Ruoholahden leijonasta en tiedä, mutta se mitä etsittiin Ruokolahdella taisi olla huijausta.
Mitä lie muita lennokkaita ehdotuksia mahtoi muinoin olla kansallistunnuksiamme suunnitelleiden tahojen pöydällä. Leijonan tapauksessa on pakko sanoa että kaukaa oli haettu, ellei Ruokolahdella mahdollisesti tapahtunut Ensimmäinen Leon Ilmestys ole inspiroinut taiteilijan vimmoihinsa. Luultavasti ei.
Kotimaisestakin luonnosta olisi löytynyt mielenkiintoisia haastajia vaakunapaikan napanneelle jellonalle. Ainakin seuraavat tulevat lonkalta mieleen:
-
Ahma: Sitkeä ja verenhimoinen suurpeto, varsinainen eläinmaailman opportunisti. Kunto kuin Isometsällä parhaimmillaan ja luonto kuin Stalinilla.
-
Uroshirvi: Lapiosarvi on täynnä machoa miesenergiaa.
-
Hauki: Kaislikkojen häijy keskushyökkääjä. Venäjän sampi on pelkkää pahvia suomihauen käsittelyssä.
-
Suomenhevonen: Kunnia vuosien 1939-1944 hiljaiselle sankarille ja miljoonien tukkien metsästä kiskojalle.
-
Juolavehnä: Ankarien olojen voittaja. Kasvaa vaikka betonin läpi.
-
Kontiainen: Sympaattinen otus. Symboloi suomalaisten menestyksekästä tasapainottelua idän ja lännen välissä. Ei juuri (poliittistakaan) näkökykyä, pärjää hyvin rähmällään.
-
Orava: Pörröhäntä rulaa. "Makeasti Oravainen" kelpaisi soitettavaksi menestyksekkäille kultamitalistelillemme puhkipierryn maammelaulun sijasta, jota myös virolaiset harrastavat.
-
Liito-orava: Symboloi Suomen vaikutusmahdollisuuksia EU:ssa. Pieni otus jota ei suuressa maailmassa juuri tunneta, mutta kost' Jumala jos sen paskaa löytyy raksalta...
Nyt vituttaa lähinnä se, että käsi on jostain jännetulehduksesta glesana. Eikä siinä kaikki, lapset ovat tuoneet tarhasta jonkin kulkutaudin josta nousi illaksi hävytön kuume, liki 40 paunaa. Nyt on parempi hetki menossa, kohta tulee varmaan taas löylyä lisää.