Pitkällä kokemuksella (lukuisia luunmurtumia/eri asteisia vammoja/astma ym) eli liikaa lääkäreitä tavanneena voin valehtelematta sanoa että vain 1/10 lääkäreistä omaa jonkin asteisia sosiaalisia taitoja. Muutama mieslääkäri on ollut sellainen mulkku että jos olisin kävelemään päässyt niin olisin vienyt nurkan taakse ja kouluttanut. Lääkärien kouluttamiseen menee niin pitkä aika, joten luulisi että siinä olisi mukana enemmänkin sosiaalisten taitojen opettelua kun niitä ei myötäsyntyisinä tunnu olevan.Meikäläisen tapauksessa kyse onkin lähinnä siitä, että terveyskeskuksen omalääkäri sattuu olemaan harvinaisen tyly, epäkohtelias ja vastenmielinen ihminen. Ymmärrän toki, että lekuritkin ovat vain ihmisiä ja ammattikuntaan mahtuu jos jonkinlaista hiihtäjää, mutta se harmittaa, että juuri tällä mainitulla naikkosella ei näyttäisi olevan pätkääkään kykyä/halua empatiaan tai myötätuntoon.
Vielä kun lisätään asiaan se, että hän totesi ekan tutkimuskerran jälkeen, että ennen jatkotutkimuksia pitäisi odotella neljä viikkoa, vaikka tuon neljän viikon jälkeen hän olisi itse kesälomalla, jonka päättymistä jouduin odottelemaan. Kärsin samaisen polven kierukkavammasta reilu vuosi sitten ja nyt on havaittavissa samankaltaisia oireita. Miksei potilaan tuntemuksia ja aiempia kokemuksia oteta huomioon lainkaan? Tiesin tasan tarkkaan tämän tuoreen vamman synnyttyä, ettei tästä levolla selvitä. Olen myöskin harrastanut urheilua, lähinnä pallopelejä, koko ikäni, enkä halua liikunnasta luopua, jos ei ole ehdoton pakko. Siltikin tämä nilkki muija vähätteli vammaa ja oli sitä mieltä, ettei se taida pahemmin haitata normaalia elämää.
Jos lääkäri olisi ollut edes hitusen inhimillisempi ja ymmärtäväisempi sekä ennen kaikkea osannut esittää asiat fiksummalla tavalla, en olisi näin hiilenä, vaikka polvivamma vituttaakin. Jotkut ihmiset ovat vain niin ilmeisen vajavaisia, kuolaavia idiootteja, etteivät kaiketi koskaan tule tajuamaan alkeellisten käytöstapojen merkitystä.
Edit: pari poikkeusta on pakko myös mainita. Työterveyden erikoislääkäri joka on ottanut oikein asiakseen saada astmani siedettävälle tasolle on loistava.
Samoin paikallisessa arvauskeskuksessa vuosi sitten tapahtunut josta voinkin kirjoittaa hiukan:
Su päivä, en pääse yksityiselle kun ovat kiinni. 39 kuumetta, kurkku turvonnut ja ihan valkoinen, pakko lähteä ma aamuna 5 päivän työreissulle -> arvauskeskukseen. Tiskillä tympeä 50v naishoitaja sanoo naama mutrussa "Niiiiiin?". Vastaan että pitää päästä lääkärille, kerron oireet. Sanoo että hoitaja ottaa vastaan jossain vaiheessa. Sanon etten tarvi hoitajaa vaan lääkärin ja mahdollisesti antibioottikuurin jos bakteeriperäinen tulehdus ja kerron että aamulla alkaa 5 päivän työreissu enkä siellä pääse lääkäriin tai apteekkiin (ja tämä kaikki suustani vielä varsin ystävällisellä sävyllä).
Toteaa sitten että hoitaja voi kirjoittaa 3 päivää lomaa ja ottaa viljelyn. Tässä vaiheessa alkaa naama jo itselläni kuumottamaan ja kysyin että kuuntelitko ollenkaan mitä puhuin? ja että en halua sairaslomaa.
Naama mutrussa tiuskii sitten istu sitten odottamaan lääkäriä.
No 2 tunnin päästä lääkäri huutaa nimen ja sisään. Jostain entisen Jugoslavian suunnalta oleva mieslääkäri ottaa vastaan ja auttavalla Suomella kyselee fiksusti ja kerron tilanteen. Katsoo kurkkuun, toteaa heti että antibiootteja, otetaan viljely, lupaa soittaa tuloksen heti kun tulee labrasta takaisin ja määrää kunnon särkylääkkeet, antibiootit ja käskee hakea ne tänään jo varmuuden vuoksi. Antaa tarkat ohjeet mitä tehdä työmatkalla ym..Koko homma kesti 15 min ja todella asiallisesti hoiti koko homman kotiin tämä lääkäri. (soitti myös lupauksensa mukaan myöhemmin ja kertoi että ala vaan ottaa niitä lääkkeitä)
Viimeksi muokattu: