Jos sukulaiset ei nyt ole oikeasti mielipuolisia, ja uhkaa omaisuutta, terveyttä ja henkeä, niin minusta normaalin ihmisen tulee pystyä viettämään sukulaisten kanssa jonkin verran aikaa ja käyttäytymään vieläpä asiallisesti. Luonnollisesti se ei aina ole juuri sitä, mitä siinä tilanteessa tahtoisi tehdä, mutta hei, ei tässä maailmassa kaikki ole pelkkää huvitusta.
Moni jatkoaikalainen kysyy nyt, että miksi pitäisi tuhlata aikaansa tämmöiseen, kun ei ole pakko. No ei miksikään. Minä vain näen asian niin, että tässä maailmassa kannattaa tulla toimeen ihmisten kanssa. On hyväksi, että pystyy kuuntelemaan sen Martta-tädin horinoita taas tai jaksaa lähteä näyttämään serkun iljettäville tenaville mistä ennen tavattiin hakea ahomansikoita. Se on humaania, ihmisystävällistä. Se estää tätä yhteiskuntaa muuttumasta kylmäksi ja ehdottomaksi. On se parempi, kuin olla aina samanmielisten kanssa, nousta sinne norsunluutorniin halveksimaan muita ja korostamaan omaa tärkeyttä. Tuollaisissa tapauksissa on vaara, että ympärillä on vaan samanalaisia ultrayksilöllisiä ihmisiä.
Puhun asioista yleisellä tasolla. Sanon yleisellä tasolla myös sen, että jos ei tule suvun kanssa toimeen, siis kenenkään kanssa niistä sukulaisista, niin silloin voi vaikka vilkaista peiliin.