Tykkään kyllä lukea Appelsinin kolumneja myös. Mutta niistä paistaa sellainen tietynlainen 'tolkun ihmisen' perseennuolenta. Voihan se olla että Appelsin oikeasti putoaa niin tolkullisen keskelle kaikissa asioissa, mutta jotenkin hänen kirjoituksista tulee kyynikolle mieleen enemmänkin peukkujen kalastelu kuin aidot ajatukset.
Tunnen aika paljon ihmisiä, luulen olevani myös yksi heistä, jotka ovat aika keskellä monesta aihepiiristä. Esim. vapaan keskusteluihin on tosi vaikea osallistua, kun mielipiteet "vaikeissa" asioissa ovat keskitiellä, kun taas monella aktiivikirjoittajalla jommalla kummalla laidalla. Sitten olen huomannut, että jos joku onkin aluksi keskellä, niin eri mieltä olijat kääntävät sen toiselle laidalle. Se hyöty asetelmasta on, että minun kaltaiset ihmiset saa ajateltavaa puolesta ja vastaan muutamasta näkökulmasta, mutta samalla ajatellen, että ei varmaan tosi elämässä olisi helppoa olla niin mustavalkoisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Minusta on aivan normaalia, Appelsinille, olla samaan aikaan esim. maahanmuuttomyönteinen ja -kriittinen. Minusta nämä eivät sulje pois toisiaan. Esim. itse ajattelen, että meidän pitää auttaa ihmisiä ja tietynlainen muuttoliike on normaalia ja sitä pitääkin olla. Samalla kuitenkin ajattelen, että hommat pitäisi tehdä oikeissa mittasuhteissa ja puhua asioiden oikeilla nimillä. Tarkoittaen sitä, että yli miljardin ihmisen muuttotoiveiden korjaus ei ole uudelleen sijoittaa heitä, vaan pitäisi huomattavasti enemmän pistää paukkuja siihen, että ei sitä valtavaa halua muuttaa olisi. Silti se ei tarkoita sitä, että samalla pitäisi automaattisesti leikata nykyisistä malleista, vaan päinvastoin niitäkin rahoja pitäisi jotenkin saada lisättyä. Samaten, että ihmisiä pitäisi pyrkiä ottamaan resurssien mukaan, koska vajaalla toiminnalla tehdään karhunpalvelus kaikille osapuolille. Noin niin kuin lyhyesti. Tämmöisiä ajatuksia olen lukevinani myös Appelsinilta, toki erilaisilla sävyillä.