Hyvät herrasmiehet ja naiset, mikäli sallinette, esitän teille huonoimman vulgaaria makua edustavan huumoristisen lausahduksen koko maailmankaikkeuden historian ajalta. *RUMMUN PÄRINÄÄ* pär pär pärräti pär rär rär rär räti rär.... Tässä se nyt tulee, tule sinäkin:
Sven ja Björn ovat häissä. "Depressio alkaa ottamaan valtaa jo valmiiksi heikosta ruotsalais-mielestäni. Niin vain serkut menevät naimisiin toinen toisensa jälkeen. Ensin Calle, sitten Mats ja nyt Peter. Minä se vain istun kotona pehmeässä nojatuolissani. Ehkä juoden jotain halpaa konjakkia, ehkä stimuloiden surullisen pientä penistäni. Tutkimattomia ovat jumalan tiet." "Mutta Björnar, onhan meille toisemme. Voimme lähteä vaikka metsästämään. Jos jokin piristää, niin se. Et taidakkaan tuntea sitä helvetinmoista tietoisuutta tulevasta ilosta ja riemusta, kun asetat aseesi tarkasti pusikon viereen, työnnät sen sopivaan kohtaan ja tunnet kun ase laukeaa suloisesti kohti naapurin lehmän persettä. Adrenaliini virtaa suonissa ja lehmä on kellistetty. Se on kuule elämää se..." "Sven, me lähdemme nyt." Niinpä rakastavaiset pakkasivat kamppeensa, pyytivät anteeksi hääväeltä ja suunnistivat kohti metsää piiput tanassa. "Ei saatana Björn yritä edes. Ota siitä aseesta hyvä ote ja paina ihan kunnoll..." Ase laukesi. Se laukesi Svenin kasvoille. Björn panikoi, etsi hätäisenä puhelintaan toppaliivinsä taskuista mutta käsiinsä hakeutuivat vain typerät ruotsalaiset lasit. Lopulta Björn näki puhelimensa, mutta hän näki myös Svenin ruumiin. "Apua, saatanan vittu, apua! Ammuin kaveriani naamaan! Auttakaa!" "Ei ole mitään syytä huoleen. Käy tarkistamassa onko hän kuollut." Nuori naisääni rauhoitteli linjan tuolla puolen. Björn kiirehti Svenin luokse ja totesi suunnittelemansa rekisteröidyn parisuhteen toisen osapuolen kuolleeksi. "Kyllä, kyllä voi taivas hän on kuin onkin kuollut!" "Jaa-a, no en oikeastaan tiedä mitä pitäisi nyt tehdä, koska olin siinä uskossa että sinä ruotsalaisena homona olisit ampunut hänet varmistaaksesi että hän on kuollut." "Ei helvetti mikä sinua tytönpyllerö vaivaa, rakastamani mies makaa kuolleena maassa! Tämä ei voi olla totta! Ei voi! Miksi meille tapahtui tälläistä, kerro miksi! Jumalauta Jumala auta!" "Anteeksi, en ole jumala mutta voin lähettää sinne ambulanssin." Ambulanssi saapui, Björn tuomittiin sakkoihin kuolemantuottamuksesta ja maksaakseen laskut hän haastoi puhelimessa olleen naisen oikeuteen hidastelusta vakavan tilanteen edessä. Björn murtui täysin Svenin kuolemasta ja vielä tänäkin päivänä, 15 vuotta tragedian jälkeen hän antaa kylän jokaiselle homolle ilmaiseksi unohtaakseen kamalan vastuun elämänkumppaninsa kuolemasta joka tulee kalvamaan häntä elämänsä loppuun saakka. Hätäkeskuksen 19-vuotias harjoittelija taasen sai potkut, tekstaili kansanedustajan kanssa ja nykyään hänet tunnetaan nimellä Johanna Tukiainen.