Viertolan kouluampuminen

[DAF]

Ne, jotka saavat pienryhmäpaikan, saattavat olla puhumattomia, akateemisesti ehkä noin eskaritasolla, eivät ehkä pysty kirjoittamaan (kynä ei ehkä edes pysy kädessä) tai lukemaan tai laskemaan. Aiemmin nämä olisivat olleet sairaala- tai erityiskouluissa, mutta nykyisin paljolti pienryhmissä yleisopetuksen meluisissa ja ahtaissa kouluissa ilman välttämättä edes kovin käytännöllisiä eriyttämistiloja. Näin siis Helsingissä, jossa siis on melkoisen "hyvä" tilanne vielä.

Tämä on omasta mielestäni melkoinen skandaali, mikä selkeästi loukkaa vammaisten lasten oikeuksia. Vastaavasti sitten on tietysti siirretty kohtuullisen vakavankin diagnoosin omaavia autisteja pienryhmistä yleisopetukseen ilman välttämättä heidän tarvitsemiaan resursseja. Kirjon kohdalla inkluusio ja integraatio ovat minusta sangen haastavia asioita toteuttaa järkevästi.

Näin, kun puhutaan oppivelvollisista ja sinä aikana paljastuvista vaikeuksista. Ongelma jota edellä kuvasin koskee enemmän vakavaihetta, jossa ainakin pk-seudulla muodostetaan pienryhmät pääosin - ja siellä esimerkiksi ETT-päätökset ovat lähinnä sattumanvaraisia. Tämä ei tietysti ole varsinaisesti kenenkään "vika", vaan liittyy resurssipulaan ja siihen, keillä on mahdollisuus vaatia ja keillä ehkä joku arvio kirjolla olosta on.

Näiden paikka ei useinkaan ole pienryhmässä kuin hetken eikä heillä ole oppimisvaikeuksia - ja muodostavat ison osan kirjosta. Heidän jokaisen paikkansa on poissa edellä mainitsemistasi oppilaista, ja yhtäältä heidän paikoistaan saatetaan pitää kiinni koulun osalta (koska se on helpoin ratkaisu), toisaalta tukipäätösten purkaminen on byrokraattisesti käytännössä hankalaa.

Tämän myötä pienluokista muodostuu "keräilyeriä", jotka eivät palvele kumpaakaan ryhmää, ovat lähinnä säilytyspaikkoja ja edes HOJKSeja ei tehdä, kun ei ole resursseja. Jää vanhempien varaan patistaa ratkaisuja tulevaisuuden poluista. Inkluusio olisi isolle osalle kirjolla olevista erittäin paljon parempi ratkaisu, ja heidän pienluokkapaikkansa menisivät järkevämpään käyttöön. Toinen juttu on sitten se mainitsemani erityisluokanopettajapula, jonka tilanne ei todellakaan ole hyvä ainakaan pk-seudulla.

 

[Ranksu]

Aiheeseen liittyvä dokkari. Suosittelen.

Katso Yle Areenassa:

Valkoinen raivo

Kiusattu, joka taltutti joukkomurhaajan mielen. Elokuvan Lauri kertoo, kuinka lapsuuden trauma ja aikuisikään asti jatkunut kiusaaminen täyttivät mielen raivolla ja murhasuunnitelmilla. Lauri haki apua ja voitti lopulta taakkansa - valkoisen raivon. Ohjaus: Arto Halonen. Art Films Production Oy...

areena.yle.fi

 

[rpeez]

En minä ole nähnyt myöskään juttuja joissa kerrotaan että älä varasta autoja, mutta en silti lähtisi liikkeelle sillä kärjellä että varkauksien selvittämisen sijaan pitäisi alkaa laittelemaan radioon ja televisioon mainoksia siitä kuinka autojen varastaminen on väärin. Eli tietenkin pitää pyrkiä siihen, että lapsia pitäisi opettaa kotona paremmin, asettaa siellä rajoja jne.

Se on "Kunnioita toisen omaisuutta." Kuulostaa paremmalta kuin "älä varasta autoja".

Kyllä minusta tuntuu, että tällaiset perusasiatkin alkaa olla joillain hukassa, ja mielipiteen muokkausta tarvitaan. Ei vanhemmat pahuuttaan varmaan jätä asioita puoli tiehen, mutta tuntuu kuin kunnon kansalaisen velvollisuus puoli on aika monella hakusessa, ollaan enemmän kiinnostuneita oikeuksista.
Tarjoan keinoa mainitsemaasi pyrkimiseen.

 

[Ann Arbor]

Ns. kaverivanhemmuushan on ollut trendinä viime vuosina, mitä mediaa seuraa. Tiedä sitten, onko näitä vanhempia, ketkä eivät lapsilleen tietoisesti pahemmin rajoja aseta todellakin niin paljon.

