Mainos

Vituttaa niin, ettei veri kierrä päässä!

  • 471 090
  • 2 302

Tuamas

Jäsen
Fakta on että jos 2024 vuoden katsoja menisi nyt katsomaan jotakin 90-luvun perus Ässät-Kalpa arkimatsia, niin reaktio olisi vittu mitä paskaa, hidasta ja heikko tasoista läpsyttelyä jossa ei tapahdu mitään. Niin paljon on jääkiekon taso noussut.

Ja aika multaa puistot.

Toki Ässissä on ollut kaikenmoista vipeltäjää, Sheptakkia, Niko Mikkolaa, Nickersonia ja Peleä, joilta sopi tasaisin väliajoin odottaa joko kovia pommeja tai nyrkkihippoja.

Viihdettähän siitä kansalle syntyi, mutta kuten mainitset, pelin yleistempo oli melkoisesti matalampaa ja fyysisyys, silloin kun sitä oli, korostui, koska pelin syke oli niin paljon matalampi.

Jotkut tiistai- ja torstai-pelit ysärin loppupuolella ja vuosituhannen vaihteen jälkeen, jotain Saipaa, Kalpaa tai Jyppiä vastaan olivat ihan jäätävää tervanjuontia katsojalle, jossa vain toivoi että jollain kilahtaisi, kun peli oli niin jäätävää rapajöötiä muuten.

Itse peli on mennyt ihan hirveästi eteenpäin ja kahvaaminen sekä halauspuolustaminen on onneksi vähentynyt, nopeuttaen sekin peliä.
 

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
80-luvulta asti olen seurannut jääkiekkoa, Liigaa ja Ässiä, ja sama valitus on ollut aina: ”Ei ole enää persoonia. Ennen oli se ja se persoona, ei ole enää sellaisia”
Fakta on että jos 2024 vuoden katsoja menisi nyt katsomaan jotakin 90-luvun perus Ässät-Kalpa arkimatsia, niin reaktio olisi vittu mitä paskaa, hidasta ja heikko tasoista läpsyttelyä jossa ei tapahdu mitään. Niin paljon on jääkiekon taso noussut.

Tämä on 100% totta. Käykääpäs jokainen tsekkaamasta huviksenne tuubista jokin omassa mielessä legendaarisena elävä suoritus takavuosilta. Väitän, että mieleen jää miten hidas ja kömpelö tuo suoritus nyt onkaan. Jos kyseessä on maali, mieleen jää vähintään se, "miten tommonen veto voi upota?"
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
80-luvulta asti olen seurannut jääkiekkoa, Liigaa ja Ässiä, ja sama valitus on ollut aina: ”Ei ole enää persoonia. Ennen oli se ja se persoona, ei ole enää sellaisia”
Fakta on että jos 2024 vuoden katsoja menisi nyt katsomaan jotakin 90-luvun perus Ässät-Kalpa arkimatsia, niin reaktio olisi vittu mitä paskaa, hidasta ja heikko tasoista läpsyttelyä jossa ei tapahdu mitään. Niin paljon on jääkiekon taso noussut.

Eilistä sankaria kehuttiin, sanottiin jopa että hän olisi tänä päivänä NHL:n paras pakki. Tämä olisi ehkä mahdollista, jos Rocky olisi harjoitellut nykyajassa ja nykyisillä varusteilla.

Tästä huolimatta 70-80 luvun peli oli luutapalloa tämän päivän peliin verrattuna, yksikään nykyfani ei jaksaisi katsoa peliä alkua enempää, vaikka kentällä olisi Rocky ja Vellu.
 

Via Dolorosa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ei jääkiekko ole mihinkään kuollut, päinvastoin, se kehittynyt. Pelinopeus ja kamppailu vaade ovat kasvaneet huimasti, pelaajilta vaaditaan entistä enemmän.
Osaksi näin ja osaksi ei sitten kyllä lähimainkaan.

Se on totta, että jääkiekko on kehittynyt ja se aika jossa fyysisyys oli ylivoimaa alkaa olla historiaa. Nykyään kiekko on vallan väline ja hyvä luistelu on käytännössä välttämättömyys jos haluat pärjätä parhaimmalla mahdollisessa (NHL) tasolla.

Suomessa on syystä taikka toisesta haluttu panostaa ainoastaan taitokiekkoon, sekä siihen että nuorilla lyötäisiin mahdollisimman paljon rahoiksi, eli toisinsanoen pyritään saamaan kasvattajakorvauksia muuten niin surkeaan taloudelliseen tilanteeseen. Ironista sinällään, kun trappaaminen ja muu kahvaaminen tappaa sen taitokiekon. Jokisen Jukurit ja Grönborgin Tappara ovat raikkaat poikkeukset Liigassa ja sen kyllä näkee, että siellä pelaajat viihtyvät ja takuuvarmasti kehittyvät eri tavalla. Varmaan ovat muutenkin yleisesti kaikkien mielestä kaksi sarjan viihdyttävintä joukkuetta?

