Voi hevosen perä.
Osallistuin tässä vuosisadan pisimpään rekrytointiprosessiin ja tämän uskomattoman saagan lopputulemana jäin kakkoseksi. Helvetti.
Lyhyesti kerrottuna paikka aukesi syyskuulla, hakupaperit sisään, haastattelu lokakuun puolivälissä, tieto jatkoonpääsystä marraskuun alkupuolella, toinen haastattelu marraskuun lopussa ja jo tänään tieto että olen ensimmäisenä varalla. Voi kilin lapsentekoväline. Jos olisi sanonut, että olen vaikka kolmantena varalla, olisin haukkunut akan puhelimessa ihan pystyyn tästä venkoilusta, mutta nyt piti sitäkin pidätellä. Purkaudun sitten teille.
Kaiken lisäksi paikka ei aluksi vaikuttanut ihan huippukiinnostavalta. Pikku hiljaa kun hommasta kuuli, kerkesin vakuuttumaan ja toivomaan tästä ihan älyttömän paljon. Loppuvaiheissa ei ole viitsinyt enää muualle pistää papereita, kun tästä on toivonut niin paljon.
Musta joulu.