Sanon nyt tässäkin ketjussa ensin, että mielestäni taklaus oli teknisesti puhdas ja helvetin komea.
Näytän kuitenkin
yhden esimerkin NHL:n pudotuspeleistä, joka mielestäni on aika hyvin verrattavissa tähän tapaukseen. Ainoa ero löytyy taklauksen kovuudesta.
Huomatkaa, että Sedin on suurimman osan tätä tapausta kommentoineiden mielestä edelleen kiekollinen pelaaja, sillä Seabrookin taklaus tuli vain kymmenyksiä sen jälkeen, kun Sedin on ohjannut kiekon Seabrookin ohi. Siitä huolimatta tuloksena on kahden minuutin jäähy estämisestä.
Suomessa nähdään harmittavan vähän komeita kovia taklauksia. Kun sitten kerrankin sellainen nähdään enemmistö kiekkoihmisistä unohtaa täydellisesti kaiken järjen, koska
lätkäjätkät tykkää kovista taklauksista.
Sillä ei ole merkitystä, että Liivikin kosketus kiekkoon oli tapahtunut nimellisesti varsin vähän aikaa ennen taklauksen osumista. Liivik oli kiekoton pelaaja ja lopettanut tilanteen pelaamisen. Varakkaalla oli ainoa tarkoitus vetää helvetin kova taklaus loppuun hinnalla millä hyvänsä. Varakasta ei kiinnostanut pätkääkään se, että kiekko oli jo kaukana tilanteesta.
Varmasti voidaan väitellä maailman tappiin asti siitä olisiko Liivikin pitänyt ns. pitää päänsä ylhäällä vielä ohjattuaan kiekon päätyyn. Voidaan väitellä onko sekunti, kolme vai kymmenen se aika, jolloin kiekkoon koskenut pelaaja on sääntöjen rajojen sisällä vielä taklattavissa.
On kuitenkin aivan turha jälleen kerran väittää, että tämä oli jollain tapaa vain SM-liigalla ominainen tuomio. On todella turha väittää, että NHL:ssä ei tällaisista jäähyjä anneta.
Miksi liigassa annetaan niin paljon suihkutuomioita kovista taklauksista? Varmasti suuri syy on liigan linjassa mutta paljon on vikaa myös pelaajissa. Täällä ei yksinkertaisesti osata ajoittaa tai suorittaa kovia taklauksia oikein.