Riittääkö rautalanka vai tarvitaanko ratakiskoa? Minä en kaipaa rakkautta lapselta. Aikuisen rakkautta kylläkin. En myöskään katso, että minun elämäni olisi parempaa jos saisin rakkautta lapselta.
Sinä kylläkin sanoit, ettet arvosta mitään, mitä lapsi voisi tuoda. Minä tähän, notta etkö rakkauttakaan. Että se ratakiskosta.
Mistäs tuon jälkimmäisen taas tiedät. Mutta ei lähdetä siihen.
No se on sitten sinun ongelmasi jos ei lukutaito riitä lukemaan muiden viestejä, missä on moneen otteeseen sanottu, että kyse on kirjoittajan subjektiivisesta näkemyksestä eikä siitä, etteivät lapset voisi tuoda paljonkin jonkun muun elämään.
Niin, ja edelleen, mistä sinä sen tiedät. Minä taas tiedän, joo omalta kohdaltani vain, mutta samaa sanoo aika moni muukin. Notta niin.
Tajuat varmaan itsekin että yksinäisen sinkun tai ei-vapaaehtoisesti lapsettoman rinnastaminen esim. parisuhteessa olevaan vapaaehtoisesti lapsettomaan on aika naurettavaa.
Yhtä naurettavaa kuin tuoda julki, että joku kavereistaan on tokaissut, että elämä olisi helpompaa ilman lapsia. No shit?
Miksi ottaisin yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin tai kyseenalaistaisin ihmisen järjenjuoksun siksi, että hän on pitkällisen pohdinnan tuloksena sitä mieltä, että hänen elämänsä oli parempaa ennen lapsia? Eihän se sitä tarkoita, että hän olisi hullu tai ei kantaisi vastuutaan vanhempana.
Että pitkällisen pohdinnan jälkeen parempaa? Ok, pakko vain sanoa, että hiukan ihmetyttää, jos joku pitkällisen pohdinnan jälkeen asettaa vanhempana asiat tuollaiseen järjestykseen. Helpompaa, kyllä, mutta parempaa. Millä mittarilla, kiinnostaisi tietää.