Ei tarvitse kuin vilkaista ihan vaikka NLA- ja SHL-pelejä, niin eron huomaa heti. Suomessa vedetään tiivistä trappia ja pelikirjakiekkoa, missä ylipelaamisesta rokotetaan heti. Joko murtuu viisikko, jonka jälkeen istutaan jäähyllä taikka sitten omissa kolisee. Vähintään kuitenkin aina tulee maalipaikka toiselle. Tämä on sitä vierumäkisihvoslaista jääkiekkoa, jota sitten hehkutetaan niin helvetisti "meidän pelinä" kuinka hienoa se on asiantuntijoiden mielestä, mutta rivikatsojana aivan saatanan tylsää. Ainakin omasta mielestä. Laukaus- ja maalimäärät ovat aivan olemattomia, kun vertaa siihen perinteiseen luomukiekkoon, jota vedetään Suomi-kiekon ulkopuolella. No, ollaan tyytyväisiä kun viihteen sijaan menestytään sitten miesten arvokisoissa.

Kontrasti NHL:ään taasen on sitten jo aivan valtava ja jos lauantain Liiga-kierroksen jälkeen lyö näköradioon prime time ottelun, niin melkein luulisi että katsoo ihan eri lajia. NHL-pelit ovat poikkeuksetta (vaikka siellä pelaisi mitkä surkimukset keskenään) helvetin viihdyttäviä, joissa on kova tempo ja taklauksia aivan valtava määrä per. ottelu.

Palataan vielä sitten siihen Suomi-kiekkoon, kun NHL otetaan vertailukohdaksi. Liigassa lyö läpi yhä useampi ja yhä nuorempi pelaaja, jotka sitten Pohjois-Amerikkaan siirtyessä ovat kuin peura ajovaloissa pari ensimmäistä kautta, kun eivät osaa vastaanottaa taklauksia taikka fyysinen suorittaminen ei vastaa sitä tasoa jota siellä pitäisi olla.

Ongelma tähän ainakin omasta mielestä on ihan simppeli. Jotkut Jämsenit, Puistolat, Lambertit ja muut kikkapojat ovat vuosia opetettu siihen, että pää alhaalla voi vetää jotain kärkishalkovia sinisen läpi, ilman sitä pelkoa että kukaan tulee ja vetää pystöön. Kun sen jonkun kerran joku (yleensä ulkomaalainen pelaaja) sitten ajaakin siihen katse kiekossa olevaan kiekkoon kiinni, niin jälki on helvetin rumaa ja seuraukset pelikielloista lähtien sen mukaisia. Tästäkin on yksi älyttömän hyvä ja surullinen esimerkki ihan läheltä Nemecek-Kivenmäki taklauksen myötä. Sitten kun Suomessa joku yrittääkin taklata, niin koliseekin sitten päähän kun ei osata taklata/osata ottaa taklauksia vastaan, kun taklaukset ja fyysisyys on haluttu jostain helvetin syystä karsia kokonaan pois Suomesta! Ymmärrän kyllä valmentajien puolen siinä suhteessa, että pelaajia koitetaan hillitä ettei vedellä mitään avokentän taklauksia taikka ylikovia laidassa, koska yksikään valmentaja ei halua joukkueensa olevan viiden minuutin alivoimalla sen seurauksena.

Peli on kehittynyt, pelaajat taitavempia ja aivan valtavasti nopeampia, mutta missään muualla kuin Suomessa ei olla sen seurauksena karsittu kiekon fyysistä puolta kokonaan pois.

Se on monien sattumuksien ja surkeiden valintojen summa, mutta huippuyksilöt ja tasokkaammat sarjat jatkossakin takaa sen että arvokisoissa varmaan menestytään ihan hyvin ja kaikki ongelmat jääkiekkossa lue. Liiga valtakunnan rajojen sisällä voidaan lakaista maton alle.
 
Viimeksi muokattu:

Näkkäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kävin kyllä. Kuten myös 90-luvulla.
Ok, no sitten on vähän vaikea ymmärtää mitä jääkiekosta haet? Esim. kaudella 00-01 Ässät nappasi kauden ensimmäisen voittonsa 14 ottelun jälkeen ja toista voittoa odoteltiin kuukauden päivät. Se oli kauheaa paskaa.

Itsekin pidän persoonista, kovista taklauksista ja tunteesta, mutta kyllä oman joukkueen voitot on silti kaiken a ja o. Tai ei ainakaan jatkuva häviäminen.
 

