Kolme pointtia Niinistön valkopesuun puolustuspuheeseen, jossa oli toki paljon hyvääkin.
1) Niinistö keskittyy arvioimaan niiden toimintatapojen laillisuutta, jotka lopuksi valittiin:
"Tämän tehdessään hän on ajautunut konfliktiin konsulipäällikkönä toimineen virkamiehin kanssa, joka on pitänyt valittuja menettelytapoja laittomina. Perustuslakivaliokunnan kanta yksiselitteisesti osoittaa, että ulkoministeri Haavisto on ollut tässä oikeassa ja virkamies väärässä.". Eiköhän isoin ongelma ollut ne toimintatavat, joita EI valittu ja joita virkamies vastusti. Ainakin konsulikyydin käytöstä oli puhetta, mutta oliko pöydälle joku salakuljettajien tai vartijoiden lahjominenkin avustamaan leiriltä karkaamisessa? Nythän vangit karkasivat julkisuudessa kerrotun mukaan ihan omatoimisesti, pyytämättä ja yllättäen. Haaviston pläni jota virkamies vastusti ei joka tapauksessa taatusti ollut, että odotetaan että vangit karkaavat ja lennätetään heidät suomeen, vaan jotain aktiivisia toimia siellä on ollut. Tätä asiaa yritetään nähdäkseni häivyttää useammassakin kohtaa.
2 Niinistö maalaa, että ministerillä olisi ollut uhka joutua "virkavelvollisuuden laiminlyömisestä vastuuseen". Jos ministeri on asiaa edistänyt ja virkamies on kertonut, että tuo ei ole mahdollista, niin ihan satavarmasti ministeri ei sen jälkeen ole laiminlyönyt velvollisuuksiaan, vaikkei kaikkia harmaan alueen keinoja olisi käyttänytkään.
3) Melko ikävän maun antaa tuo epätasapuolinen tapa suhtautua toimijoihin kertomuksessa. "Pahikset" kuten Rydman nimetään kyllä, jotta heidät leimataan ja heistä välittyisi negatiivinen kuva, mutta omien mokailut kerrotaan passiivissa ja nimeämättä, esim "valiokunnan sisällä on ollut edustajia". Ei kovin tasapuolista.