On tämäkin yhdenlainen syksy saatana. Viimeisen noin kahden kuukauden aikana tapahtunutta:
Päätän ryhtyä alani ammattilaiseksi ja kouluttautua todelliseksi asiantuntijaksi. Minulle sopiva koulutus alkaa elokuun alkupuolella. Päätän olla uusimatta heinäkuun lopussa päättyvää työsopimustani, siinä kokopäivätöihin ehdi, kun pitää opiskella ja viettää irvokasta opiskelijaelämää.
Ihmettelen, kun tulevasta oppilaitoksestani ei olla yhteyksissä, vaikka on jo elokuun ensimmäinen päivä. Päätän tiedustella asiasta puhelimitse. Minulle kerrotaan, että hakemustani ei ehditty käsitellä vielä syksyn hakuun, joten minun osaltani koulutus alkaakin sitten tammikuussa. Noh, oma moka ja saapahan pitää pitkän syysloman...
Yksinasuva 80-vuotias isoäitini kaatuu kotonaan. Mummo roudataan sairaalaan, missä todetaan aivotärähdys ja murtuneita kylkiluita.
Polkupyöräni varastetaan. Asia on siksi kummallinen, että varastamishetkellä polkupyörän eturengas oli tyhjä ja riekaleina. Ilmeisesti joku fakiiri osasi kuitenkin ajaa sillä tarpeeksi kauas, sillä lähitienoilta fillaria ei löytynyt.
Yksinasuva 92-vuotias isoisoäitini kaatuu kotonaan. Mummo roudataan sairaalaan, missä todetaan aivotärähdys ja murtunut ranne.
Aika tasantarkkaan puolitoista vuotta sitten sanoilla "Tajusin, että en tarvitse miestä elämääni, mie tykkään olla yksinään. Juu juu, mutta jos minä jonkun miehen kanssa jotain vakavampaa haluaisin, niin ihan varmasti ottaisin sinut, juu juu, usko pois. Miulla nyt on vaan tämmöinen vaihe, etten halua seurustella lähivuosina, jep jep" jättänyt ex-tyttöystäväni on raskaana ja viettää kihlajaistensa yksivuotispäivää.
Sairaalassa todetaan 80-vuotiaan isoäitini päässä olleen ja jo hoidetun kasvaimen uusiutuneen.
Vanhempieni kissa, tuo eläimistä kaikkein huikein, katoaa.
80-vuotias isoäitini kaatuu sairaalan käytävillä ja murtaa ranteensa.
Vanhempieni kissa löytyy katuojasta kuolleena lähiseudulta.
Kaverillakin menee huonosti. Jampalla on pikkuisen huonommat kolme päivää, joiden aikana selkä paukahtaa rikki, vuokra-asunto lähtee alta, sovittu työpaikka ei rahoituksen puutteessa järjetykään ja tyttöystävä jättää. Empatiani kaveria kohtaan on suurta.
Jo useamman viikon sairaalahoidossa ollut 92-vuotias isoisoäitini päättää haistattaa Kyllölle vitut ja karkaa laitoksesta. Mummelin mielestäni ihailtavaa itsepäisyyttä ja itsenäisyyttä osoittava pakomatka katkeaa kuitenkin Mäki-Matissa, kun rollaattori menee nurin ja mummo kaatuu ojaan. Mummo lojuu kylmässä syysilmassa jokusen tunnin, kunnes poliisi hakee karkulaisen matkaansa.
Kuullessani tapauksesta liikutun yhtäaikaa kyyneliin, alan nauraa ja tunnen valtavaa ylpeyttä, vaikka koko yritys karata osaavien ammattilaisten hyvästä hoidosta sinällään typerää onkin. Perkele, vanhoille karjalalaisnaisille ei vittuilla!
80-vuotiaan isoäitini taudin todetaan levinneen keuhkoihin. Elinaikaa ehdotetaan olevan noin vuoden loppuun saakka.
Eli meininkin on melkein kuin jossain Zen Cafen vitun huonossa biisissä. Noh, hyvähän se on että edes jotain tapahtuu.
