Viskin ystävät

[Kaani]

Noniin. Nyt sain sitten sellaisen pullon lahjaksi että oksat pois. Emännän viskeistä mitään ymmärtämätön kaveri toi tuliaisiksi 1l Canadian Club-pullon.

Netin avustuksella selvisi että 6-vuotiasta tavaraa on pullossa ja että aika miedosta tavarasta on ilmeisesti kyse. Saa nähdä milloin tulee korkattua. Odotukset ovat tämän suhteen nollassa, joten jään odottamaan millaisen vaikutuksen tavara tekee. Onko kenelläkään palstaveljellä kokemuksia tästä kanadan lahjasta?

 

[Koljat Candlelight]

Johny Walkerin Black Label on ehdottomasti parasta viskiä mitä on tullut siemailtua. Itse en varsinaisesti viskien suuri ystävä ole, mutta ehkäpä sitä vanhetessaan vertyy. Jääpalat ei kuulu viskilasiin.

 

[Salama15]

Blue Label taas ilahduttaa maistajaansa monilla muilla makuelämyksillä joita ei ole pystynyt vielä yksikään Single Malt tarjoamaan.

Ootkos koskaan kokeillut Macallania? Jopa edullisemman pään Elegancia-"mallistosta" löytyy sellaista linnunmaitoa, notta oksat pois;-)

 

[Ramchester]

Muutama sana tähän puolustuksena. Ensinnäkään minä en ole ollut tuomitsemassa kenenkään toisen yksittäisen kirjoittajan mielipiteitä makuasioista joista tässä epäilemättä on kyse. Olen tuonut julki oman mielipiteeni joka siis on se, että minä pidän enemmän single malt -viskeistä kuin blendatuista.

Et ole tuomitsemassa kenenkään yksittäisen kirjoittajan mielipidettä makuasioista, mutta kehotat ihmisiä, jotka haluavat nauttia viskistä pysymään erossa Johnny Walkerista - hieman ristiriitaista.

Mitä tulee tuohon makuelämyksien hakemiseen niin tunnen useampia kavereita jotka ovat nimenomaan juuttuneet joihinkin blended-viskeihin jotka ovat kalliita ja edustavat tunnettuja isoja viskimerkkejä. Eivätkä suostu kokeilemaan mitään muuta ettei vaan maine viskiasiantuntijana mene.

Minua ei onneksi ole tarvetta pitää viskiasiantuntijana. Ensimmäiset kokemukseni viskeistä varmaankin osuvat tuohon parjaamaasi 88-viskiin tai sitten Kolmen Leijonan viskiin. Ikää silloin oli 15 tia jotain, joten maistelu jäi vähemmälle. Siitä sitten seurasin sujuvasti James Douglas Morrisonin jalanjälkiä Jack Daniels-pullon kanssa, kunnes löysin paremmat aineet eli mallasviskit. Glendfiddich oli sitten potin räjäyttäjä, jota tuli lipitettyä aina ja joka paikassa, kunnes päätin tehdä pyhiinvaellusmatkan Viskin alkulähteille Skotlantiin. Siellä sitten pää menikin jo sekaisin viskistä ja käsittämättömän monista eri panimoista. Valitetttavasti saarille en sillä kertaa päässyt, mutta kyllä saarten antimet olivat mantereellakin tarjolla, kuten esim. Obanin-tislaamossa. Tältä reissulta jäikin sitten tuliaisiksi rakkaus Talliskeriin. Kotona pettymys oli kuitenkin kova, kun Talliskeria ei myyty vielä Suomen Alkossa. Alkon hyllyltä löytyi kuitenkin seuraavaksi Lagavullin, joka ei jostain syytä ollut tehnyt vaikutusta syntymämaassaan. Tästä tuli lempiaine pitkäksi aikaa. Väliin mahtuu tietenkin lukematon määrä kaikenlaista tavaraa vanhemmista Glenuista, Laproon, Balveen jne. ennen kuin koin seuraavan herätyksen Blue Labelin muodossa. Tästä monivivahteisempaa viskiä en ole juonut, mutta jos tiedätte, niin herran tähden kertokaa se minulle.

Ootkos koskaan kokeillut Macallania? Jopa edullisemman pään Elegancia-"mallistosta" löytyy sellaista linnunmaitoa, notta oksat pois;-)

Mikäs tuollainen Elegancia-mallisto on? Macallanin 12 vuotias tuli maisteltua kesän aikana ja se osoittautui jonkinlaiseksi pettymykseksi. Sen maussa ei ollut paljoa savua eikä turvettakaan, mutta siinä ei ollut myöskään paljoa muita makuja. Alkumaku oli ihan mielenkiintoinen, mutta nielaisun jälkeen maku oli poissa. Maku oli siis lähinnä vetinen ja lyhyt.

Macallanin 18 vuotias on baarikaapissa odottamassa, mutta en ole kiirehtinyt tuon kanssa, koska edellä oleva osoittautui pettymykseksi. Macallanin korkkausvuoron taitaa viedä seuraavaksi Lagavulinin distillers edition 1990 "Takes out the fire but leaves in the warmth".

Jatketaan huomenna...

 

[Gleb]

Kovasti on skoteista puhetta mutta eikö täällä ole ketään muiden irlantilaisen whiskeyn ystävää? Irlannista löytyy näiden perus Jamesonien ja Bushmillsien lisäksi myös erittäin laadukkaita ja hyviä single malt viskejä. Alkon valikoimat näitten suhteen ovat vaan todella huonot, sieltä taitaa löytyä ainoastaan muutamaa eri Bushmillsia ja Jamesonia sekä jotain halpismerkkejä. Missä ovat Redbreast tai Brogans, entä koko Cooley tislaamon valikoima kuten Connemara (jossa on useimmista irkuista poiketen myös turpeen makua mukana) tai Tyrconnell.

Suosittelen kaikille viskinystäville että ulkomailla matkatessanne nappaatte mukaan jonkun laadukkaan irkkupullon vaihteen vuoksi niiden ainaisten Laphroigin tai Lagavulinin (jotka molemmat ovat kyllä erinomaisia) tilalle.

 

[Trekolmestar]

Kovasti on skoteista puhetta mutta eikö täällä ole ketään muiden irlantilaisen whiskeyn ystävää? Irlannista löytyy näiden perus Jamesonien ja Bushmillsien lisäksi myös erittäin laadukkaita ja hyviä single malt viskejä. Alkon valikoimat näitten suhteen ovat vaan todella huonot, sieltä taitaa löytyä ainoastaan muutamaa eri Bushmillsia ja Jamesonia sekä jotain halpismerkkejä. Missä ovat Redbreast tai Brogans, entä koko Cooley tislaamon valikoima kuten Connemara (jossa on useimmista irkuista poiketen myös turpeen makua mukana) tai Tyrconnell.

Suosittelen kaikille viskinystäville että ulkomailla matkatessanne nappaatte mukaan jonkun laadukkaan irkkupullon vaihteen vuoksi niiden ainaisten Laphroigin tai Lagavulinin (jotka molemmat ovat kyllä erinomaisia) tilalle.

Kyllä kyllä, irlantilaisen whiskEyn ystävä olen. Kevyemmät menevät arkiviskeinä/humalahakuisempaan juomiseen ja juurikin mainittua Connemaraa aikanaan tässä ketjussa suosittelin Islayn viskien savuisen vahvaan makuun mieltyneille. Se on enemmän sitten maistelua/nautintaa varten. Valitettavasti edes tuota perus-Connemaraa ei saa Alkosta, Systembolagetin valikoimiin kyllä kuuluu ja Ruåtsistahan tuota on jokunen pullo mukaan tarttunut.

 

[Kaani]

Nyt on vertailussa Glenfiddichin 12yo ja 15yo.

12yo haistelessa tulee itselle täyteläinen kuva. Maistaessa kuitenkin maku on hedelmällisen pehmeä ja mieto. Jälkimaku säilyy pitkään.

15yo taas haistellessa on paljon 12yo terävämpi/pistävämpi, mutta maistaessa potkaisee aivan eritavalla. On paljon "tummempi" ja täyteläisempi maultaan. Jälkimaku taas haihtuu paljon nopeammin.

18yo saa odottaa juhlavampaa hetkeä avaamiselle. Täytyy onnitella itseä siitä että on näinkin nuorella iällä löytänyt todella mielenkiintoisen harrastuksen viskeistä.

 

[tinkezione]

Nyt on löytynyt Lagavulinille oiva haastaja. Tuli viikko takaperin testattua Tampereella Kaksissa Naamoissa "naamabeast" elikkäs Ardbeg 16yo 'Nam Beist'. Oli kyllä justiinsa niin suun myötäistä tavaraa, ettei mitään rajaa, ja Alkon tilaushinnaston mukaan 0.7 leka irtoaisi kotiviihdykkeeksi 70 euron hintaan.

 

[Tarinankertoja]

Nyt on löytynyt Lagavulinille oiva haastaja. Tuli viikko takaperin testattua Tampereella Kaksissa Naamoissa "naamabeast" elikkäs Ardbeg 16yo 'Nam Beist'. Oli kyllä justiinsa niin suun myötäistä tavaraa, ettei mitään rajaa, ja Alkon tilaushinnaston mukaan 0.7 leka irtoaisi kotiviihdykkeeksi 70 euron hintaan.

aina tässä palataan sinne "saarelle" kun uusia herkkuja löytyy ;-)

Nuo Irkut on toisaan jääneet vähemmälle juurkin huonon kotimaisen tarjonnan vuoksi. Täytyypi muistaa naapurissa poiketessa ottaa kokeeksi . .

 

[ipa rules]

Mikäs tuollainen Elegancia-mallisto on? Macallanin 12 vuotias tuli maisteltua kesän aikana ja se osoittautui jonkinlaiseksi pettymykseksi. Sen maussa ei ollut paljoa savua eikä turvettakaan, mutta siinä ei ollut myöskään paljoa muita makuja. Alkumaku oli ihan mielenkiintoinen, mutta nielaisun jälkeen maku oli poissa. Maku oli siis lähinnä vetinen ja lyhyt.

Täällä ihan samansuuntaisia kokemuksia Macallanista. 10 ja 12-vuotiaat olivat molemmat juuri tuon kuvauksesi mukaisia.

 

[Beeman]

Macallanin tuoreemmat tuotokset ovat (perinteiseen ylämään tapaan) todellakin melkoista kitkerää huttua, mutta 99€ hintaan irtoava 18yo versio sen sijaan pistää makuhermot laulamaan hoosiannaa. Toinen ylämaan maistelemisen arvoinen liemi on 15yo Dalwhinnie.
Samaan hengenvetoon voisin ylistää myös 18yo Glenlivetiä, poistohintaan makkaratalon handelista <45€/leili.
Islay malteista tuli itsepäisyyspäivän vkonloppuna maisteltua Bowmoren 12yo enigmaa ja se oli sellaista linnunmaitoa että sitä voisi tarjota vaikka vastasyntyneelle.

 

[ipa rules]

Samaan hengenvetoon voisin ylistää myös 18yo Glenlivetiä, poistohintaan makkaratalon handelista <45€/leili.
Islay malteista tuli itsepäisyyspäivän vkonloppuna maisteltua Bowmoren 12yo enigmaa ja se oli sellaista linnunmaitoa että sitä voisi tarjota vaikka vastasyntyneelle.

Molemmat löytyy hyllystä. Ovat kyllä aikalailla erityyppisiä maultaan.

Vaikka yleisesti suosikkini ovatkin Islayn-saarilla, niin Glenlivetin 18-vuotias vie kyllä voiton tuossa parivertailussa.

 

[Trekolmestar]

Connemaraa ei sittenkään...

Connemaran Irish Single Maltia ei sittenkään näy olevan Systembolagetin listoilla, vaikka aiemmin niin väitin. Poistunut valikoimista. Mutta asiasta toiseen, ihan mukavan näköinen skottimaltaiden lista SB:lla, haku antaa 171 osumaa, joskin iso osa tulee erilaisten pullokokojen seurauksena. Asiallista, että myös väkeviä pystyy netissä tutkimaan ja hauska ominaisuus oli tuo, että juoman saatavuuden/varastotilanteen voi tarkistaa erikseen.

 

[Veijari]

Tänään päätin hemmotella itseäni joulun kunniaksi ja Alkosta glögiä hakiessani matkaan tarttui glögin lisäksi Scottilainen Glenfarclas 21 years. Hinnasta päätellen (67,80 eur) pitäisi olla hyvää tavaraa, mutta iltasella vasta pääsen korkkia narauttamaan. Oli muuten harvinaisen pöljä Alkon myyjä, ei tiennyt yhdestäkään Calvadoksesta tai Wiskistä mitään, kun hiukan apuja kyselin. Valitsin sitten ihan vain hintalapun mukaan. Yleensä olen saanut ihan asiantuntevaa palvelua. Taisi olla joku sesonkiapulainen kyseessä.

Joka tapauksessa, sormet syyhyää nyt vähän niin kuin pikkupoikana kun pukkia odoteltiin. Ei ollut täälläkään kyseistä lientä mainittu sanallakaan, joten viiltävä analyysini tulee iltasella.

 

[Beeman]

Tänään päätin hemmotella itseäni joulun kunniaksi ja Alkosta glögiä hakiessani matkaan tarttui glögin lisäksi Scottilainen Glenfarclas 21 years.

Glenfarclas on ihan miellyttävä juoma, mutta perinteiseen ylämaan tyyliin hiukan kitkerä. Ainoa vuolaita kehuja meikäläiseltä kirvoittanut ylämaan viski on ollut 15yo Dalwhinnie, vaikkakin on myönnettävä että olen viime aikoina ko. alueen liemiä karttanut ja näin ollen kokemuksia ei ole ehkä tarpeeksi kattavaa määrää päässyt kertymään.

 

[Veijari]

Glenfarclas on ihan miellyttävä juoma, mutta perinteiseen ylämaan tyyliin hiukan kitkerä.

Olit täysin oikeassa. Hieman kitkerä maku sai aluksi suun mutrulle kun olen tottunut laatuwiskejä maistellessa pehmeämpään savunmakuun. Pienoinen pettymys siis.

 

[lapa78]

Täytyy nyt itsekkin kirjoittaa tänne, kun sattui joulupukki tuomaan pullon viskiä. Itse en ole mitenkään erityisen paljon viskejä maistellut (siis eri viskejä), mutta aina kotoa yksi pullo löytyy (yleensä jamesonia, on hintalaatusuhde kohdallaan).

No nyt sain Glenin 12-vuotiaan singlen ja sitä tässä siemailessani päätin kirjoittaa tänne. Mielestäni on kyllä erinomainen viski, vaikka yleensa irkku kamaa juonkin. Voin kyllä suositella lämpimästi kaikille.

No nyt täytyy jatkaa maistelua. oonkohan jo kännissä....

 

[E V]

No tästäkö uus hobby. Lankomies sokkotestitti Saarten single maltteja, neljää eri kipalette, voiton veti Lagavulin olikohan nyt 14 vuotias kakkosena Ardbergin? 16-vuotias. Pari muuta ei nyt tuu mieleen toinen tais Macallan ja toinen joku muu. Noh oli mikä oli, lahjohan se äijä mut tolla Caol Ilan 12 vuotiaalta, joka ei ole paskemman makuista ollenkaan. Helppo mutta aika pitkä ja miellyttävä jälkimaku. Ei tosin vedä vertoja Lagavulin jännällä maulle.

 

[ipa rules]

Kun olen itse lähes täysin Single Malt skotteihin keskittynyt, niin kaveri päätti lauantaina, että nyt kokeillaan myös Irkkuja. Alkuun oli maisteltu perinteisesti Laphroaigin kymppiä ja Lagavulinin 16-vuotiasta.

Aloitettiin Middletonilla joka on kuulemma yksi parhaista tai joidenkin mielestä jopa paras Irkkuviski. No omassa suussa alkumaku lupasi jopa kohtuullisen paljon, mutta jälkimaku oli erikoisen pistävä.

Seuraavana pöytään tuotiin Red Breastin 12-vuotias, joka on sitten se toinen The Irkkuviski ainakin kaverin mielestä. Sinällään hauskaa, että itse en kyllä juurikaan makuaeroja kyseisten tuotteiden välillä havainnut.

No kauaksi jäivät molemmat Laphroaigista ja Lagavulinista, mutta tulipahan kokeiltua.

 

[Rod Weary]

No kauaksi jäivät molemmat Laphroaigista ja Lagavulinista, mutta tulipahan kokeiltua.