Lasten kasvatuksessa yleistyy huolestuttava trendi – asiantuntija lataa suorat sanat: ”Se on heikkoa kasvattamista”

Lasten kotikasvatuksessa vallitsee hälyttävä trendi. Asiantuntija paljastaa, missä nykyvanhemmilla menee pahemman kerran pieleen.

www.is.fi

 

[Rospuutto]

Kyllähän tämä laittaa miettimään myös omaa lapsuutta ja kouluaikaa 80-90 luvulla.
Oliko silloin paremmin? Pieni kyläkoulu, kaksi luokkaa eli 1-2 luokkalaiset ja 3-6 luokkalaiset toisessa ja oppilaita 20-30 koko koulussa, kaksi opettajaa ja kaikkia kyläkouluja kiertävät puheopettaja ja englannin kielen opettaja. Välitunnit leikittiin ja pelattiin pelejä joihin osallistui usein koko koulu.
Nykyään jäljellä yksi kohta lakkautettava kyläkoulu koska halvemmaksi tulee, että hekin siirtyvät kaupunkiin jossa samassa koulussa on ala-aste, yläaste ja lukio.

Voin väittää, että itselle tuo ala-aste oli todella rakasta aikaa. Muistan opettajien autotkin vielä, puheopettaja ajoi Volvo 340, alaluokkien opettaja Ford Orion jne. keittäjän muistan hyvin ja samoiten koulukaverit ja näihin kuului sekä nuoremmat että vanhemmat.
Mille tämmöinen koulu kuulostaisi teidän vanhempien ja palstalla olevien opettajien mielestä?

Ja tiedän raha kun ratkaisee niin mahdoton ajatus nykypäivänä ja muutenkin, vaikka omasta mielestä lapsien hyväksi pitäisi löytyä rahaa. Tingitään jostain muusta tai verottakaa minua enemmän, sillä näihin talkoisiin osallistuisin enemmän kuin mielelläni.

 

[Flonaldo]

Mille tämmöinen koulu kuulostaisi teidän vanhempien ja palstalla olevien opettajien mielestä?

Nostalgialta.

Itselläkin on paljon hyviä muistoja omalta ala-asteajalta. Johtuivatko ne sitten siitä kuinka paljon oli veroeuroja kyseiseen kouluun laitettu rahaa? Jaa-a.

Itselläni on yhtä lailla kivoja muistoja yläasteelta. Ihan samassa keskikokoisessa kaupungissa, ihan samalla alueella ja silloisen kokemukseni ja nykyisen ajattelunikin mukaan täysin tavan koulu. Ja siellä tapeltiin. Ei mitenkään joka päivä, mutta ei se ihmeellistäkään ollut. Ja siellä kiusattiin. Ei muistaakseni mitenkään ehkä ketään piinaavalla tavalla, ulkoisesti, mutta sitähän en tiedä millaisia ne kokemukset eniten kiusatuiksi tulleille olivat.

Yksi poika menehtyi impattuaan bensaa. Meidän luokallemme yksi poika tuli kännissä aamulla. Hän on nykyään ihan menestynyt ravintoloitsija, paras kaverinsa on istunut X kpl linnatuomiota huumeista, tapon yrityksistä jne.

Olivatko erot kouluissa kiinni siitä, että toisessa oli rahaa ja toisessa ei? Eivät. Ja yhäkään en edes pidä noita koulukokemuksia n. arkipäivän tasolla mitenkään kovasti erilaisina.

 

[Sanainen arkku]

Juuri näin. Kyllä meillä lapset saavat katsoa uutisia siinä missä aikuisetkin. Eilen tuli ties kuinka monta erikoislähetystä jne. Siinä se katseli ja ihmetteli miksi olisi paljon poliiseja liikkeellä. Sitten selitin mitä oli tapahtunut. Ei ollut mitenkään moksiskaan vaan meni takaisin piirtämään. Mielummin sitä kertoo näistä ikävistä tapahtumista itse. Lapsi kuulee ainakin rehellisen toduuden.

Eskarissa asia nousi lapsen tuomana esille. Se luonnollisesti käsiteltiin heti ja muut asiat jäivät sivuun. Noin puolet ryhmän lapsista eivät olleet kuulleet aiheesta.

Aihetta käsiteltiin rehellisesti, muttei raadollisesti. Puhuttiin ihmisistä, ei lapsista kun oli uhreista kyse. Lapsilla oli arvioita, että ehkä ampuja oli kolauttanut tosi pahasti päänsä. Tätä mahdollisuuttakaan ei tyrmätty, vaan korostettiin että hänkin on nyt avun piirissä. Korostettiin, että vaara on ohi, ja kaikkia joita voidaan auttaa, autetaan hyvin.
Joihinkin kysymyksiin vastattiin, että emme tiedä, mutta poliisi kyllä selvittää asian.

