Asia on aika selkeä - lapseton ei tiedä, mitä elämä vanhempana lopulta antaa, lapsellinen taas tietää, mitä se vie ja mitä se antaa. Se, että joku valitsee toisin kuin esim. minä, ei ole ollenkaan pointti, vaan se, että turha nillittää, jos ei koskaan voi asiaa varmaksi tietää.
Niin, sinäkin tiedät asian varmaksi vain ja ainoastaan omalta osaltasi. Sinä et voi tietää, mikä tekee jonkun muun onnelliseksi tai mitä joku muu saisi vanhemmuudesta. Sinä et ole koskaan ollut Ace tai Monipuolisen Huono tai TQoFE.
Olemme varmaan molemmat yhtä mieltä siitä, että minun ei kannata lisääntyä vain saadakseni tietää, josko sittenkin pitäisin edes sellaisista lapsista, jotka olisin itse synnyttänyt. Siinä on ihan liian suuri riski pilata monen ihmisen elämä.
Herää vain kysymys, mistä tuollaisia naisia kuin sinä, TQoFE löytää? Yleisesti kun tuntuu, että naisilla tuo lisääntymisvietti on niin iso, että se nousee ainakin omalla kohdallani, parisuhteen muodostamisen esteeksi lähes poikkeuksetta.
Ihan arvauksena sanoisin, että kannattaa keskittyä isommissa kaupungeissa eläviin naisiin, joilla on jo esim. aikaa vievä työ tai harrastus. Todennäköisyys ei lapsia haluavan naisen löytämiselle voi olla suurempi kuin pienissä kaupungeissa. Lisäksi korkeastikoulutetuilla on ainakin keskimäärin vähemmän lapsia kuin muilla.
Sen sijaan TQoFE:lla esimerkiksi on jostain syystä tolkuton tarve korostaa sitä, miten melkeimpä vihaa lapsia ja perustella pointtiaan mitä kummallisimmilla näkökulmillä, kuten tuo, ettei kaipaa esimerkiksi rakkautta. Se saa ainakin itselläni karvat pystyyn ja ihan vain vittuilun halusta näppiksen laulamaan.
Kauniistihan tuo laulaakin, melko lailla kotikutoista sävelmää tosin.
Minähän en missään vaiheessa sanonut, etten kaipaisi rakkautta. Otan mieluummin sitä vastaan ihmisiltä, jotka rakastavat minua siksi, millainen minä olen. Ensimmäiset elinvuotensahan lapsi rakastaa vain siksi, että äiti nyt vaan sattuu olemaan se, joka synnytti ja jonka kanssa elää.
Ei sinänsä mitään TQoFE:ta vastaan, ihan asiallisia viestejä monessa muussa ketjussa.
Mielestäsi on asiatonta perustella, miksei halua lapsia? Minähän en edes sanonut lapsia vaikka kirkuviksi ja räkiviksi sinappikonehirviöiksi. Onhan mielestäsi yhtä asiatonta myös jonkun perheellisen perustella, miksi hän halusi lapsia?
Sampiolta ihan hyvä pointti. Minua lähinnä mietityttää perustelu, että ei pidä lapsista. Siihen viittasin hammomukamussuttelullakin. Missä vaiheessa lapsi muuttuu sellaiseksi, josta tykkäämistä ei enää arvioida sillä perusteella onko se lapsi vai ei, vaan millainen ihminen se on?
Siinä vaiheessa kun ihmisen kanssa voi keskustella kuten aikuisen kanssa. Näin siis omalta kohdaltani. En osaa enkä oikeastaan edes välitä osata ihastella lapsen piirtämiä tikku-ukkoja tai vastailla lasten kysymyksiin tai leikkiä niiden kanssa.
(Jos ystävän lapsi tulee piirustustaan esittelemään, voin kyllä kohteliaasti kehua, että onpa hieno, mutta uskon ystävien lastenkin huomaavan, ettei se sydämestä tule enkä jaksa asiasta innostua.)
