Työpaikka. Voisi olla ja olikin ennen muutamia pomovaihdoksia monella tapaa kelpo, mutta ei vittu mitä paskaa nykyisin.
Linjanvedot (mitkä?) viikko viikolta hirveämpiä ja kaikkien puheiden & hienojen kehityssuunnitelmien vastaisia (ei niitä tosin kukaan ole yli vuoteen maininnutkaan kuin vittuuntuneen naurun kera). Jotta tehtyjen päätösten rippeetkin voitaisiin unohtaa, tilataan töitä ulkopuolisilta omilla "ohjeistuksilla" ja sitten ihmetellään, mikä on kun rahat on loppu. Byrokratia ja kyttäys on kohta kuin ex-Neuvostoliitossa, jälkeä arvostellaan pärstäkertoimen mukaan=porukka nuolee persettä edessä ja kuiskii pelokkaasti paskaa selän takana. Siis ne, joille tällainen toimintatapa sopii - tänne ei sovi, ja sen kyllä sitten huomaa.
Meininki on ollut kesästä lähtien keskittyä vain omiin hommiin, sulkea korvat ja haistattaa vitut kokonaisuudelle, mutta tänään lähti työhakemus matkaan. Jos saan paikan (joka on kyllä kovasti haluttu ja kilpailtu, mutta olkoot perkele), tulen tänne torvisoittokunnan ja shampanjalastin kanssa ja teen selväksi, minkä/kenen takia häivyn. Ja juoksen joka kerroksen läpi intiaanihuutoa ulvoen. Alasti.