Voimakkaasti savuisten (Laphroaig, Lagavulin) ystäville suosittelen tutustumista viskiin nimeltä Ardbeg 10yo.
Itse en nuoren ikäni takia ole kauheasti ehtinyt maistella. Kesällä olin Espanjassa ja importasin sieltä Jack Daniel'sia. Kyllähän se kurkusta alas menee! En oikeestaan muita ole maistanut kuin tuota kyseistä Tennessee viskiä ja sitten Jim Beam-bourbonia joskus baarissa. Aloitinko ns. oikeasta päästä? Muiden mielipiteet kyseisistä viskeistä?
Itse en nuoren ikäni takia ole kauheasti ehtinyt maistella. Kesällä olin Espanjassa ja importasin sieltä Jack Daniel'sia. Kyllähän se kurkusta alas menee! En oikeestaan muita ole maistanut kuin tuota kyseistä Tennessee viskiä ja sitten Jim Beam-bourbonia joskus baarissa. Aloitinko ns. oikeasta päästä? Muiden mielipiteet kyseisistä viskeistä?
Nuohan ovat molemmat bourbonia ja näin ollen järkyttävää kuraa. Irkkuviskeillä on helppo harjoitella ja sen jälkeen kokeilla Speyjoen alueelta tulevia Single Malt viskejä. Saarelaisviskejä kannattaa koittaa sitten vasta myöhemmin.
Irkuista Black Bush, Bushmillsin 10 vee ja Jameson on n. 30-35€ luokassa. Blendedeistä Chivas Regal ja Johnnie Walkerin mustaleima ovat kanssa mukiinmeneviä. Kunnon mallasviskejä tuolla hinnalla saa vaikka Glenfiddichiä, Laphroaigia tai Glenlivetiä. Itse pidän Glenfiddichistä, mutta persreikänsä kullakin.Okei, suositelkaa viskiä hintaluokassa max 40 euroa.
Vaatimukset: "Helppo" juoda.
Irkuista Black Bush, Bushmillsin 10 vee ja Jameson on n. 30-35€ luokassa. Blendedeistä Chivas Regal ja Johnnie Walkerin mustaleima ovat kanssa mukiinmeneviä. Kunnon mallasviskejä tuolla hinnalla saa vaikka Glenfiddichiä, Laphroaigia tai Glenlivetiä. Itse pidän Glenfiddichistä, mutta persreikänsä kullakin.
Ostin äskettäin pullon Bowmoren 12-vuotiasta. Ardbegia oli tarkoitus ostaa, mutta jostain syystä päädyin tuohon Bowmoreen. Ongelma on juoman pistävä maku, joka ainakin selvään päähän maistellessa häiritsee voimakkaasti. Jälkimaku on äärimmäisen mukavan savuinen, jostä pidän, mutta tuo pistävyys pitäisi saada jollain taitettua. Onko kellään foorumin viskisiepolla kokemuksia/ehdotuksia pistävyyden poistamiseksi? Vesi ei ainakaan toiminut. Vei hyvät savun maut pois, mutta pistävyys jäi. Tällä hetkellä vaikuttaa huonolta ostokselta.
...loppujen lopuksi päädytään skoolamaan irkkuviskillä ;-)
Pikkujouluristeilyltä tarttui mukaan 0.7l Glenfiddich 18yo Ancient Reserve ja sen mukana 0.2l Glenfiddich 15 yo pikkupullo.
Nyt löytyy sitten hyllystä 12,15 ja 18 vuotiasta, joten vertailuiltoja pääsee pitämään. Olen tykästynyt tuohon Glenfiddichiin ja vaikka tarkoitus oli ostaa jotain muuta, niin sen kanssahan sitä sitten kaupasta ulos tultiin. Ensi kerralla siten jotain muuta.
Niin ja olihan se pakko alkumatkasta maistaa lasillinen paljon kehuttua J.W Blue Labelia. JA olihan se juurikin niin hyvää kun on kehuttu. Joskus joutuu kyllä itseään hemmottelemaan pullolla sinistä.
Juu, itse asiassa pullo Lagavulinia oli jo hyppysissä, mutta näin tällä kertaa. Seuraavana sitten.Kyllähän tuo Glenikin on kuin linnunmaitoa mutta jos suositella saapi niin Lagavulin on se mitä kannattaa kokeilla. Lähes samaan pääsee selvästi halvemmalla Laphroaigilla.
Juu, en juurikaan J.W:riin tutustunut, poislukien punainen. Mutta ihan mielenkiinnosta tuli sinistä maistettua ja täytyy myöntää että pidin.Ja unohda nuo Johnnie Walkerit jos viskistä haluat nauttia.
Ja sen verran vähän olen vasta viskejä maistellut, että hienoja hetkiä on vielä paljon edessä.
Nyt löytyy sitten hyllystä 12,15 ja 18 vuotiasta, joten vertailuiltoja pääsee pitämään. Olen tykästynyt tuohon Glenfiddichiin ja vaikka tarkoitus oli ostaa jotain muuta, niin sen kanssahan sitä sitten kaupasta ulos tultiin. Ensi kerralla siten jotain muuta.
Kyllähän tuo Glenikin on kuin linnunmaitoa mutta jos suositella saapi niin Lagavulin on se mitä kannattaa kokeilla. Lähes samaan pääsee selvästi halvemmalla Laphroaigilla. Ja unohda nuo Johnnie Walkerit jos viskistä haluat nauttia.
Seuraavaksi sitten Glenin 30v. Loistokamaa, pehmeämpää ei ole.
Kyllä mielestäni Laphroigh ja Lagavulin on savuisissa viskeissä aika kaukana toisistaan. Lagavulinin tervaisuudelle ja pehmeydelle ei kyllä Laphroigh pärjää. Laphroigh on niin paljon "turveisempi" kuin Lagavulin ja jotenkin kitkerämpi. Maistoin laivalla ollessani myös Laphroighin Quarter Cask-viskiä ja se oli kyllä mielestäni paljon parempaa kuin tavallinen, tosin en tiedä johtuiko se humalan asteesta vai uutuuden viehätyksestä.
Olen aika pitkälti samaa mieltä kanssasi mutta kysymykseni kuuluukin, onko tämä makuero myös tuon hintaeron väärti? Ihmiselle, joka haluaa tutustua Island Malt -viskeihin suosittelisin molempien kokeilua. Sanottakoon vielä, että olen syntymästäni saakka kylpenyt savusaunassa joten ehkä tuo savun maku herättää jotakin primitiivisiä hyvänolontunteita :).
Niin ja olihan se pakko alkumatkasta maistaa lasillinen paljon kehuttua J.W Blue Labelia. JA olihan se juurikin niin hyvää kun on kehuttu. Joskus joutuu kyllä itseään hemmottelemaan pullolla sinistä.
Kyllähän tuo Glenikin on kuin linnunmaitoa mutta jos suositella saapi niin Lagavulin on se mitä kannattaa kokeilla. Lähes samaan pääsee selvästi halvemmalla Laphroaigilla. Ja unohda nuo Johnnie Walkerit jos viskistä haluat nauttia.
Viskiharrastukseen kuuluu hakea uusia makuelämyksiä, eikä vaan turruttaa makunystyröitään yhdellä mahdollisimman savuisella ja turpeisella viskillä, vaikka siitä mausta nyt sattuisi pitämäänkin. Ei kukaan ihminen syö jatkuvasti savustettua ruokaakaan, vaan hakee vaihtelua ruokavalioonsa. Samaa vaihtelua voi hakea viskeissä ja Lagavullin on loistava valinta viskimaailman savuisuuden ja turpeisuuden esilletuotajana. Blue Label taas ilahduttaa maistajaansa monilla muilla makuelämyksillä joita ei ole pystynyt vielä yksikään Single Malt tarjoamaan. Se tuossa blendauksessa on kai tarkoituskin.
Itse asiassa huomasin Alkossa uutuuden, eli Japsi viskin, onko kukaan koittanna?
Oletko sinä ikinä edes maistanut tuota Blue Labelia? Tämä viskin turpeisuuden ja savuisuuden ihannointi alkaa tässä ketjussa saada jo koomisia tai jopa naurettavia piirteitä. Mikä siinä nyt voi olla niin hankala ymmärtää, että viskissä voi olla muitakin makuja kuin kaksi edellä mainittua tekemättä siitä paskaa ihan niinkuin oluissa, viineissä ja ruuassakin.
Viskiharrastukseen kuuluu hakea uusia makuelämyksiä, eikä vaan turruttaa makunystyröitään yhdellä mahdollisimman savuisella ja turpeisella viskillä, vaikka siitä mausta nyt sattuisi pitämäänkin. Ei kukaan ihminen syö jatkuvasti savustettua ruokaakaan, vaan hakee vaihtelua ruokavalioonsa. Samaa vaihtelua voi hakea viskeissä ja Lagavullin on loistava valinta viskimaailman savuisuuden ja turpeisuuden esilletuotajana. Blue Label taas ilahduttaa maistajaansa monilla muilla makuelämyksillä joita ei ole pystynyt vielä yksikään Single Malt tarjoamaan. Se tuossa blendauksessa on kai tarkoituskin.