Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että maailma on arvaamaton, irrationaalinen paikka eikä sellaista todellisuutta ole oiemassa missä kaikki ikävät tapahtumat voitaisiin ennakoida ja kontrolloida ja estää. Ei edes äärimmäisessä poliisivaltiossa.
Kun puhutaan koulukiusaamisen estämisestä, ei siihen kuulu ajatuksen tasolla lainkaan äärimmäisen poliisivaltion kaltainen toiminta. Pelko lisää ahdistusta sekä epävarmuutta ja sitä kautta ruokkii lisää häiriökäytöstä ja kiusaamista. Jos kuvitellaan, että paras keino koulukiusaamisen vähentämiseksi on valvonta ja sanktiot, ollaan aivan hukassa. Tällöin hoidetaan pelkästään oiretta, eikä edes pyritä laittamaan juurisyytä kuntoon. Tällöin äyskäröidään vettä pois veneestä, vaikka tulppa on edelleen irti.
Olen kirjoittanut, että koulukiusaamisen vastainen taistelu tulee aloittaa ammattitaidon sekä resurssien lisäämisestä. Koulukiusaaminen taltutetaan kohtaamalla ja kuulemalla kiusaajaa aidosti. Tasapainoinen ja hyvinvoiva lapsi ei kiusaa, ainakaan tarkoituksella. Kiusaajalla on usein taustalla jokin oma trauma. Se voi olla vaikka kaltoin kohtelua kotona tai vanhemman sairaus, asia, joka on saanut hänet voimaan pahoin. Usein kiusaajan itseluottamus on heikko. Toisen kiusaaminen ja sen näkeminen, että toinenkin voi huonosti, tuntuu kiusaajista hyvältä, ainakin hetken. Kun koulussa olevat aikuiset aidosti kohtaavat kiusaajan, pystyvät he auttamaan. Kuulluksi tuleminen on merkityksellinen asia. Sanktiot, huuto ja pelottelu syventävät umpikujaa.
Miten aikuiset koulussa sitten pystyvät havaitsemaan kiusaamista aiempaa paremmin? Se vaatii tietenkin aikaa lasten kanssa, eli enemmän aikuisia. Se vaatii asennetta ja halua keskustella lasten kanssa, kohdata heitä koulupäivän aikana muutoinkin kuin opettajan pöydän takaa. Välitunneilla se vaatii uskallusta lähestyä ja kohdata ennenkaikkea juuri niitä lapsia, jotka tuntuvat ehkäpä jopa pelottavilta ja työteliäältä kohdata.
25-vuotta koulumaailmassa työtä tehneenä niin Oulussa kuin Helsingissä, voin todeta, että hurjan paljon on edelleen kouluissa parannettavaa niin johdon kuin opettajien toiminnassa, asenteessa ja ammattitaidossa koulukiusaamisen ennaltaehkäisyyn ja koulukiusaamistilanteisiin liittyen, ikävä kyllä. Emme todellakaan ole tehnyt kaikkea ja parastamme kiusaamisen vähentämiseksi.