Oli kyllä aika pysäyttävä aamupiiri.

Tiedon lapsiltaan pimittävät perheet käytännössä ulkoistavat puhumisen kouluille.

 

[eriatarka]

Ns. kaverivanhemmuushan on ollut trendinä viime vuosina, mitä mediaa seuraa. Tiedä sitten, onko näitä vanhempia, ketkä eivät lapsilleen tietoisesti pahemmin rajoja aseta todellakin niin paljon.

Lasten kasvatuksessa yleistyy huolestuttava trendi – asiantuntija lataa suorat sanat: ”Se on heikkoa kasvattamista”

Lasten kotikasvatuksessa vallitsee hälyttävä trendi. Asiantuntija paljastaa, missä nykyvanhemmilla menee pahemman kerran pieleen.

www.is.fi

Vapaa kasvatus. Omassa tuttavapiirissä on tällainen perhe. Heidän teini-ikäinen on - yllätys yllätys - ns. ongelmanuori, joka oli juuri pahoinpidellyt toisen nuoren. Kun vanhempia pyydettiin keskustelemaan asiasta toisen nuoren vanhempien kanssa, niin ei onnistunut, kun "ei meidän poika".

 

[K.A.H]

Ns. kaverivanhemmuushan on ollut trendinä viime vuosina, mitä mediaa seuraa. Tiedä sitten, onko näitä vanhempia, ketkä eivät lapsilleen tietoisesti pahemmin rajoja aseta todellakin niin paljon.

Lasten kasvatuksessa yleistyy huolestuttava trendi – asiantuntija lataa suorat sanat: ”Se on heikkoa kasvattamista”

Lasten kotikasvatuksessa vallitsee hälyttävä trendi. Asiantuntija paljastaa, missä nykyvanhemmilla menee pahemman kerran pieleen.

www.is.fi

Siltikään kaikista lapsista ei tule häiriköitä, vaikka vanhemmat ei "täydellisiä" vanhempia osaisi ollakaan. Oma äitini oli sekakäyttäjä, sekä odotusaikana että lapsuuteni ajan, isä yrittäjä eikä häntä paljoa kotona näkynyt. Myöhemmässä vaiheessa mukaan tullut äitipuoli täysi narsisti jolle minua ei ollut olemassa, enkä saanut olla olemassa. Silti minusta kasvoi ihan tavallinen ja tervejärkinen työssäkäyvä ihminen. Enkä tässä nyt kehu itseäni tahi sääliä hae, mutta mietin vain että mikä sen lapsen kehityksen suunnan lopulta määrää.

 

[BitterX]

Kyllähän tämä laittaa miettimään myös omaa lapsuutta ja kouluaikaa 80-90 luvulla.
Oliko silloin paremmin?

Itsekin usein tätä mietin - varsinkin, jos jotakin Viertolan tragedian kaltaista tapahtuu.

Kävin yläasteen 90-luvun alun / puolen välin tietämissä suuressa koulussa. Kuten tiedetään, Suomea koetteli tuolloin historiamme vakavin talouskriisi. Kyllä se lukuisia perheitä suoraan ja kovalla kädellä koetellut lama löi leimansa vahvasti ilmapiiriin myös kouluyhteisössä.

Minulla henkilökohtaisesti ei ollut koulussa vakavia ongelmia eikä itseeni kohdistunut kiusaamista, mutta sitä oli tuolloin surullisen paljon. Liian paljon näin sitä vierestä, liian vähän siihen itse uskalsin puuttua vaikka muistan sen tuntuneen sivullisenakin pahalta. Samoin muut sosiaaliset ongelmat puskivat koulussa pintaan. Päihteiden käyttö, pikkurikollisuus, vakava häiriköinti, tappelut, muu väkivalta ja vastaavat olivat koulussa täyttä arkipäivää. Omatkaan muistot yläasteajasta eivät pääpiirteittäin ole erityisen valoisia: vaikka kaikki oli itselläni hyvin ja kasvoin turvallisessa ja vakaassa ympäristössä sekä mukavien harrastusten parissa, jälkikäteenkin muistoja leimaavat nuo koulussa jatkuvasti pintaan puskeneet ajan sosiaaliset ongelmat.

Minulla oli mielikuva, että koulumenestykseni pysyi peruskoulun läpi jokseenkin tasaisena. Mutta niinkään asia ei ollut. Hiljattain löysin vanhoja todistuksiani siivotessani tavaroitani vanhempieni nurkista ja silmiini pisti koulumenestykseni suuri notkahdus yläasteella. Ala-asteella koulumenestykseni oli hyvää, yläasteella hyvin keskinkertaista: numeroista näkyy se, ettei minulla lähtenyt missään vaiheessa homma lapasesta, muttei koulunkäynti myöskään pätkääkään kiinnostanut. Joku selvästi vaivasi taustalla, vaikka muistan pitäneeni itseäni ihan tunnollisena oppilaana. Lukiosta alkaen muistot ovatkin sitten lähes yksinomaan mukavia ja lämpimiä. Koulunkäyntikin alkoi silloin taas uudella tavalla kiinnostamaan ja menestys parani selvästi.

Varmaankin kouluyhteisö oli tuolloin 90-luvulla eri tavalla tyly, kuin nykyään. Sen perusteella mitä itse tiedän asiasta, nykyään kouluyhteisöjä leimaa varsin harvoin yhtä vakava näkyvä päihteidenkäyttö, täysin arkipäivää olevat tappelut ja väkivaltainen kiusaaminen, tai oppituntien äärimmäisen vakava häiriköinti (esim. tuolien ja pulpettien heittely pitkin luokkaa tai ikkunoista, tavaroiden tuhoaminen, haistatteluraivoaminen ja jopa fyysinen kajoaminen opettajiin jne).

Sen sijaan kiusaamisen muodot, kuten täälläkin on monesti tuotu esiin, ovat sosiaalisen median myötä nykyään niin moninaiset, että niitä ei aikuisena ole helppo edes ymmärtää. Kun 90-luvulla koulukiusaaminen oli varmaankin hyvin pitkälti samanlaista kuin vaikkapa 50- ja 60-luvuilla, se oli edeltäville sukupolville helpompia ymmärtää ja syihin oli siksi "helpompi" puuttua (vaikkei se silloinkaan varmasti ollut helppoa). Nykyään kiusaaminen kulkee tavallaan jatkuvasti askeleen tai kaksi edellä: kun johonkin muotoon osataan reagoida, ovat diginatiivit lapset jo innovoineet uudenlaisia hyvin julmia tapoja kiusata.

Vähän niinkuin summa summarumina: en tosiaan lähde allekirjoittamaan sitä, että ennen asiat olisivat olleet myöskään kasvatuksen tai koulun osalta paremmin. Tragedioita olisi voinut hyvin tapahtua tuolloinkin ja toki niitä myös tapahtui: Raumanmeren koulusurma oli yksi esimerkki (tämä tosin oli lamaa edeltävää nousukautta, jota sitäkin leimasi uudenlaiset sosiaaliset haasteet). Tuo oli kuitenkin vain jäävuoren huippu: silloin oli myös tapauksia, joissa joku koululainen kuoli tai vammautui pysyvästi kouluväkivallan uhrina. Tämmöisiä tapauksia ei toki omassa koulussani ollut. Näistä muistan myös olleen kouluyhteisössä valistusta teemalla "yksikin lyönti voi tappaa". Yleisesti ottaen kiusaamista ei tuolloin vielä vastaavalla tavalla kuitenkaan tunnistettu ongelmaksi eikä sitä juuri tutkittu.

Sen kuitenkin allekirjoitan, että julmuus ei ole myöskään kadonnut: vaan se on vaarallisella tavalla muuttanut muotoaan. Vaarallisella erityisesti siksi, että vanhemmat ja opettajat voivat olla avuttomia reagoimaan lasten ja nuorten tilanteeseen, koska nykyisiin kiusaamiskokemuksiin ei mitenkään omien kokemusten tai yleisen elämänkokemuksen pohjalta voi samaistua.

***

Tässä yksi muistikuviani vastaava uutislinkki nuorisorikollisuuteen. 90-luvun puolivälin jälkeen siihen tuli selvä lasku. Väitän paremmin tietämättä, että nuorisorikollisuuden yleinen kehitys ja koulujen sosiaaliset ongelmat varmasti korreloivat vahvasti keskenään:

Raportti: Nuorten tekemät rikokset vakiintuneet ennätyksellisen matalalle tasolle

Tuoreen raportin mukaan nuoret tekevät ja kokevat rikoksia selvästi vähemmän kuin vielä 1990-luvulla.

www.iltalehti.fi

 

[Cobol]

Kyllähän tämä laittaa miettimään myös omaa lapsuutta ja kouluaikaa 80-90 luvulla.
Oliko silloin paremmin? Pieni kyläkoulu, kaksi luokkaa eli 1-2 luokkalaiset ja 3-6 luokkalaiset toisessa ja oppilaita 20-30 koko koulussa, kaksi opettajaa ja kaikkia kyläkouluja kiertävät puheopettaja ja englannin kielen opettaja. Välitunnit leikittiin ja pelattiin pelejä joihin osallistui usein koko koulu.

