Tämä oli oiva analyysi. Osin samoilla teemoilla bloggaa myös SoininvaaraKun on julkinen päivitys, voinee jakaa tänne. Haaviston erkkari paaluttaa fabotekstissään aika täydellisesti Vihreiden ongelmat, ja vähän ratkaisuakin.
Mitä ajattelen vihreiden rökäletappiosta
www.soininvaara.fi
Kumpikaan ei sitä ihan suoraan sano, mutta rivien välistä on nähdäkseni luettavissa että molemmat antavat ymmärtää seinien kaventuneen sen suhteen, millaisia poliittisia näkemyksiä puolueen sisällä hyväksytään ja mitä ei.
Minusta tuota Vihreiden alennustilaa kuvaa hyvin tuo Soininvaaran mainitsema tapaus, että edellisissä vaaleissa Heikki Pursiainen olisi suostunut Vihreiden ehdokkaaksi mutta puolueen valintakokous torppasi ehdokkuuden. Valitettavasti tällä toiminnalla puolue on pelannut itsensä paitsioon, ja siitä on tullut yhä homogeenisempi ryhmittymä jonka toimintaa ohjaa identiteettipolitiikka ja ideologinen oikeaoppisuus. Heikki Pursiainen olisi uskoakseni ollut profiililtaan loistava täsmäehdokas, joka olisi voinut houkutella arvoliberaalia ja koulutettua, mutta talouspoliittisesti oikealle kallellaan olevaa kaupunkilaisväestöä. Unohtamatta miesäänestäjiä.
Jos Vihreät haluaa palata sinne 12%+ kannatukseen, sen pitää rakentaa oma identiteettinsä uudestaan. Haluaako se jatkaa rumasti sanottuna vihervasemmistolaisella woke-linjalla, vai aikooko se houkutella arvoliberaaleja ympäristömyönteisiä äänestäjiä läpi koko poliittisen spektrin.
Positiivisia merkkejä toki on ilmassa; mm. Oras Tynkkysen paluu eduskuntaan ja nämä kaksi kirjoitusta jotka osoittavat että puolueen sisällä ainakin osa henkilöistä pystyy tunnistamaan ongelmien juurisyyt. Nähtäväksi jää, onko puolue jo liiaksi kuppikuntaistunut, vai onko se valmis reflektoimaan omaa tekemistään, ja tekemään johtopäätökset.