Haslapsi, Yleåburgir ja JHåg olivat saaneet kirjallisen kutsun Myrskylän reservinupseerien retkeilymajalle. Allekirjoituksena oli puumerkki res. maj. Makkonen T.T.A, mutta tarkkaavainen saattoi kyllä huomata, että aikuinen oli ollut myös kynän varressa kiinni. Noh, toverukset saapuivat, kukin tahoiltaan, sovittuna aikana retkeilymajalle ja hämmennys toverusten keskuudessa oli suuri heidän huomattuaan, että koko Timo T.A.-fan club oli saanut kutsun. ”Mitähän meille on tarjolla täällä”, toverukset aprikoivat.
- Ehkä pääsemme koeajamaan uuden italialaisvalmisteisen pyörätuolin, Haslapsi ehdotti.
- Ehei. Timpe haluaa keskustella miehekkäiden miesten kanssa miehisiä juttuja ja testata meihin uutta kivääriään, Yleåburgir mietti.
- Let’s face it. IFK:llä on surkeat kassarit ja Timpalla kaks pikkupoikaa. Ei tarvi olla Einstein tajutakseen, että pojista pitää Jannen opeilla leipoa uudet veskarit ennen pleijareita, JHåg latasi samalla työntäen hirsimökin oven auki.
Kolmikko asteli majaan sisään ja katseli vitriiniin aseteltuja ansiomitaleita sekä seiniä koristavia kuvia maastopukuisesta T.A:sta. Toverusten ihastellessa näytteillepanoa kuului aukeavan oven narahdus sekä sen jälkeen voimakas tömähdys. Toverusten suunnatessa katseensa ovelle taltioitui silmiin näköhavainto tuulikaapissa makaavasta T.A:sta sekä kumollaan olevasta pyörätuolista. ”En koskaan opi noita kynnyksiä”, Nina valitteli itkunsekainen ääni kurkussaan.
Vaimonsa avustuksella T.A. pääsi takaisin tuoliinsa ja rouva lykkäsi miehen tuoleineen peremmälle majaan.
- Pprlyyt, T.A, huusi
- Timo sanoi: ”Riviin järjesty”, Nina tulkkasi.
Toverukset tottelivat ja asettuivat riviin.
- Mmruus, T.A, huusi
- Timo sanoi: ”Ojennus”, Nina tulkkasi jälleen.
- Zzenn, T.A, huusi
- Timo sanoi: ”Katse eteenpäin”, Nina jatkoi tulkkaustaan.
- Boo, T.A, huusi
- Timo sanoi: ”Lepo”, Nina edelleen tulkkasi.
- Spröl mam shh, T.A, totesi puhuttelevaan sävyyn.
- Timo sanoi: ”Olemme kutsuneet fanini auttamaan meitä arjen askareissa”, Nina käänsi miehensä puheen.
- Fas pöö, YY rau, jiih nin, T.A, jatkoi puhettaan,
- Timo sanoi: ”Haslapsi kiillottaa pyörätuolin metalliosat, testaa renkaiden ilmanpaineet ja tarvittaessa täyttää renkaat, Yleåburgir tyhjentää retkeilymajan takana olevan puuceen alustan ja JHåg menee Ninan kanssa makuuhuoneseen hoitamaan minun perinteiset velvollisuuteni,” Nina selvensi miehensä käskyjä.
- Ths buu, T.A, komensi
- Timo sanoi: ”Tehtäviin poistu”, Nina käänsi.
Tilanne oli toveruksille shokki, eivätkä he oikein osanneet siinä tilanteessa sanoa vastaankaan. Ja kuuluihan hyviin tapoihin loukkaantuneiden ja vammautuneiden auttaminen.
- Ja Timo viettää sitten seuraavan yön täällä ihastellen kuviaan ja mitaleitaan. Haslapsen ei tarvitse kärrätä Timoa kotiin. Kunhan katsoo, onko kuivat alla. Ruokaa on siinä tuolinselkänojalla olevassa reserviupseeriyhdistyksen rinkassa, Nina selvensi hymyillen ja JHågia tarkkaillen.
- Hau, T.A kiljaisi
Seurasi hetken hiljaisuus, jonka rikkoi Haslapsen kysymys:
- Mitäs nyt? Mikä komento on ”Hau”?
- Ei mikään. Timo vain leikkii koiraa, Nina selvitti.
Toverukset suuntasivat tahoilleen: Yleåburgir kohti halkovajan vieressä olevaa puuceetä, tuntien samalla helpotusta siitä, että oli välttänyt JHågin kohtalon. JHåg seurasi vastentahtoisesti löntystellen Ninan käsikynkässä kohti Makkosten makuuhuonetta. Haslapsi katseli hetkeen aikaa toverien perään ja naureskeli itsekseen ja ajatteli, että: ”Mun hommat on ihan lasten leikkiä. Vähän ilmaa fossiilin venttiileistä läpi ja hiukan rätti heilumaan. JHåg joutuu jyystämään narisijaa ja Yleåburgirilla on kohta kourat täynnä paskaa.”
- Leikkii koiraa. Ei saatana, Yleåburgir manasi lapioidessaan Makkosten jätöksiä puuceen alta kotikärryihin.