Jos mietitään koulurauhaa ja varhaisnuorten/lasten vakavaa rikollisuutta, silloin oli osin paremmin. Tähän on monia syitä. Pelkästään tilastoja katsomalla huomaa, että pahoinpitelyistä ja ryöstöistä epäillyt ikäluokat vuosina 1980-2022 ovat alle 15-vuotiaiden osalta kasvaneet noin 600 prosenttia. Vastaavaa kehitystä ei ole tapahtunut muissa ikäluokissa. Mitä tuoreimmat tilastot kertovat nuorten väkivaltarikollisuudesta? | Tieto&trendit

Ammattilaiset puhuvat alle 15-vuotiaiden osalta mm. ryhmärikollisuudesta sekä huumekaupan tulosta peruskouluihin. Koulujen suuri koko ja liian eritasoisten oppilaiden laittaminen samaan luokkaan pikemminkin lisää kuin vähentää ongelmia kouluissa alle 15-vuotiaiden ja muiden koululaisten osalta.

 

[Hagi]

Hallitus voisi laittaa esim seuraavia toimia koulukiusaamisen estämiseksi: pienemmät koulut ja luokkakoot, opettajille lisää työkaluja puuttua kiusaamiseen, opettajien vaihtuvuus pienemmäksi, rehtorille enemmän valtaa ja vastuuta.

Isoissa kouluissa ei kiusaamiseen ehditä puuttua, opettajat vaihtuvat taajaan ja ei tunneta lapsia. Kasvatusta ei voi ulkoistaa koteihin, koska lapsilla on niin erilaisia lähtökohtia.

Varmasti maksaa, mutta lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Eläkeläisillä on säästöjä ja rahaa, sieltä voi ottaa ja leikata. (Huom tiedän, että on myös kansaneläkkeellä olevia), mutta pääsääntöisesti suurilla ikäluokilla on rahaa, talot+autot maksettu ja tilillä hilloa.

 

[Hangon keksi]

Isoissa kouluissa ei kiusaamiseen ehditä puuttua, opettajat vaihtuvat taajaan ja ei tunneta lapsia.

Onko sinulla noille väitteille jotakin näyttöä, vai heitteletkö vaan omasta päästä? Tuo väite että koulukiusaaminen olisi enemmän isojen koulujen ongelma on elänyt suomalaisessa arkikeskustelussa jo vuosikymmeniä, mutta mitä toistaiseksi tiedän niin yksikään tutkimus, tutkimustavasta riippumatta, ei ole sitä vahvistanut. Enemmänkin päinvastoin. Toki toiseenkin suuntaan siitä on näyttöä vain niin että kiusaamista on hieman enemmän kaikkein pienimmissä, yksiopettajaisissa kouluissa.

 

[Niilo]

@Hagi ainakin täällä maaseudulla suuntaus on tosiaan se, että pienehköjä kouluja ajetaan alas ja oppilaita viedään isompiin kouluihin.
Osittain sen vuoksi, että oppilaita ei vaan riitä kaikkiin kouluihin,esim. ala-aste. Tai niin se ainakin perusteellaan.
Tiedä sit kenen etu se on, että koulumatkat pidentyvät ja sitä myöten myös kustannukset kun oppilaita kuskataan
Ja sit tullaan myös siihen, et kato NOI on "sieltä" ( pikku kylä ). Ne on aina ollu vähä outoja, jo noiden vanhemmat... Vastakkain asettelu saman kaupungin keskustan ja peräkylän kesken ollu käynnissä varmaan 50 vuotta jo. Ainakin omassa asuinpaikassani

 

[Creed Bratton]

Ja sit tullaan myös siihen, et kato NOI on "sieltä" ( pikku kylä ). Ne on aina ollu vähä outoja, jo noiden vanhemmat... Vastakkain asettelu saman kaupungin keskustan ja peräkylän kesken ollu käynnissä varmaan 50 vuotta jo. Ainakin omassa asuinpaikassani

Tää koominen vastakkainasettelu on ja pysyy riippumatta mistä ihmiset tulevat. Ihan yhtälailla sitä samaa vastakkainasettelua löytyy Helsingin sisältä, pk-seudun kaupunkien välillä tai ihan omasta lapsuudesta muistan kuinka saatiin vastakkainasettelu aikaiseksi kahden länsivantaalaisen kaupunginosan välille.

 

[Hagi]

Onko sinulla noille väitteille jotakin näyttöä, vai heitteletkö vaan omasta päästä? Tuo väite että koulukiusaaminen olisi enemmän isojen koulujen ongelma on elänyt suomalaisessa arkikeskustelussa jo vuosikymmeniä, mutta mitä toistaiseksi tiedän niin yksikään tutkimus, tutkimustavasta riippumatta, ei ole sitä vahvistanut. Enemmänkin päinvastoin. Toki toiseenkin suuntaan siitä on näyttöä vain niin että kiusaamista on hieman enemmän kaikkein pienimmissä, yksiopettajaisissa kouluissa.

Niin ehkä noissa pienissä kouluissa kiusaaminen tunnistetaan ja opettaja tuntee oppilaat sekä uskaltaa kiusaamiseen puuttua. Suurissa kouluissa ei kiusaamista edes huomata ja opettajat vaihtuvat lennosta. Tietysti kiusaamis-tilasto näyttää sitten paremmalta. Oma tuntuma on, että levottomuus ja häiriöt kasvavat isoissa kouluissa ja isolla luokkakoolla.

Oli miten oli, niin ainakin levottomuudet ovat kouluissa lisääntyneet, opettajilla ei ole auktoriteettia, oppimistulokset ovat laskeneet. Ainakaan noihin eivät ole tehostaminen ja suurkoulut purreet, vaan päinvastoin.

 

[Tadu]

@Hagi ainakin täällä maaseudulla suuntaus on tosiaan se, että pienehköjä kouluja ajetaan alas ja oppilaita viedään isompiin kouluihin.
Osittain sen vuoksi, että oppilaita ei vaan riitä kaikkiin kouluihin,esim. ala-aste. Tai niin se ainakin perusteellaan.
Tiedä sit kenen etu se on, että koulumatkat pidentyvät ja sitä myöten myös kustannukset kun oppilaita kuskataan
Ja sit tullaan myös siihen, et kato NOI on "sieltä" ( pikku kylä ). Ne on aina ollu vähä outoja, jo noiden vanhemmat... Vastakkain asettelu saman kaupungin keskustan ja peräkylän kesken ollu käynnissä varmaan 50 vuotta jo. Ainakin omassa asuinpaikassani

Varmaan veronmaksajien etu ettei tarvitse kustantaa omaa koulua jokaisen kylän muutamalle lapselle. Kaupungistuminen on alkanut jo yli 50 vuotta sitten ja jatkuu edelleen.

 

[Hagi]

Varmaan veronmaksajien etu ettei tarvitse kustantaa omaa koulua jokaisen kylän muutamalle lapselle. Kaupungistuminen on alkanut jo yli 50 vuotta sitten ja jatkuu edelleen.

Kyllä itse kannatan laajaa kouluverkostoa. Verorahaa käytetään niin holtittomasti, että koulut ovat minusta helvetin huono säästökohde. Eläkeläiset maksamaan ja lapset+nuoret saamapuolelle. On se minusta outoa, että nostetaan eläkkeitä ja leikataan opetuksesta. Varsinkin, kun tietää miten huonosti lapset ja nuoret nykyään voivat.

 

[Ollakseni]

Kyllä itse kannatan laajaa kouluverkostoa. Verorahaa käytetään niin holtittomasti, että koulut ovat minusta helvetin huono säästökohde. Eläkeläiset maksamaan ja lapset+nuoret saamapuolelle. On se minusta outoa, että nostetaan eläkkeitä ja leikataan opetuksesta. Varsinkin, kun tietää miten huonosti lapset ja nuoret nykyään voivat.

Jos on joku koulu jossa on 10 oppilasta niin onko sitä järkevää pitää pystyssä? Tai sitten kuskata nuo 10 oppilasta toiseen 10 oppilaan kouluun mahdollisesti eri puolelle kuntaa jotta saadaan 20 oppilaan koulu? Vai onko sitten järkevämpää kuskata nuo yhteensä 20 oppilasta siihen yhteen isompaan kouluun joka kunnassa on?

 

[Tadu]

Kyllä itse kannatan laajaa kouluverkostoa. Verorahaa käytetään niin holtittomasti, että koulut ovat minusta helvetin huono säästökohde. Eläkeläiset maksamaan ja lapset+nuoret saamapuolelle. On se minusta outoa, että nostetaan eläkkeitä ja leikataan opetuksesta. Varsinkin, kun tietää miten huonosti lapset ja nuoret nykyään voivat.

Mieluummin säästetään koulurakennuksista ja panostettaisiin vaikka erityisopetukseen - eikä toisin päin. Ei se koulujen määrä ole mikään mittari laadukkaalle opetukselle.

Itsekin panostaisin toki nuoriin enkä eläkeläisiin. Valitettavasti kansa ei ole samaa mieltä.

 

[alwahla]

Muistan vieläkin varsin hyvin sen, miltä kiusaaminen tuntui nimenomaan tuollaisena 12-vuotiaana lapsena. Se avuttomuus sekä syvä viha, jota tietenkin ruokkivat sekä se, että ei ollut mitenkään suosittu oppilas vaan aina jollain tavalla ulkopuolinen, introvertti ja lisäksi fyysisesti todella heikossa kunnossa eivät todellakaan helpottaneet oloa ja saivat usein itseni tuntemaan kaikin tavoin epäonnistuneeksi ihmiseksi. Varsinkin tytöt olivat tuohon aikaan hyvinkin julmia, koska heillä oli työkalupakissaan verbaalinen sekä psykologinen kiusaaminen. Tilanne alkoi helpottaa muuttojen myötä sekä ennen kaikkea iän lisääntyessä, mutta vaikka olin itsekin jossain vaiheessa kiusaaja, en todellakaan kaipaa noita aikoja.

Siksi ymmärrän täysin tekijän sisällään tuntemaa epätoivoa, vihaa, häpeää sekä toivottomuutta. Kaiketi hän oli jossain vaiheessa pyytänyt apua ja saanutkin sitä, mutta ilmiselvästi liian vähän ja liian myöhään. Tuolle lapselle tekisi siksi hyvää päästä aloittamaan puhtaalta pöydältä ja sellaisessa paikassa, jossa ei olisi minkäänlaista kytköstä entiseen elämään.

 

[Tuamas]

Oli miten oli, niin ainakin levottomuudet ovat kouluissa lisääntyneet, opettajilla ei ole auktoriteettia, oppimistulokset ovat laskeneet. Ainakaan noihin eivät ole tehostaminen ja suurkoulut purreet, vaan päinvastoin.

Sinänsä väitän että tämä on pitkälle aika multaa puistot-henkistä subjektiivista kokemusta.

Ainakin väkivalta on vähentynyt kouluissa (kuten yhteiskunnassa muutenkin, nykyään väkivaltaan puuttumisessa ja poliisille menemisessä on paljon aiempaa matalampi kynnys) merkittävästi sitten omien peruskouluaikojen ja jo silloin ysärillä se opettajien auktoriteetti oli ihan samanlainen myytti ja kerrottiin kuinka ”ennen oli sentään opettajilla auktoriteettia”.

Levottomuuksien osalta väitän, että ihan samalla tavalla sekin on vähentynyt.

Koko oman koulutien ajan osalla opettajista oli luontaista auktoriteettia, jolla luokat pysyivät hanskassa.
Kuitenkin isoa osaa opettajista sitten vietiin, varsinkin yläasteella, sata-nolla aina tilaisuuden tullen, lapset ja nuoret kun aistivat sen heikkouden.

Väitän että koulumaailmassa ei mitään radikaalia muutosta ole tapahtunut viime vuosikymmeninä, samat ilmiöt toistuvat ja muuttavat sitten ajan hengen mukaan hiukan muotoaan (kiusaamisessa esimerkiksi suorasta väkivallasta siirtymää kohti somessa kiusaamista jne.).

Ja toki pienet koulut voivat olla osin parempia kasvuympäristöjä, mutta ne voivat olla kiusatulle myös paljon suuria kouluja pahempi helvetti, kun ei pääse karkuun, eikä ole valikoimaa porukoissa joihin voisi paeta kiusaajaryhmää. Pienessä koulussa jos sut jätetään omassa luokassa ulkopuolelle, niin silloin oletkin sitten ulkopuolella käytännössä koko koulussa.

Itse muistan siirryttyäni isompaan ”kokooma”yläkouluun pienemmältä ala-asteelta, se että rinnakkaisluokkia oli paljon, oli pirun hieno juttu, koska silloin löytyi puoliväkisin myös oman viiteryhmän porukkaa (skeittarit, punkkarit, mustiin pukeutuvat, urheilijat, nörtit…) ja ei haitannut vaikkei omassa luokassa olisi ollut niin paljoa kavereita.

Ennen kaikkea toki tässä toistuu se, että ihmiset nostalgisoivat omaa lapsuutta ja nuoruutta, unohtavat isolta osin ne negatiiviset puolet ja kuvittelevat että ”nykynuoriso” olisi jotenkin erilaista.

 

[Niilo]

Varmaan veronmaksajien etu ettei tarvitse kustantaa omaa koulua jokaisen kylän muutamalle lapselle. Kaupungistuminen on alkanut jo yli 50 vuotta sitten ja jatkuu edelleen.

Varmasti on, jengi vaan ei tykkää, kun kylältä viedään koulu, etenkin kun oppilasmäärä on ainakin vielä isompi mitä on sanottu "lopettamisrajaksi"?

No vaikeita juttuja. Ja alkaa menee vähän offtopic, kättä ylös omalta osalta virheen merkiksi.

 

[Cobol]

Väitän että koulumaailmassa ei mitään radikaalia muutosta ole tapahtunut viime vuosikymmeninä, samat ilmiöt toistuvat ja muuttavat sitten ajan hengen mukaan hiukan muotoaan (kiusaamisessa esimerkiksi suorasta väkivallasta siirtymää kohti somessa kiusaamista jne.)

Toki näin voi ajatella, mutta en tuota allekirjoita. Onko muutos sitten radikaali, paha sanoa, mutta muutos on kyllä nähtävissä.

Kun alle 15-vuotiaiden väkivaltarikollisuuden kasvu on 600 prosenttista ajalla 1980-2022, jotain on muuttunut. Muutoksesta kertoo sekin, että tytöistä yli kolmannes ja pojista joka viides kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. Ahdistus ja mielenterveyden sairaudet ovat kasvaneet ja vielä 10 vuotta sitten lukemat olivat merkittävästi alemmat.

Nuorten pahoinvointi näkyy myös mm. HUS:n ja THL:n tilastoissa. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut iso muutos. Lasten ja nuorten käynnit yliopistosairaaloiden lasten päivystyksissä lääkemyrkytysten vuoksi ovat yli kaksinkertaistuneet. Lääkemyrkytysten kasvu kertoo erityisesti nuorten tyttöjen kasvaneesta pahoinvoinnista.

Myös THL:n kouluterveyskyselyissä näkyy nuorten tyttöjen pahoinvointi. Lukioiden, ammattioppilaitosten ja kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen itse ilmoitettu ahdistuneisuus on lisääntynyt vuosien 2013–2023 aikana.

Tuskin kukaan olisi arvannut joitakin vuosikymmeniä sitten, että yhteiskunnan vaurastumisesta huolimatta suomalaisten nuorten kokema stressi ja ahdistus kouluissa vain lisääntyvät. Tai 2020-luvulla nuorisopsykiatrisen hoidon tarve on suurempi kuin koskaan.

 

[Tuamas]

Toki näin voi ajatella, mutta en tuota allekirjoita. Onko muutos sitten radikaali, paha sanoa, mutta muutos on kyllä nähtävissä.

Kun alle 15-vuotiaiden väkivaltarikollisuuden kasvu on 600 prosenttista ajalla 1980-2022, jotain on muuttunut.

Ainakin ilmoituskynnys on laskenut merkittävästi.

Ennen ei koulukiusaamisesta, eikä lasten ja nuorten tappeluista, olivat ne liki kuinka fyysisiä hyvänsä, tehty rikosilmoituksia.

Nyt kannustetaan (aivan oikein) ottamaan poliisi mukaan koulukiusaamisen kitkemiseen ja nuorison fyysisiin välienselvittelyihin. Jolloin myös rikosilmoitusten määrän kasvu on täysin luonnollista ja odotettua, vaikka reaalimaailmassa ei ole tapahtunut mitään muutosta.

Käsittääkseni rikosuhrikyselyissä (joihin ei ilmoituskynnys niin paljoa vaikuta) vastaavia eroja ei ole saatu vuosien välillä esiin.

Näitä tutkinut tutkija totesi sen osuvasti:

”Kun yhteiskunnassa menee entistä paremmin ja yksilöllä on aiempaa pienempi riski joutua rikoksen uhriksi, ihmismieli alkaa tarttua yhä pienempiin asioihin. Jos esimerkiksi eli nuoruuttaan 1990-luvulla ja koki alati väkivallan uhkaa, niin väkivallaksi määrittyi turpaanveto eikä se, että joku käy kiinni kraiveleihin. Nyt yhä useammat määrittelevät tönimisen väkivallaksi.”

Nuorisorikollisuus | Nuoriso muuttuu aivan päinvastaiseen suuntaan kuin julkisuudesta voisi päätellä, sanoo kriminologi Matti Näsi

Kriminologi Matti Näsi ei havaitse tilastoista nuorisorikollisuuden kasvua. Päinvastoin nuoriso on kunnollisempaa kuin koskaan. Moni kuitenkin pitää tämän toteamista hyssyttelynä.

www.hs.fi

Nuorten pahoinvointi näkyy myös mm. HUS:n ja THL:n tilastoissa. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut iso muutos. Lasten ja nuorten käynnit yliopistosairaaloiden lasten päivystyksissä lääkemyrkytysten vuoksi ovat yli kaksinkertaistuneet. Lääkemyrkytysten kasvu kertoo erityisesti nuorten tyttöjen kasvaneesta pahoinvoinnista.

Entä kun tarkastellaan tässä rinnakkain käyntejä alkoholin takia?

Ja lasketaan nämä yhteen, onko silloin kokonaismäärä nousussa vai laskussa?

Voi nimittäin toki olla, että pahoinvointi on lisääntynyt, mutta voi myös olla, että keinot pahoinvoinnin itsehoitamiseen ovat muuttuneet.

Karrikoituna ennen vedettiin pää täyteen viinalla turruttamaan paha olo ja nykyään otetaan nappeja samaan vaivaan.