Mullet1980

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, MuSa, Leijonat, Huuhkajat

Polvitasku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Ok, no sitten on vähän vaikea ymmärtää mitä jääkiekosta haet? Esim. kaudella 00-01 Ässät nappasi kauden ensimmäisen voittonsa 14 ottelun jälkeen ja toista voittoa odoteltiin kuukauden päivät. Se oli kauheaa paskaa.
00-01 oli myös menestys aika paskaa joten en nyt ottaisi tuota vertailuun. Yksittäistä kautta tai vaihetta sen enempää vertailematta niin paskaa tuo oli myös eilen, tunteetonta virkamieskiekkoa. Sehän se tässä vitutti. Ja vituttaa vieläkin. Kuten sanoin pisteet kelpaa kyllä, mutta ei tuo paikallispeliltä tuntunut.
 

Mondie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porilainen brändipuuhastelu
Se mitä toimisto markkinoi mahtavana spektaakkelina ja hurjana paikallisvääntönä ei eroa viime keskiviikon tai ensi tiistain ottelusta. Samaa tasaista tunteetonta läpsyttelyä.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Ihmeellistä rutinaa taas, kun peli on vääränlaista. Välillä tuntuu, että pohjimmiltaan joitakin voitto lähes vituttaa, ja kun ei pääse valittamaan häviämisestä niin valitetaan pelin tylsyydestä.

Tunteen pitää löytyä katsojasta itsestään. Kyllä siellä kentällä tunnetta on, jos sen haluaa nähdä. Monelle ennen oli paremmin ihmiselle ikääntyminen aiheuttaa vääristyneitä kuvitelmia ja muistoja milloin mistäkin. Ehkä kannattaa ymmärtää, että maailma näyttää parikymppisenä erilaiselta kuin viisikymppisenä.
 
Viimeksi muokattu:

#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Pistihän se. Keskustelu meni kutakuinkin näin:
Japa: -En mä edes sanonu mitään!
Mäkelä: - Et nii, mut olit sanomas!
Mäkelä taisi tokaista: Niii, mut ajattelis kuiteski... Noh, sama asia ja lopputulos.

Mäkelä oli kyllä hyvä tuomari Lukolle treenipeleissä. Lukko pääsi hiomaan alivoimaa kuntoon huolella kautta varten.

Sorry OT.

E: Ja mietin tuota Mäkelän vastausta Levoselle vielä, niin ei siinä tainnut olla tuonkaan vertaa mitä ensin sanoin myönnytystä Japalle, vaan lukitsen ja muokkasin vastaukseksi: "Niii, mut ajattelis kuiteski".
 
Viimeksi muokattu:

SlamDunk71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Ihmeellistä rutinaa taas, kun peli on vääränlaista. Välillä tuntuu, että pohjimmiltaan joitakin voitto lähes vituttaa, ja kun ei pääse valittamaan häviämisestä niin valitetaan pelin tylsyydestä.

Tunteen pitää löytyä katsojasta itsestään. Kyllä siellä kentällä tunnetta on, jos sen haluaa nähdä. Monelle ennen oli paremmin ihmiselle ikääntyminen aiheuttaa vääristyneitä kuvitelmia ja muistoja milloin mistäkin. Ehkä kannattaa ymmärtää, että maailma näyttää parikymppisenä erilaiselta kuin viisikymppisenä.
Pohdein kommentteja lukiessani myös että millainen masokisti katselee neljällä vuosikymmenellä lajia jääkiekko jos se on aina ollut kuraa?

Omat ensimmäiset pelit nähtynä 2000-luvun alussa, -06 oli ensimmäisiä matseja kun kävin itsenäisesti katsomassa. Karsinnat tuli myös kytättyä, mutta oli myös aikaa kun vastakkainen sukupuoli alkoi enenevissä määrin kiinnostamaan. Siitä sitten pikkuhiljaa vahvemmin Ässiin keskittyen ja kruunuksi -13 mestaruus. Tämän jälkeen koettu paljon kannattajana ja myös hetket seuran sisällä. Ainoastaan Atun aika loi rakoja ja silloin peli oli tervanjuontia. Tämän jälkeen raikkaampaa yhdessäeloa näihin päiviin asti.

Ehkä minä sitten pidän lajista enemmän kuin keskiverto porilainen. Ei se aina kaunista ole, mutta kyllä se minun viihdyttää.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Jumalauta mitä paskaa taas. Paskoja vetoja ja ylivoimat hinkataan ja hinkataan. Hyvästä keskustan puolustamisesta tänään ei tietoakaan. Sitten vielä kaverilla käy hirveä joulu ja paniikki purku Ässäpakin jalan kautta keskustaan jossa kaks Jukuri pelaajaa kärkkyy ylivoima hyökkäystä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös