaan.

 

[julle-jr]

Siis. Rakkauden tarve on ihan itse herra Maslowin mukaan yksi perustarpeista. Emmä nyt osaa tätä lähteä sen enempää argumentoimaan, kun tämä on ns. selvää kauraa. Melkein sama asia kuin lähtisin perustelemaan syömisen tai seksuaalisuuden tarpeellisuutta.

Mutta eikös pointti ollut ainakin TQoFE:lla se, että hän ei tunne kaipaavansa rakkautta lapsilta. Eihän se tarkoita, ettei kaipaisi rakkautta sinänsä. Siis vaikka jokainen ihminen kaipaakin ruokaa, ei se tarkoita välttämättä sitä, että kaikki ihmiset kaipaisivat ruokaa vaikkapa McDonald'sista.

Lisäksi tarvehierarkiat pätevät enemmistöön. Kyllä sellaisiakin yksilöitä löytyy, jotka eivät kaipaa seksiä, vaikka toki varmaankin 99,99 % ihmisistä kaipaakin ainakin jossain elämänsä vaiheessa. Uskoakseni silloin tällöin putkahtaa esiin myös yksilöitä, jotka eivät kaipaa minkäänlaista rakkautta sen kummemmin. Biologian oppikirjoista voi lukea lisää esimerkiksi mutaatioista.

 

[John Copter]

EiEiEi! Kyse ei ole siitä, että tietäisin vanhemmuuteni myötä kaiken. Tuo on liian vanha olkiukko, ei lähdetä siihen.

Tukeudut siihen kuitenkin monessa yhteydessä ja tuot esiin sen että vanhempana tiedät elämästä enemmän nimenomaan koska olet vanhempi.

Rakkauden tarve on ihan itse herra Maslowin mukaan yksi perustarpeista.

Hänkö sen määrittää miten, ketä ja koska minä saan rakastaa? Millä perusteella?

Olen itse lapseton ja sinkku. Omasta valinnasta. En kaipaa lapsia, ja sen rakkauden tarpeen minkä koen tarvitsevani täytän muulla tavalla.
En vihaa lapsia, pidän heistä, mutta en halua omia. Haluatko Sampio tähän paremmat perustelut?
Ymmärrän että olet vanhempana päässyt kokemaan mainitsemasi lapsen pyyteettömän rakkauden, mutta kaikki eivät tätä kaipaa. Esimerkiksi miten ne jotka antavat lapsensa adoptioon eivätkö he saaneet lapseltaan tätä rakkautta vai eivätkö he kaipaa sitä? Tottakai saattaa olla monia muita teijöitä jotka johtavat adoptioon. Mutta jos tuon sinun argumenttisi vertaisi tähän ei adoptioita koskaan tulisi. Entä isät tai äidit jotka hylkäävät perheensä eivätkä koskaan ota yhteyttä lapsiinsa? Ovatko he saaneet kokea tämän pyyteettömän rakkauden, mutta eivät olekkaan siitä pitäneet?

 

[Jaws]

Avatkaapa aiheesta vapaan puolelle itsellenne ketju, kun se noin paljon tuntuu vitutusketjussa kiinnostavan. Siis jos kerran keskusteltavaa noin paljon löytyy.

Itseäni vituttaa monikin asia. Tuoreimpana se, että tietää että olemassa on joitain asioita, jotka tulee jatkossa suorittaa kunnolla tai muuten kaikki on vieläkin enemmän perseestä. Ja asioiden eteen täytyy nähdä vaivaa. Minkä vitun takia, jos ihminen on muka niin älykäs?

Juu, jatkakaa vaan ja jättäkää viestini huomiotta. Päämäärätöntä paskaahan sekin lopulta lienee.

 

[sampio]

Riittääkö rautalanka vai tarvitaanko ratakiskoa? Minä en kaipaa rakkautta lapselta. Aikuisen rakkautta kylläkin. En myöskään katso, että minun elämäni olisi parempaa jos saisin rakkautta lapselta.

Sinä kylläkin sanoit, ettet arvosta mitään, mitä lapsi voisi tuoda. Minä tähän, notta etkö rakkauttakaan. Että se ratakiskosta.

Mistäs tuon jälkimmäisen taas tiedät. Mutta ei lähdetä siihen.

No se on sitten sinun ongelmasi jos ei lukutaito riitä lukemaan muiden viestejä, missä on moneen otteeseen sanottu, että kyse on kirjoittajan subjektiivisesta näkemyksestä eikä siitä, etteivät lapset voisi tuoda paljonkin jonkun muun elämään.

Niin, ja edelleen, mistä sinä sen tiedät. Minä taas tiedän, joo omalta kohdaltani vain, mutta samaa sanoo aika moni muukin. Notta niin.

Tajuat varmaan itsekin että yksinäisen sinkun tai ei-vapaaehtoisesti lapsettoman rinnastaminen esim. parisuhteessa olevaan vapaaehtoisesti lapsettomaan on aika naurettavaa.

Yhtä naurettavaa kuin tuoda julki, että joku kavereistaan on tokaissut, että elämä olisi helpompaa ilman lapsia. No shit?

Miksi ottaisin yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin tai kyseenalaistaisin ihmisen järjenjuoksun siksi, että hän on pitkällisen pohdinnan tuloksena sitä mieltä, että hänen elämänsä oli parempaa ennen lapsia? Eihän se sitä tarkoita, että hän olisi hullu tai ei kantaisi vastuutaan vanhempana.

Että pitkällisen pohdinnan jälkeen parempaa? Ok, pakko vain sanoa, että hiukan ihmetyttää, jos joku pitkällisen pohdinnan jälkeen asettaa vanhempana asiat tuollaiseen järjestykseen. Helpompaa, kyllä, mutta parempaa. Millä mittarilla, kiinnostaisi tietää.

 

[sampio]

Mutta eikös pointti ollut ainakin TQoFE:lla se, että hän ei tunne kaipaavansa rakkautta lapsilta. Eihän se tarkoita, ettei kaipaisi rakkautta sinänsä.

Alunperin hän sanoi, ettei arvosta mitään, mitä lapsi voi tuoda elämään. Se, mitä hän nyt väittää sanoneensa on toisarvoista.

 

[sampio]

Tukeudut siihen kuitenkin monessa yhteydessä ja tuot esiin sen että vanhempana tiedät elämästä enemmän nimenomaan koska olet vanhempi.

En tasan ole tuonut. Olen sanonut vain sen, että vanhempana tiedän, mitä lapsi elämään tuo, ja sitähän ei sinkku tiedä. En ole sanonut, että kaikkien pitäisi hommata muksuja, ja perusteluiksi riittää se, ettei halua niitä.

Hänkö sen määrittää miten, ketä ja koska minä saan rakastaa? Millä perusteella?

Ei taida määrittää. Määrittää nyt vain sitä, että se on yksi perustarpeista. Jotkut väittivät ettei ole. Minä väitän, että on.

Olen itse lapseton ja sinkku. Omasta valinnasta. En kaipaa lapsia, ja sen rakkauden tarpeen minkä koen tarvitsevani täytän muulla tavalla.
En vihaa lapsia, pidän heistä, mutta en halua omia. Haluatko Sampio tähän paremmat perustelut?

...Ovatko he saaneet kokea tämän pyyteettömän rakkauden, mutta eivät olekkaan siitä pitäneet?

Ekaan osaan sen verran vain, että en kaipaa perusteluja sen enempää. Jos et väitä puuta heinää, niin mulle kelpaa ihan nuo pointtisi. Ei sillä, että mun hyväksyntää tarvitsisitkaan.

Jälkimmäiseen sen verran, että eiköhän ole kokeneet, mutta elämä vie jännällä tavalla, ja kaikki eivät ole kykeneväisiä sitä ohjailemaan. Joitain vie viina, joitain mulkku jne. Ei se tee tyhjäksi kuitenkaan sitä, että he eivät olisi rakkautta kokeneet.

 

[julle-jr]

Alunperin hän sanoi, ettei arvosta mitään, mitä lapsi voi tuoda elämään. Se, mitä hän nyt väittää sanoneensa on toisarvoista.

Jos ei arvosta rakkautta, jota saa lapselta, niin silloinhan voi tosiaan olla, että ei arvosta mitään, mitä lapsi voisi kenties tuoda? Se ei silti tarkoita, etteikö arvostaisi rakkautta, jota saa muilta aikuisilta, vai?