Taitaa hanhenmaksakin jäädä aika kauas kaviaarista.

 

[ipa rules]

Taitaa hanhenmaksakin jäädä aika kauas kaviaarista.

No nuo puolestaan ovat molemmat pahaa.

 

[Ramchester]

No nuo puolestaan ovat molemmat pahaa.

Noista irkkuviskeistä en osaa sanoa, mutta oma jouluinen viskitastinki tuotti ainakin yhden iloisen yllätyksen. Pruuvissa oli mukana Lagavullin 16, Macallan 18, JW Blue Label ja Glenmorangie Cellar 13.

Macallan 18 pääsi yllättävän lähelle Blue Labelin makua. Ainoa, tosin melko merkittävä, ero syntyi viskien alkumaussa. Siinä missä Blue Label on pehmeän pyöreä, hieman hienoa konjakkia savuisempi, alku siemaisusta aina erittäin pitkään jälkimakuun saakka, Macallan 18 tarjoaa saman ärhäkkäällä lähes polttavalla ensi kosketuksella. Ainoa positiivinen asia on se, että mitä enemmän juo sitä vähemmän tuohon alkupoltteeseen kiinittää huomiota ja jouluaamuna noin kolmen aikaan nämä kaksi viskiä saatiin menemään jopa ristiin.

Jossain vaiheessa pöytään kannettiin myös Glenu 12 ja Highland park. Glenu osoittautui koko lauman vetisimmäksi ja mauttomammaksi, Glenmorangien hivellen hiukan enemmän makunystyröitä. Highland Park nousi puskista näiden ohi mukavan savuisella mutta samalla raikkaalla maullaan.

Lagavullin jäi tässä porukassa auttamattomasti kolmannelle sijalle jo totutuksi tulleen savun ja turpeen makunsa takia. Ja finaaliin ylsivät jo aiemmin Macallan ja Blue Label, joista Blue Label vei selkeän voiton selvänä. Ero tosin kapeni huomattavasti humalassa joten, jos aiot juoda viskiä enemmän kuin 3 lasia osta puolet halvempi Macallan, jos nautit lasin päivässä, niin sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ostaa Blue Label.

 

[Kaani]

Thaimaan reissun paluulennolla tehtiin välilasku AlAiniin ja sieltähän tarttui mukaan litran lekat, Glenlivet 15 yo ja JW. Black Label. BL oli lahjapakkaus, jossa mukana kaksi lasia. Halpaa ku saippua. Noiden kokonaishinnaksi tuli n.50e.

Nyt odotellaan, että saan uuden kämpän rempattua ja sen kunniaksi korkata sitten tuon Glenlivetin.

 

[Beagle Boy]

Nyt on Jamesonissa jäljellä enään sormen leveyden verran, joten kertokaapa mitä seuraavaksi hankitaan kaappiin. Hinnaltaan maksimissaan noin 40 euroa.

Itse en ole kamalasit viskiä juonut, joten en oikein tiedä mikä iskisi. Voisin kuvitella, että mikään kovin voimakas viski ei välttämättä putoaisi.

 

[Freddie Freeloader]

Tuli tuossa tyypitettyä tänään Caol Ila 12 yrs. Speksit on periaatteessa kohdillaan mutta kun ei toimi niin ei toimi.

Tuoksu on hyvin tyypillinen single islay malt -viskin tuoksu eikä siinä sinänsä mitään moitittavaa. Kohtalaisen pehmeä jopa, vai johtuuko nuhasta??

Ensimaku hyvin voimakas ja karvas. Maistuu viskiltä toki, mutta pyöreys ja lempeys puuttuvat täysin. En osaa edes verrata tätä mihinkään muuhun tuntemani viskiin, ehkä paras vertaus olisi Laphroaig sekoitettuna Kolmeen Leijonaan (what a waste would that be...).

Jälkimaku jatkaa samalla linjalla, mieleen tulee lähiökebabin jalapenot. Täyttää kaikki makuhermot hetkeksi ja sammuu sitten täysin, kuin olisi syönyt rautanaulan.

Mitä tästä nyt osaisi sanoa, maistakaa itse, mutta ainakin itselleni tämä oli pettymys Alkon 37,50 €:n hintaan.