- Koirat tykkää tonkia kikkareitaan. Mä vien sille yhden pökäleen makusteltavaksi ja saa leikkiä sillä ihan rauhassa, Yleåburgir päätti.
Vakain askelin Yleåburgir suuntasi kärryineen puuceelta kohti retkeilymajaa, josta kantautui metrien päähän tiuha pumppauksen aiheuttama suhina.
Toisaalla JHåg ja Nina talsivat kohti kotitaloa. JHåg mietti mahdollisia keinoja kieltäytyä kunniasta.
- Tuo, eikös se olis sun äijälles helpompi hoitaa näitä hommia, kun se on kerran sokeekin, JHåg yritti.
- Eihän Timo voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, Nina totesi ykskantaan ja hymyili maireasti.
- No, mulla on kyllä vaimo ja lapsiakin, JHåg sopersi jo epätoivon rajamailla.
- No sittenhän sinulla on varmasti kokemusta, Nina vastasi.
- Kai sulla on spärdäreitä sitten, JHåg kysyi
- Ei enää tähän aikaan mitään ärräpusseja. Karkki tuhoaa hampaat, Nina totesi topakasti.
- Siis kumia, juu nou, JHåg selvensi.
- Ei tässä kumeja tarvita. Mä olen niin rutinoitunut tähän, etten osaa olla ilmankaan, Nina sanoi lämpimästi.
Kaksikko pääsi viimein kotitalolle saakka ja Nina ohjasi JHågin hampaanharjauksen jälkeen suoraan makuuhuoneeseen.
- Odota tässä. Minä käyn hieman valmistautumassa, Nina lausui.
Samaan aikaan retkeilymajalla.
- Kato Yleå. Onkos kädet pahastikin paskassa, Haslapsi kysyi toveriltaan pidättelemättä nauruaan.
- Pumppaa sinä vaan. Eikä tässä mittää. Mieluummin mä lykin paskaa kärryissä kuin sitä muijaa makuuhuoneessa, Yleåburgir vastasi.
- Just niin. Hoidetaan nää alta pois ja mennään makuuhuonen oven taakse kuuntelemaan. Viittikkös jeesata vähän. Pitäs saada fossiili pois tuolista, että mä pääsen pyyhkiin nuo kromit, Haslapsi lausui samalla illan huipennuksesta huvittuneena.
- Tottakai, vastasi Yleåburgir ja heitti lapiollisen herra ja rouva Makkosen vatsan läpi tullutta poronkäritystä majan nurkkaan, saaden samalla koiraa leikkivän T.A:n loikkaamaan läjän perään.
Haslapsen pyyhkiessä pyörätuolin kahvoja, läksi Yleåburgir viemään lastia tontin laidassa olevaan kompostiin. T.A. leikki innokkaasti löydöksensä kanssa. Viimein Yleåburgir tuli tyhjennettyine kärryineen takaisin ja jäi heittämään majan nurkalle vesiään odotellessaan toveriaan. Haslapsi ilmoitti T.A:lle, että menopeli on pumpattu ja jynssätty. Taas kelpaa kurvailla Myrskylän kylänraitilla. T.A. konttasikin innoissaan nuuskimaan tuoliaan.
- Hyvää yötä sitten vaan, huikkasi Haslapsi majan ulko-ovelta T.A:lle, joka aloitti samalla korviavihlovan ulvonnan.
- Mennään, totesi Yleåburgir
- Mennään, totesi Haslapsi samalla pirullisesti hymyillen. Ajatus taikoi mielikuvia JHågista Ninan käsittelyssä.
Kaksikko lähti rivakasti askeltamaan Makkosten talolle. Kiersi taloa ympäri samalla arvioiden, missä olisi makuuhuone.
- Katos perkele. Ovat laittaneet verhot eteen. Tuossa se kai makkari sitten on, Yleåburgir loi esiin päätelmänsä.
- Parempi se on sellainen näkymä peittää, vaikkei täällä liikukaan kuin metsänelukoita. Ja niiden pojat tietty, Haslapsi selvensi.
- Sisään vaan, Yleåburgir lausui äänessään kysyvä sävy.
- Hiivitään. Siten, etteivät kuule,Haslapsi kertoi strategiastaan.
Toverukset riisuivat jalkineensa kuistin eteen, välttääkseen puukuistin ja kengänpohjien aiheuttamaa kuminaa. Haslapsi tarttui oven kahvaan, painoi painikkeen hiljaa alas ja lähti vetämään ovea rauhallisesti ulospäin. Haslapsi astui sisään ja lähti varpaillaan hiipimään suuntana huone, jonka oletti makuuhuoneeksi. Yleåburgir sulki ulko-oven rauhallisesti ja lähti seuraamaan toveriaan kohti oletettua makuuhuonetta.
Oven läpi kuului Ninan sanat: ”…namusia sataa suuhun”
Toverukset silmäsivät toisiaan ja nielivät esiin pyrkivää raivoisaa naurunkohtausta. Samassa hurjistuneen näköinen Nina tempaisi makuuhuoneen oven auki kourassaan Tiitiäisen satupuu ja takanaan pinnasängyssä tuttipulloa imevä JHåg.