Lässyttämisestä matkaa aikuisten väliseen keskusteluun on aika paljon ja väliin mahtuu kaikenlaista. Voin kohteliaisuudesta kysyä lapselta vaikka mikä kädessä olevan pehmolelun nimi on tai miten meni koulussa, mutta en ryhdy keskustelemaan (eri asia muuten kuin juttelu) jääkiekosta, politiikasta, ihmissuhteista, taloudesta tai viineistä. Sellaisista aiheista ja sellaisella tavalla, miten aikuisten kanssa keskustellaan.
Kuten mainitsin, en odota sitä, että kukaan aikuinen alkaisi keskustella politiikasta tai urheilusta lapsen kanssa. Hain asennoitumista, ja ilmeisesti kykenet siihen. Miksi painotat sitä, ettet pidä lapsista, kun kuitenkin ilmeisesti tulet aivan normaalisti toimeen heidän kanssaan? Hyvä tapa ainakin provota täällä, jos ei muuta.
Johon minä vastasin, että en kaipaa rakkautta lapselta vaan sellaiselta, joka on valinnut rakastaa minua. Minä en perustellut "päin persettä", vaan omien ajatusteni mukaan, jotka nyt sattuvat olemaan erilaisia kuin sinun. Koitahan hyväksyä se.
Lähtökohta oli se, että sanoit, ettei lapsi tuo sinulle mitään sellaista, mitä kaipaat. Vastasin, että tuo rakkautta. On turha lähteä kikkailemaan jollain omalla valinnalla, kun on aivan selvä asia, että sitä jokainen kaipaa. Edelleenkään sinun ei ole tarvis hommautua äidiksi, mutta kyllä, perustelit päin persettä. Ei sillä, että oma ilmaisuni ehkä kaikkein rakentavin olisi.
Miten ihmeessä perheellistä voi loukata se, että jollain muulla on OMAT syynsä olla ITSE hankkimatta lapsia? Ei kai (vapaaehtoisesti) lapsettomiakaan loukkaa se, että jollain perheellisellä on ollut OMAT syynsä lisääntyä? Ohhoh, aika paksua.
Kyllä noilla livautuksilla pystyy aika helposti loukkaamaan. Vaikkapa sillä, ettei lapsi mitään erityistä elämään tuo. Se on sun mielipiteesi, juu, mutta sen ottaa helposti yleisenä kommenttina, kun aihe on vanhemmille hyvin läheinen. Mietipä omalle kohdallesi jonkun vannoutuneen, huorissakäyvän sinkun vakuuttelut siitä, ettei nainen hänen elämäänsä mitään toisi.
