NYT VITUTTAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!
Aah rakas vitutusketju, tuo rahattoman opiskelijan ilmainen psykiatri...Kerronpa tässä hauskan jutun elämästäni. 4 vuotta sitten aloitin opintoni tarkoituksenani valmistua joskus hienoksi KTM:ksi, elämä hymyili, fuksitytöt olivat nättejä ja tulipa niitä opintoviikkojakin ihan kivasti. Tammikuussa lähettelin innokkaana kesätyöhakemuksia "oman alan" duuneihin ja odotin tottakai, että työnantajat tappelevat palveluksistani kynsin hampain, sillä olinhan todella opiskellut paljon ja vieläpä hyvällä menestyksellä.Kävin parissa haastattelussa, olin valmis tekemään melkein mitä vaan ja puoli-ilmaiseksi. Mutta en kelvannut työnantajille koska he hakivat työntekijöitä, joilla olisi ollut enemmän teoreettista pohjaa (lue opintoviikkoja ja enemmän käytyjä vuosia). Niinpä vietin kesäni raksalla ja keräsin vitutusta syksyä varten.
Tämä sama kuvio toistui myös toisena vuonna ja vietin myös toisen kesän raksalla, tehden duunia jonka ainut hyvä puoli on siitä saatava palkka. Ainoana erona ko. vuonna oli se että tuplasin lähetettyjen hakemusten määrän, soittelin työnantajille aktiivisesti ja yritin oikeasti saada sitä "oman alan" duunia, koska olin huomannut ettei ne "oman alan" hommat olekaan niin helppoja saada. Palkkioksi aktiivisesta hakemisestani, jopa yksi firma lähetti minulle kirjeen, jos kertoivat ettei valinta kohdistunut minuun. Yhteen firmaan soitin perään ja he kertoivat hakevansa ihmisiä jotka ovat opintojensa loppuvaiheessa, no minulla raukalla ei ollut esittää kuin 105 opintoviikkoa kahdelta vuodelta joten olin kai hylkiö.
Kolmannen vuoden vietin vaihto-oppilaana, koska ajattelin sen hyödyttävän minua työpaikkahaaveissani. Ja vitut ja raksa kutsui taasen. Kuulemma se, ettei minua voinut haastatella oli syynä siihen, ettei minua voitu edes harkita hakemiini paikkoihin (Olin maapallon toisella puolella ja en halunnut maksaa 600 euroa lentolipusta Suomeen). Sain myös kasaan 30 opintoviikkoa vaihto-oppilasvuotenani, joten opintoviikot alkoivat olla jotenkuten kasassa ja gradu olisi melkeistään ainut puuttuva asia. Työskentelin myös osa-aikaisesti ulkomailla viettämäni vuoden aikana.
Nyt neljännen vuoden keväällä ajattelin vihdoin saavani, sitä "oikeaa duunia" ja hain vain sellaisiin paikkoihin mitkä pitivät olla pomminvarmoja. Suositukset aiemmilta pomoiltani olivat kunnossa, opintoviikot kasassa ja graduaihekin jo melkein valmiiksi mietittynä. Siis omasta mielestäni "melkein täydellinen" kanditaatti. Tällä kertaa sain kolme haastattelukutsua, joista kahdesta tuntui siltä, että valinta oli jo tehty ennen kuin olin edes päässyt haastattelutilanteeseen (eli siis joku oli jo valittu siihen hommaan). Kolmas haastattelu meni hyvin, luulin oikeasti että nyt natsaa. Paikka oli kiinnostava ja vaikka palkka olikin ihan helvetin heikko (verrattuna siihen mitä siellä raksalla saa), olin valmis ottamaan homman. No äsken tuli soitto ko. paikasta, kuulemma minulla on liian vähän oman alan työkokemusta, jotta voisivat palkata minut. Muuten kuulemma olin "hyvä hakija" ja tulevaisuuteni tulisi olemaan valoisa, vaikka he eivät minua haluakaan.
Oikeasti missä vaiheessa olisin sopiva ja se valittava hakija?Ekaksi raadan perseeni verille koulun kanssa , teen sitä duunia mitä on tarjolla valittamatta ja sen lisäksi yritän vielä tehdä itsestäni kansainvälistä sivistämällä itseäni muutenkin, esim. opiskelemalla ylimääräisiä kieliä ja muiden maiden kulttuureja. Yritän myös kerätä oman alan työkokemusta pyrkimällä niihin helvetin kesätöihin, mihin ei ikinä pääse koska jotain puuttuu. Vittu, että voikin vituttaa....
Kuten kaverini totesi, kun sitä työkokemusta jotenkin onnistuu keräämään seuraavaksi ei varmaan riitä peniksen pituus tai penkkipunnerrustulos, jotta pääsisi haluamiinsa työpaikkoihin. Oikeesti alkaa usko loppua. Menenpä vetämään salille oikein kunnon "haistakaa vittu"-treenin.
Ainiiin maailma on paha paikka ja minua vituttaa oikein kovasti
