Mutta yhteiskunnallinen keskustelu ja sääntöjen linjanveto puuttuvat edelleen. Jos pienyrittäjän työhön kuuluu mainostaa kaupallisia tuotteita sosiaalisessa mediassa (tähän liittyi Diarran sähköpyörä), miten siihen tulee suhtautua, kun tällainen uuden aikakauden yrittäjä lähtee politiikkaan? Itsensä jäävääminen ei häviä minnekään, mutta ongelmia tulee, jos sääntöjä ei päivitetä tähän päivään, jossa blogistikin voi olla yrittäjä.
Tänään olisi hyvä aika aloittaa, koska on yrittäjän päivä.
Eikös asiasta keskusteltu nimenomaan yhteiskunnallisesta perspektiivistä? Tässä tiivistys:
Diarra työskentelee viestintätoimisto Pohjoisranta BCW:n vaikuttajaviestinnän asiantuntijana. Rikosoikeuden professori Matti Tolvasen mukaan vihreiden varapuheenjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Fatim Diarran olisi ollut poliittisen asemansa takia parempi olla pyytämättä Helkamalta arvokasta sähköpyörää.
Tolvanen totesi, ettei näytä hyvältä, jos joku joutuu ostamaan pyörän 3 000 eurolla ja poliitikko saa sen taas lahjana. Voi kysyä, onko se omiaan lisäämään luottamusta vai vähentääkö se sitä, Tolvanen sanoo. Hänen mukaansa olisi parempi, että virkamiehet ja luottamushenkilöt eivät ottaisi lahjoja vastaan sellaisilta tahoilta, jotka voivat olla julkisissa hankinnoissa mukana.
Matti Tolvasen mukaan lahjan palauttaminen tai maksaminen jälkikäteen ei muuta tällaisen tapauksen mahdollista rikosoikeudellista merkitystä. Se on ollut lahja sillä hetkellä, kun se on annettu, hän toteaa IL:lle. Itä-Suomen yliopiston kuntaoikeuden tutkijatohtori Matti Muukkonen toteaa Twitterissä olevansa asiassa samaa mieltä Matti Tolvasen arvion kanssa.
Diarra ilmoitti maksavansa pyöränsä itse. Mutta eihän se näin mene, että se on siinä kun maksaa nyt tai palauttaa.
Minusta tällaisen henkilön asettaminen ehdolle on aika kyseenalaista. Jos ei kykene erottamaan omaa asemaansa vaan vinkuu hyväpalkkaisena verottomia etuja itselleen tonnikaupalla, tuskin on aineksia kansanedustajaksi tekemään suuria päätöksiä. Ymmärrän kyllä, että tämä ei koske vihreitä.
