Viskin ystävät

  • 555 281
  • 2 045

Hartiapankki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport ja kaikkinainen urheilu vaasalaisittain
No ei siitä kauaa ole, kun itse viimeksi ostin joten en usko tai sitten kävi vain hyvä säkä. Hinta-laatusuhde on kyllä todella hyvä.
Viimeisillä käynneillä ei ole silmiin sattunut. Kyselin myyjältäkin, mutta ei tiennyt tuon taivaallista, "jos ei siinä hyllyssä ole niin sitten ei ole". Mutta pitää jatkaa etsintää.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Viime aikoina tullut maisteltua Balvenie 12 YO:ta, mutta ei oikein iske meikäläisen makuun; joku liian terävä makuvivahde siinä on.

Kokoelmaan ostin viimeksi poikkeuksellisesti kaksi samanlaista pulloa kerralla; Laphroaig Quarter Cask oli hankinnan nimi. Kyseinen tuote on nostettu erilaisissa arvioinneissa "aatelisten" joukkoon joten käytin tilaisuutta hyväkseni kun tax-freessä sitä oli tarjolla kohtuuhintaan (24 € ja risat/100 cl).

http://whiskygrotto.wordpress.com/2006/07/16/laphroaig-quarter-cask-scores-95-out-of-100/
 

Dani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Suomi, Real Madrid, Espanja, Argentiina
Älä kiusaa! Mun Laphroaigit loppu just. :(
Sama täällä, hirveää kanssapalstalaixten kidustusta. Ehdotankin, että nämä muuutamat baarikaapeittain viskejä omistvat kutsuvat meidät kylään. :D
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

mtuq

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ehdotankin, että nämä muuutamat baarikaapeittain viskejä omistvat kutsuvat meidät kylään. :D

Danin postauksessa on selvästi havaittavissa jonkinlainen pointti!

Mä kyllä toivoisin omistavani baarikaapeittain viskejä, mutta ikävä kyllä allekirjoittaneen baarikaappi on aika huono säilytystila viskeille. :)
 

Kaani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Jets, Green Bay, ENCE, Tazen ARTA-viha
Allekirjoittanut on vasta aloitellut viskiin tutustumista. Tähän mennessä itseltä on löytynyt Jameson ja JW Red Label. Nyt olisi aika syntymäpäivän tullessa pyytää lahjaksi jonkimmoinen pullo.

Tätä ketjua selatessa on mielenkiinnon herättänyt 12v Glenfiddich. Tosin enemmän houkuttelisi Dewar's White Label, jollaisen toin joskus briteistä appiukolle tuliaisena. Dewar's jäi makuna mieleen ja sitä olenkin tässä miettinyt.

Pyydänkin teiltä palstalaiset vinkkejä mihin suuntaan JJn ja JWn jälkeen lähtisin maistelemaan.

Dewar's: http://www.whiskymag.com/whisky/brand/dewars/whisky403.html
 

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Viime aikoina tullut maisteltua Balvenie 12 YO:ta, mutta ei oikein iske meikäläisen makuun; joku liian terävä makuvivahde siinä on.
Kokeile joskus 21:stä, kuin linnunmaitoa joisi. Musta ainakin ihan kivaa vaihtelua noille vahvasti savunmakuisille viskeille. Jännä muuten miten Suomessa juodaan hirveästi juuri näitä voimakkaasti savunmakuisia tyyliin Laphroaig, monesta paikasta ei edes saa mitään kevyempää esim. sherrytynnyrissä kypsytettyä viskiä. Noihan menee helvetin hyvin digestiivinä sen ainaisen konjakin sijaan, myös naiselle.
 

kakkonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Allekirjoittanut on vasta aloitellut viskiin tutustumista. Tähän mennessä itseltä on löytynyt Jameson ja JW Red Label. Nyt olisi aika syntymäpäivän tullessa pyytää lahjaksi jonkimmoinen pullo.

Tätä ketjua selatessa on mielenkiinnon herättänyt 12v Glenfiddich. Tosin enemmän houkuttelisi Dewar's White Label, jollaisen toin joskus briteistä appiukolle tuliaisena. Dewar's jäi makuna mieleen ja sitä olenkin tässä miettinyt.

Pyydänkin teiltä palstalaiset vinkkejä mihin suuntaan JJn ja JWn jälkeen lähtisin maistelemaan.
Mä olen kyllä suhteellisen amatööri mitä viskeihin tulee ja viinaan muutenkin. Hifistelijä-osasto on erikseen ja tietää viskeistä todella paljon, itse pitäisin itseäni jossain tällaisten termien välimaastossa: taloudellinen-maistelija :D Mutta yritänpä muutaman sanan kuitenkin aiheesta laittaa.

Ensinnäkin single vs blended (johon viskit jaotellaan) tarkoittaa siis sitä että single on..hmm..tislaamossa vain yhdestä sadosta tehty viski. Blendediin taas yhdistetään (vissiin pullotusvaiheessa?) useita viskejä..näin haetaan kai tasaista makua? Joku asiantuntija voi tarkentaa. Tärkeä erottelu kuitenkin. Sitten vielä termi joka voi sekoittaa: single cask, joka tarkoittaa yhtä tynnyriä josta viskiaines on otettu. Nää on yleensä suht kalliita ja taitaa olla ihan numeroituja pulloja+ hieman väkevämpiä kuin perus 40%. Mutta single vs blended on siis yleinen jaottelu.

Sanoisin ensimmäisenä sen mitä nuo monet jo aiemminkin: siirry single malt viskeihin. Pisti silmään tuo ipa rules:n laittama lista ja siinä on useita merkkejä joihin olen itsekin tutustunut ja järjestään kaikki hyviä. Toki taitaa hinnatkin olla siellä 40e ylitse? On jäänyt itselle sellainen käsitys että single malt-viskit on tavallaan puhtaampia maultaan ja persoonallisempia kuin blended. Mut en ole asiantuntija, varmaan löytyy laadukkaita blended juttuja ja niitä joille ne uppoaa, mut tämä nyt omana mielipiteenä. "Makuasioista ei sovi .." ..miten se nyt meni.

Tuo sun mainitsema 12v Glenfiddich voisi olla yksi, tosin ei ole kauhean ihmeellinen makuna mun suuhun, siis ei kovin persoonallinen. Mutta on hyvää toki! Tuo on myös omia suosikkejani (hitto, en nyt muista mikä Glenfiddich se on jota mulla on kaapissa, muistelen että 15v se oli..pari sellaista pulloa on mennyt enkä muista nyt mikä se oli...se siitä mun hifistelystä).

Anyway, mä suosittelen että ostaa sen pullollisen jotain kunnon nektaria kaappiin ja nauttii sit yhden reilun paukun sillon tällöin. Kestää kauan. Ja sit ostaa taas saman tai jotain muuta. Tämä siis pullojen kalliuden takia...toki jos rahaa olis niin kiva olis olla ~10 laatuviskiä ja maistella vähän sekaisin niitä. Mutta ei kannata harrastelumielessä Alkosta ostaa jotain 20e pulloa vaan heti kalliimpi. Auttaahan ne myyjätkin siellä.

Muutaman viskin mainitsen nyt erikseen tässä, joita olen itse maistellut enemmän tai jotka ovat muuten vain mun suosiossa:
- Talisker , jäänyt mieleen itselleni kovan savun maun takia. Oma ykkös-suosikki.
http://www.whiskymag.com/whisky/brand/talisker/whisky157.html

- Isle of Jura
- Lagavulin
- Glenfiddich 15v (?) (tätä oon saanu "hovitoimittajalta" suht edullisesti, tykkään, näitä oli yllättävän montaa mallia mut luulisin että omani on olleet 15v)

Nuo nyt tuli itselle mieleen. Mä noista tykkään ja noita oon saanu maistella niin juuri ton hintapolitiikan ja suht harvojen ostojen takia en tiedä laajeneeko lista taas milloin. Yleensä mulla on 1-2 ploa kaapissa ja kestää ehkä pari kk. Vähän riippuu mistä roikkuu.

Sit vähän halvempia joita oon ostellut alkosta, varmaan jotain 15e pullo nämä):
- Jameson , irlantilaistahan tää oli? alkossa ehkä oma suosikki hinnan/maun takia
- Seagrams (alkossa kahdesta mallista se kalliimpi, en muista mitä maksaa)
- Mansion House (erikoinen pullo, 0,5l)

Nuo kalliimmat ei yleensä pölyyttymään pääse mutta en niitä about kahta paksua siivua enempää ota..yleensä :) Jos haluaa maistella ja vertailla niin parasta olis että nauttii 3-5 eri viskiä hissukseen...esim yhden paukun vähän rinnakkain ja ottaa vähän vettä välissä. Voi maistella ja sillon oikeesti huomaa sen eron mitä niillä on. Tällaiseen maisteluun sopii se että vedetään taskulämpimänä ja vesitilkan kanssa mutta noin muuten mä juon 50/50 taskulämpimänä tai sit jäiden kanssa. Tuotahan moni pitää omituisena, että jos haluaa viskiä maistaa niin miksi juo jäiden kanssa? No,itse vaan pidän siitä niin.

Niin yks mielenkiintoinen juttu jos viskit uppoaa niin on ostaa halpaa viskiä kaappiin ja kokeilla vaikka colan kans. Joku sanoo tästä (samoin kun tosta jäiden kans juomisesta) että menee viski pilalle mutta en ole samaa mieltä. Vähän jalostettu versio jallukolasta tai jotain. Ja nyt en puhu mistään 100e/plo jutuista.
 
Viimeksi muokattu:

Puster

Jäsen
- Talisker , jäänyt mieleen itselleni kovan savun maun takia. Oma ykkös-suosikki.
Mikä siinä savun maussa on se asia, joka tekee viskistä hyvän ja savuisesta viskistä suosikin?

Tämä nyt ei ollut suoraan kakkoselle, vaikka häntä tässä lainasinkin. Saman lainauksen olisin voinut ottaa lähes jokaiselta tähän ketjuun kirjoittaneelta. Itselle kun nuo savuiset ei juurikaan maistu ja suosikeissa tulevat esille aivan muut maut.
Ja kun kuitenkin kiinnostaa, niin tämän hetkinen ykkönen on Brogans Legacy single malt.
 

kakkonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Mikä siinä savun maussa on se asia, joka tekee viskistä hyvän ja savuisesta viskistä suosikin?
En mä tiedä, mä nimenomaan haen viskistä savun makua. Eihän läheskään kaikki hyvät viskit savulle maistu mut itselle vaan uppoaa tuollainen. Ehkä tota tulee jopa korostettua liikaa kun viskejä kommentoi.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Juon aikalailla hyviä viskejä, mutta tosiaan vastoin yleistä linjaa tällä palstalla, en edes kuse Laphroaig:n suuntaan. Oli sitten kuinka ylistettyä tahansa. Omaan makuuni sopivat paljon paremmin kevyemmän, ei niin savun ja turpeen makuiset single maltit.
Edit: yksi suosikki on Glenkinchie, perus 10v on sopivan kevyttä, Distiller's Edition on sitten Sherrytynnyreissä kypsytettyä ja varsin maukasta..
 
Viimeksi muokattu:

Kaani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Jets, Green Bay, ENCE, Tazen ARTA-viha
Kakkoselle iso kiitos "syventävästä" analyysistä :) Taidan pyytää juuri tuon Glenfiddichin ensimmäiseksi ns. kunnon pulloksi ja katsella sen tyhjennyttyä seuraavaa.

Toisaalta kun tuossa reilun kuukauden päästä astun elinkautisee..siis avioliittoon, niin kaipa sitä voisi sieltä "tallinnanjuomienhakureissulta" tuoda jonkun toisenkin hyllyä koristamaan.

Palailen astialle kunhan on pullo korkattavana.
 
Viimeksi muokattu:

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Noh, mä suosittelen aloittamaan viskien maistelemisen halvemmista viskeistä. Itse join useita pulloja blendejä ennen kuin ostin ensimmäisen mallasviskin, ja sekin oli se Alkon halvin. Yllätyin sen hyvästä mausta, ja saman fiiliksen olen kokenut useinkin kun olen ostanut hieman erikoisempia ja siis kalliimpia pulloja. Mä voisin kuvitella, että jos aloittaa maistelun esimerkiksi näistä monien täällä kehumista savuisista islay-viskeistä, niin niistä jää mieleen sellainen "standardi", johon siis mahdollisesti myöhemmin vertaisi muita viskejä, eikä monikaan muu välttämättä tunnu niiden jälkeen miltään, ne kun ovat tavallaan yksi "ääripää" savuisuuden yms takia. Tai en mä tiedä.
 

hanu

Jäsen
Suosikkijoukkue
raitapaita
Voimakkaasti savuiset whiskyt ovat omiaan nautittavaksi sikarin seurassa. Trinidad robusto extra ja Taliskeria tai Obania lasi, niin saunomisen jälkeinen iltahetki ei paljon täydellisempi voi olla, varsinkin kun siitä siirrytään luontevasti mamman viereen. Eli saariviskit tuohon tarkoitukseen tai savuisiin baareihin.

Nuo 'sherrytynnyriviskit' ovat sitten enemmänkin tilanteisiin, jossa se viski on lähes pääosassa. Käy jopa aperitiiviksi tai kahvin ja konjakin tilalle hyvän aterian jälkeen. Viski toki ilman kahvia. Ja huoneenlämpöisenä, ehkä pisara vettä lisättynä aromien irroittamiseksi, mutta vain pisara.

Single Malt viskithän ovat vähän niin kuin vuosikertaviinit, eli eri vuosien välillä voi ja saa olla makueroja. Blended viskithän pyritään aina sekoittamaan eri laaduista samanmakuiseksi, näitten sekoittajahemmojen kunniaksi täytyy sanoa, että he myös onnistuvat siinä käsittämättömän hyvin. Ei tuo mielestäni millään lailla estä sitä, etteikö niissäkin voi olla ihan hyviä aineita, tosin parhaat vastaani tulleet ovat oleet singeleitä.

Pyrin siihen, että sekä kotona että mökillä on aina pullo savuviskiä (Talisker / Oban / Lagavulin / Laproaigh yleensä) sekä pullo aromiviskiä, joita keräilen tax freestä, en edes muista niitä nimiä, pyrin löytämään aina uusia aarteita. Nyt on tosin kaapit tyhjänä, kun ei ole tullut paljonkaan reissattua työnkään puolesta. Jussiksi pitää Talisker-pullo kyllä hakea, sikareja on.

Cask (stregth) viski on siis tynnyrivahvuudessa pullotettua, ei siis ole vedellä laimennettu standardi 40vol vahvuuteen.

Irkkuviskeissähän ei savun makua ole, johtuu erilaisesta ohran kuivatumenetelmästä, eli skotit päästävät turvesavun menemään ohran läpi kuivatusvaiheessa irkut eivät. En ole irkkuviskeistä ihan skottilaisten veroisia löytänyt, ainakaan minun budjettini raameissa.

Amerikkalaisista moskista suosittelen kaikkia pitämään näppinsä erossa, korkeintaan ginger alen kanssa juopumistarkoituksessa. Pontikkaa ovat ne oikeisiin aineisiin verrattuna. Yksi syy on vain kaksi tislauskertaa eurooppalaiseen kolmeen neljään verrattuna toinen taas tapa käyttää uusia tynnyreitä aina. Eurooppalaiset tislaamot ostavatkin jenkeistä näitä kerran käytettyjä tynnyreitä, aromit ovat pehmeämmät toisesta käyttökerrasta eteenpäin.

t. hanu
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Amerikkalaisista moskista suosittelen kaikkia pitämään näppinsä erossa, korkeintaan ginger alen kanssa juopumistarkoituksessa. Pontikkaa ovat ne oikeisiin aineisiin verrattuna. Yksi syy on vain kaksi tislauskertaa eurooppalaiseen kolmeen neljään verrattuna toinen taas tapa käyttää uusia tynnyreitä aina. Eurooppalaiset tislaamot ostavatkin jenkeistä näitä kerran käytettyjä tynnyreitä, aromit ovat pehmeämmät toisesta käyttökerrasta eteenpäin.
Jamesonin tehtaal... tai siis turistimyymälässä väittävät, että jenkit tislaavat tärpättinsä vain kerran, skotit kaksi ja irkut kolme kertaa. Ehkä tuo on vain nyrkkisääntö, mutta jäi vain mieleen viime kierroksella. Ja uudelle voisi mennä parin kuukauden päästä.

Jos nyt en ihan väärin muista, tyypillinen perus-irkkuviski (siis yhä single malt) koostuu muutaman eri tynnyrityypin sekoituksesta. Osa on sherrytynnyrissä kypsytettyä, osa jossain muussa. Mutta ei tuoreessa tynnyrissä, kuten nuo jenkit tosiaan paloöljynsä kypsyttävät.

Mitä tuohon koulukuntasotaan tulee, pysyn tästäkin kinasta erossa. Minun hyllyssäni on yleensä skottilaista ja irkkulaista vierekkäin sulassa sovussa. Erona on itselläni se, että savuviskiä ei tule juotua kuin yksi hömpsy, irkkua voi tempaista vielä toisenkin, jos suu vielä napsaa. En vain vaivaudu miettimään, onko toinen muka parempaa kuin toinen. Sivuseikka.
 

Metro4ever

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raitin Raukka, Pulu, STL, Töölö, Storm
Leon tuossa yllä oivasti luonnehti millaisia viskejä kaapissa on/tulee olla. Savunmakuiset on joskus(nykyään enää harvemmin) in-pop-ja-jees, mutta ns. työviskiksi (työpäivän päätteeksi) sopii mielestäni erinomaisesti JW Black Label. Ainoita blended tuotteita, joita voi hyvällä mielellä särpiä menemään, hinta-laatu -suhde on kohdillaan. Tuohon kohtaan on vedetty raja mitä kaapistani löytyy.

Itsekin Jamesonin turistirysässä käyneenä, sorruin Midletonin Very Rare -flindaan, enkä ole katunut. Maksoi kyllä julmetusti, tais olla 160 €, mut toimii erinomaisesti makunystyröihini.

Jos ja kun whiskyt alkavat kiinnostamaan, oma näkemykseni on, ettei kannata lähteä Ballantines, Grant´s (ei edes 12 v.)päästä liikkeelle. Vaan vähintään "keskiluokasta", kuten tuo yllämainittu JW BL. Se on vähän kuin ottaisi tyypit Avensiksella, käynnistyy ja vie varmasti perille, mutta ei jätä suurempia muistikuvia, hyvä eikä huonoja.

Mielipiteitä on yhtä paljon kuin niitä KUULUISIA reikiä, joten siihen keskusteluun en halua mennä. Sen verran kuitenkin täytyy todeta, että Ameriikan kerosiinia en näin vanhemmiten enää nieluuni kumoa.

Edit: laitetaan tuohon vielä linkki mitä M.Jackson on mielipuolta
 
Viimeksi muokattu:

EspenJokerit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Viskejä on tullut paljon maisteltua, mutta valikoima kotona on aika heikko.

Bowmore Surf

Ja sitten jotain Thai Wiskiä sekä jotain japanilaista.

Kumpaakaan en ole uskaltanut avata vielä.

Bowmore on kyllä niin parhautta!
 

#3

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingfors IFK
Voimakkaasti savuiset whiskyt ovat omiaan nautittavaksi sikarin seurassa. Trinidad robusto extra ja Taliskeria tai Obania lasi, niin saunomisen jälkeinen iltahetki ei paljon täydellisempi voi olla, varsinkin kun siitä siirrytään luontevasti mamman viereen. Eli saariviskit tuohon tarkoitukseen tai savuisiin baareihin.
Jos pilkkua nussitaan niin täytyy todeta että Suomesta ei savuisia baareja juuri enää ole

Single Malt viskithän ovat vähän niin kuin vuosikertaviinit, eli eri vuosien välillä voi ja saa olla makueroja. Blended viskithän pyritään aina sekoittamaan eri laaduista samanmakuiseksi, näitten sekoittajahemmojen kunniaksi täytyy sanoa, että he myös onnistuvat siinä käsittämättömän hyvin. Ei tuo mielestäni millään lailla estä sitä, etteikö niissäkin voi olla ihan hyviä aineita, tosin parhaat vastaani tulleet ovat oleet singeleitä.

Vuosikerta viskit ovat kyllä aika harvinaisia ja tavallan turhia. Kyllä singlemaltitkin ovat sekoituksia mutta yhden tislaamon viskejä. Viskeissä oleva vuosimäärä esim 18 yo tarkoittaa nuorimman tisleen ikää. Vanhimmat tisleet voivat sitten olla tosi vanhoja. Sekoitusmestarin homman tekee niin haastavaksi että viskin pitää aina maistua samalta. Blendedeihin käytetään sekä grain whiskeyä että maltia. Viskejä voi olla kymmenistä eri tislaamoista. Eli tasalaadun saavuttaminen on hieman helpompaa.
 

Puster

Jäsen
Irkkuviskeissähän ei savun makua ole, johtuu erilaisesta ohran kuivatumenetelmästä, eli skotit päästävät turvesavun menemään ohran läpi kuivatusvaiheessa irkut eivät.
#3 aloitti pilkun nusailun joten ehkä minäkin sitten vähän.

Skottien savuisuus ja irkkujen savuttomuus johtuu turvepelleteistä (tjsp) joita poltetaan ohraa kuivattaessa. Skottien turpeet savuttavat ja irkkujen ei. Eli reikiä on irkkujenkin lattiassa.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Skottien savuisuus ja irkkujen savuttomuus johtuu turvepelleteistä (tjsp) joita poltetaan ohraa kuivattaessa. Skottien turpeet savuttavat ja irkkujen ei. Eli reikiä on irkkujenkin lattiassa.
Eli tiivistettynä: skotit päästävät savun ohranjyvien sekaan, irkut pelkän lämmön.
 

kakkonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Jos pilkkua nussitaan niin täytyy todeta että Suomesta ei savuisia baareja juuri enää ole.
Ja jos saa jatkaa samalla linjalla niin, hanuhan vain puhui että savun makuiset viskit sopivat savuisiin baareihin...ei kai mitään mainintaa että viskiä pitäisi juoda Suomessa?

Muuten maukkaita huomioita. Itse kun en oo sikarimiehiä niin en ole koskaan ajatellut tota asiaa sikarien kannalta..
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Miksi savuinen on hyvä? Siksi kai, kun savukinkku, -poro, -lohi, -hepo, -kalkkuna jne:kin on. Taannoin tämä savustuspussikeisari suositteli laittamaan jopa juustoa. No, senhän tietää jokainen Kipparin ystävä. Jotta totuus ei unotuisi niin viskin aromeja/makuja voi luokitella aika monella akselilla, kuten tästä havainnollistuksesta näkee:

http://www.scotchwhisky.com/english/tasting/how_to/enwords.htm

  • Leafy
  • Floral
  • Fruity
  • Fragrant
  • Solvent
  • Medicinal
  • Peaty
  • Kippery
  • Sherry
  • Bourbon
  • Nutty
  • Buttery
  • Fatty
  • Honey
  • Vanilla
  • Resinous
  • Sap-like

Sikarin sijaan (kun ei pää kestä) avaan singlemaltin seuralaiseksi sopivan suklaamaistiaisen.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Edit: laitetaan tuohon vielä linkki mitä M.Jackson on mielipuolta

Mielenkiintoinen linkki. Myös paskasta löytyi oma linkkinsä. http://www.whiskymag.com/whisky/brand/johnnie_walker/whisky276.html Paska sai 9.25 pistettä.

9,5 pistettä sai viisi viskiä:
Macallan Thirties
Macallan 1961 Vintage
Macallan Gran Reserva, 18 Year Old
Lagavulin Aged 16 Years
Highland Park Bicentenary Vintage 1977 Reserve

Ja paskan kansssa tasoissa 11 viskiä:
Balblair Gordon & MacPhail Private Collection 1973
Port Ellen Special Release 2005 25 Year Old
Balblair 38 Year Old
Bruichladdich 1991, 12 Year Old, A. Dewar Rattray
Talisker 20 Year Old, 1982
Glenfiddich 40 Year Old, Rare Collection
Ardbeg Uigeadail
Balvenie 1972 Vintage
Balvenie 1970 Vintage Cask
Glenfiddich Rare, 40 Year Old
Macallan Millennium 50 Years Old, 1949

Mitkähän kaikki näistä mahtaisi löytyä Alkosta? Lagavulin nyt ainakin, mutta mitkä muut?
 
Viimeksi muokattu:

Metro4ever

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raitin Raukka, Pulu, STL, Töölö, Storm
JW Sininen on miellyttävä tuote, oikein miellyttävä, mutta hinta ei.
Varsinkin kun hintaeroa Mustaan on kosolti.
Sehän on tietysti niinkin, että miten sen rahan kanssa on nyt oppinut pelaamaan....
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
JW Sininen on miellyttävä tuote, oikein miellyttävä, mutta hinta ei.

Onko tietoa, mikä noiden muiden viskien hinta on? Lagavullin on muistaakseni joku 50 euron viski, mutta suurimpaan osaan tuo arvostelu antaa hinnaksi yli 71 puntaa. Ei siis mielestäni mitään järin halpoja viskejä. Ardbeg Uigeadail tosin oli poikkeuksena hintaluokassa £26-£40.

Varsinkin kun hintaeroa Mustaan on kosolti.

Vaikka Musta on tässä saanutkin hyvät pisteet, niin maultaanhan Musta ja Sininen ovat täysin erilaiset. Se kannattaako siitä makuerosta maksaa, on sitten jokaisen itsensä harkittavissa.

Itse koitan löytää viskeistä uusia makuja sen sijaan, että joisin pelkästään yhtä ja samaa viskiä tai saman makuisia viskejä vuodesta toiseen. Sininen oli savuisten mallasviskien jälkeen todellinen yllätys. En edes tiennyt, että viski voi mennä monivivahteisuudellaan niin lähelle punaviinejä.

Kaikkia viskejä ollaan valmiita maistamaan, jos jollain on tarjota jotain uutta makua. Pelkkä savun ja turpeen maku ei enää houkuta, vaan siinä pitää olla jotain ihan muuta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös