Hiukan tässä kuitenkin tahdon haastaa, että onko ongelma Ville Peltonen, vai jokin suurempi asia?
Peltonen, 3 kautta.
Pikkarainen, 2 kautta.
Selin, 2 kautta.
Törmänen, 3 kautta.
Korostan tätä, että edelliset HIFK:n mestariksi vieneet (Westerlund, Jalonen) valmentajat ovat olleet aika kovia tekijöitä. Westerlundin ja en jättäisi Summasta suuruudet selvisivät vasta jälkikäteen. Summasen maajoukkue pelasi varmasti parasta lätkää mitä Suomi on ikinä pelannut. KJ taas oli mestaruuksia nostellut jo ennen HIFK pestiään. Selin (anteeksi nyt vaan) on ihan "mikkihiiri" osastoa coachina. Onko voittanut edes Pitsiturnausta päävalmentajana? Pikkaraisesta pidin paljon, mutta jääkö Mestiksen mestaruus hänenkin kohdalleen sitten suurimmaksi saavutukseksi? Törmänen tämän listan ainoa valmentaja, jolla on kovat näytöt laittaa tiskiin ja kyllähän me myös hyvin lähellä mestaruutta oltiin tai ainakin finaalisarjassa niskan päällä pitkään.
Peltosesta voi tulla iso valmentajanimi, mutta tämä HIFK pesti saattoi tulla hänelle liian pian ja Peltosella ei edes ole "Summasta" apucoachina. Peltonen puksuttaa menemään vähän samoilla raiteilla, kuin Pikkarainen. Yhdellä erolla: Pikkaraisen HIFK oli parhaimmillaan aivan älyttömän kova. Tuli sellainen olo välillä, että jos näin pelataan, niin meitä ei voita NY Rangerskaan, mutta jo seuraavassa erässä saatettiin olla aivan paskoja. Pikkarainen osasi virittää joukkueen pelaamaan ja sai joukkueen siihen flow-tilaan, josta Peltonen puhuu, mutta taktisesti aika Peltosen luokkaa. Peltosen HIFK hyvin harvoin pääsee siihen todelliseen flow-tilaan. Hyviä pelejä siellä täällä, mutta kuten Pikkaraisella, rutiini on heikkoa ja tämä minusta kertoo juuri siitä taktisesta puolesta. Peli ei kanna, ellei olla henkisesti ihan tapissa. HIFK on nytkin kärkijengejä vastaan ihan hyvä.
Samojen pelillisten ongelmien kanssa siis painitaan suurimmaksi osaksi, kuin Pikkaraisen kanssa, eli paineen alta ja trappia vastaan lähteminen kiekolla on todella vaikeaa. Ei päästä puhkomaan vastustajan puolustusta nopeilla suorilla hyökkäyksillä. Painepelin kautta saadaan pelin hallintaa välillä paljonkin, mutta melkoista puskemista se sittenkin on.