Ihan kuin olisin itse kirjoittanut koko tekstin sillä poikkeuksella, että on kyse mutsista. Täysin samat ajatukset pyörii omassa päässä. Se on juonut nyt muutaman vuoden jatkuvalla syötöllä ja aina kun tulen käymään porukoiden luona, kuten nyt, saa kuunnella sitä jatkuvaa itsesääliä ja muuta sen sellaista. Sitten kun ei hermo kestä, niin tulee vähän annettua palautetta ja siitäkös taas hänellä maailma kaatuu. Se on jäänyt tässä n. vuosi sitten sairauseläkkeelle, mukamas selän takia, mutta epäilys on, että viina se perimmäinen syy on. Ja nyt voi nukkua puoleen päivään ja aloittaa heti siinä. Mitään muuta ei tarvitse tehdä eikä kenestäkään välittää, paitsi itsestään. Missään hän ei myöskään käy, paitsi erittäin harvoin esimerkiksi jossain juhlissa.
Viime syksynä asiasta puhuttiin muutamaan otteeseen ja tilanne parantuikin, mutta vain pieneksi hetkeksi. Nyt ollaan taas kahta kauheammassa jamassa. En tiedä, kuinka nopeasti viinaan kuolee ja kuinka yllättäen se tulee, mutta ei se kovin kaukaiselta ajatukselta edes tunnu.
Ainut positiivinen puoli on se, että tätä ei tapahtunut silloin pienempänä, kun asuin vielä himass, paitsi ihan loppuvaiheessa. Ja silloinkin se oli niin uutta, että ei sitä silloin heti tajunnut, mistä on todella kyse. Tosin asia tietenkin painaa mieltä aina silloin tällöin, kuten -OO-:lla, koska alkoholisteilla on syyllistämisen lahjat erinomaiset ja tekee pahaa katsoa, kun itselle (ainakin aiemmin) läheinen ihminen tekee tuollaista itselleen ja muille. Minä pääsen tätä koko hässäkkää karkuun omaan kämppääni ja siellä asiasta pääsee eroon, kun ei mitään yhteyttä pidä. Sääli on sairautta, mutta kyllä mä ainakin tunnen jonkinmoista sääliä isääni ja pikkuveljeäni kohtaan, jotka asuvat saman katon alla. Jos tästä itselle aiheutuu stressiä ja muuta mukavaa, niin mitenköhän nämä sen ottavat, kun joutuvat päivästä toiseen kokemaan tätä samaa.
Sitten vielä yksi ihmeellinen asia. Nämä kaikki viinat tulevat taloon siten, että isäni käy hakemassa ne. Olen siitäkin hänen kanssaan puhunut ja tämä sanoo, että ei kestä sitä kitinää mitä tulee, jos kossupulloja ei olekaan. Mitä vittua. Mikä tämän jutun pointti on. Miksi sitä viinaa on pakko laahata? Isäni varmaan antaisi pyromaanillekin tulitikut, jos sen omat olisivat kastuneet. Ja voin olla satavarma, että tämä ei tästä tilanteesta nauti, mutta silti ylläpitää ja pahentaa sitä.
Mikään katkaisu ei varmaan tule kyseeseen, koska ei hänellä mukamas mitään ongelmaa ole. Ja siitä ei saa edes kunnolla puhua. Sukulaiset ym. tietävät varmaan vähän tilanteesta, mutta siitä, kuinka paha se todella on, näillä ei ole mitään hajua. Enkä tiedä olisiko siitä edes mitään hyötyä.
Voisitko -OO-, tai joku muu asian kokenut kertoa, miten tällainen tapaus yleensä johonkin katkaisuun menee tai edes tajuaa koko tilanteen ja myöntää sen itselleen ja muille? Olisiko mun loppujen lopuksi helpompi unohtaa koko asia ja jättää vain yhteydenpito kokonaan ja keskittyä omiin asioihin eikä murehtia kaikkia mahdollisia. Aina täällä käydessä mistään ei tule mitään, kun vitutus, turhaantuneisuus ja muut vastaavat tunteet on pinnassa.
Olisi varmaan pitänyt kirjoittaa johonkin avautumisketjuun, mutta tässä oli juuri asiasta keskustelua. Ei kai tässä saisi puuttua toisen juomiseen kun olen itsekin 2 kaljaa ottanut, mutta tulipa avauduttua ja hyvä näin.
