Luokasta poistaminen on tehty jo nykyään hankalaksi. Oppilasta ei voi jättää valvomatta. Käytännössä pitää poistaa toisen opettajan tunnille. Ja kun yrittää saada poistettavan pois tunnilta, muut oppilaat eivät saa opetusta. Poistettava myös hangoittelee käytännössä aina vastaan, pitää hakea toinen opettaja paikalle. Hänenkin tuntinsa keskeytyy.
Kun oppilas tunnin lopussa palaa omaan luokkaansa, pidetään kasvatuskeskustelu. Siihen pitäisi oikeastaan huoltajalla olla mahdollisuus osallistua. Hankala huoltaja vaatii myöhemmin uuden kasvatuskeskustelun. Kasvatuskeskustelu kirjataan Wilmaan. Huoltajaa tiedotetaan tapahtuneesta Wilma-viestillä...
Tämä oli hyvä jatko. Lisään vielä että lapsen kasvatus tapahtuu aina kodin ja koulun yhteistyönä. Ei niin että kotona oletetaan että kyllä koulussa sitten vaaditaan ja opetetaan ne käytöstavat ja työskentelytavat. Koulussa on nimittäin hirvittävän hankala vaatia lapselta yhtään mitään jos kotona ei ole halua/tahtoa/kykyä vaatia lapselta mitään.Opettajien puuttumiskeinot ja -mahdollisuudet tällaiseen toimintaan ovat myöskin rajalliset tai jopa olemattomat. On aikamoinen yksinkertaistus syyttää opettajia tai koulun resursseja kiusaamisen sallimisesta. Kyllä se ensisijainen vastuu pitäisi olla siellä kotona. Valitettavasti isoa osaa vanhempia ei kiinnosta yhtään, vaan ovat ns. kaverivanhempia. Joku laittoi sen hyvän artikkelin tähän keskusteluun aiemmin.
Tämä ei siis ollut sinulle suunnattu, vaan jatkoa tuolle sinun viestillesi.
Jep. Jos se lapsi ei ole kotona tottunut ottamaan ohjeita vastaan ja tottelemaan, niin eihän se kunnioita koulussa tai päiväkodissakaan niitä aikuisia. Eikä myöhemmin tule pärjäämään esimerkiksi armeijassakaan, ja työelämässä pärjääminenkin voi olla hankalaa kun on auktoriteettiongelmia. Tokihan se on myös hyvä kyseenalaistaa ja ajatella itse, mutta sellainen terveellinen keskitie pitäisi olla tavoite. Ei toki kurinpito pidä olla sellaistakaan kuin 60-luvulla.Tämä oli hyvä jatko. Lisään vielä että lapsen kasvatus tapahtuu aina kodin ja koulun yhteistyönä. Ei niin että kotona oletetaan että kyllä koulussa sitten vaaditaan ja opetetaan ne käytöstavat ja työskentelytavat. Koulussa on nimittäin hirvittävän hankala vaatia lapselta yhtään mitään jos kotona ei ole halua/tahtoa/kykyä vaatia lapselta mitään.
Malttia olisi tosiaan hyvä pitää, vaikka tapahtuma meneekin syvälle tunteisiin monella, kuten minulla. Mutta pidän hyvin todennäköisenä, että kiusaaminen on jatkunut paljon pidempään kuin 11 viikkoa. Se on seurannut uhria uuteen kouluun, ja kuinka ollakaan se oli uhri, joka taas vaihtoi koulua.Tässä Viertolan tapauksessa on syytä muutenkin odotella nyt lisätietoa. Mistään vuosien kiusaamisesta ja alistamisesta ei esimerkiksi ollut kysymys, kun tekijä ollut koulussa 11 viikkoa. Aika lyhyt aika tilanteen huomaamiseksi ja ratkaisemiseksi koulussa esimerkiksi. Kaikki kiusaaminen on väärin, mutta toistaiseksi tiedämme vain, että tekijä on tuon motiiviksi kertonut.
On niitä lapsia ollut aina, joilla oli vaikeuksia toimia muiden lasten kanssa. Jos kaikki ei mennyt oman mielen mukaan niin alettiin riitelemään, haukkumaan tms. ja pahimmat näistä saattoivat valittaa muista kotonaan, kun muut kiusasivat ja olivat ilkeitä vaikka kyse oli siitä, että kyseinen lapsi halusi määrätä kaikesta eikä osannut itse ottaa muita huomioon. Aikaisemmin vanhemmat eivät tainneet joka kitinää ostaa niin kuin herkimmät vanhemmat nykyään, joiden mielestä oma on virheetön ja muissa on aina syy.Jep. Jos se lapsi ei ole kotona tottunut ottamaan ohjeita vastaan ja tottelemaan, niin eihän se kunnioita koulussa tai päiväkodissakaan niitä aikuisia. Eikä myöhemmin tule pärjäämään esimerkiksi armeijassakaan, ja työelämässä pärjääminenkin voi olla hankalaa kun on auktoriteettiongelmia. Tokihan se on myös hyvä kyseenalaistaa ja ajatella itse, mutta sellainen terveellinen keskitie pitäisi olla tavoite. Ei toki kurinpito pidä olla sellaistakaan kuin 60-luvulla.
No minusta taas tämäkin viesti on tarpeen tuoda esiin, että MIKÄÄN ei oikeuta väkivaltaan ja tappamiseen. Kyllä kiusaamisen vaikutuksista kohteeseenkin on nyt kirjoitettu.
Tässä Viertolan tapauksessa on syytä muutenkin odotella nyt lisätietoa. Mistään vuosien kiusaamisesta ja alistamisesta ei esimerkiksi ollut kysymys, kun tekijä ollut koulussa 11 viikkoa. Aika lyhyt aika tilanteen huomaamiseksi ja ratkaisemiseksi koulussa esimerkiksi. Kaikki kiusaaminen on väärin, mutta toistaiseksi tiedämme vain, että tekijä on tuon motiiviksi kertonut.
Luokasta poistaminen vaatii meillä ohjeiden mukaan aina kasvatuskeskustelun. Ja poistaminen on nykyään vaikeampaa, koska oppilaita ei saa poistumaan. Kynnys käyttää fyysisiä keinoja on korkea, aika harva siihen pystyy. Aiemmin riitti poistettaessa, että oppilas jää käytävälle luokan välittömään läheisyyteen. Ei enää. Pitää olla opettaja samassa tilassa valvomassa.Luokasta poistaminen on nykyään aikaisempaa helpompaa, koska nykyään saa käyttää tarvittaessa voimakeinoja. Ja valvontavelvoite on ollut aina olemassa, se miten se toteutetaan on rehtorin ja opettajan päätettävissä.
Ei luokasta poistaminen edellytä kasvatuskeskustelua, poisto pitää merkitä oppilaan tietoihin ja ilmoittaa kotiin.
Kyllä, tämän meinasin itsekin lisätä. Siinä on voinut sitten aika "lieväkin" kiusaaminen uudessa paikassa katkaista kamelin selän. Lapsia ne kiusaajatkin ovat kuitenkin ja harjoittelevat vielä elämään ihmisiksi.Malttia olisi tosiaan hyvä pitää, vaikka tapahtuma meneekin syvälle tunteisiin monella, kuten minulla. Mutta pidän hyvin todennäköisenä, että kiusaaminen on jatkunut paljon pidempään kuin 11 viikkoa. Se on seurannut uhria uuteen kouluun, ja kuinka ollakaan se oli uhri, joka taas vaihtoi koulua.
On on, mutta kotoahan tuollainen käytös on silloinkin todennäköisesti lähtenyt. Silloin aiheuttajana onkin sitten voinut olla ihan vastakkainen käytös vanhemmilta, eli vaikka liiallinen kurinpito. Isä opettanut ratkaisemaan ongelmat väkivalloin vaikka.On niitä lapsia ollut aina, joilla oli vaikeuksia toimia muiden lasten kanssa. Jos kaikki ei mennyt oman mielen mukaan niin alettiin riitelemään ja pahimmat näistä saattoivat valittaa muista kotonaan, kun muut kiusasivat ja olivat ilkeitä vaikka kyse oli siitä, että kyseinen lapsi halusi määrätä kaikesta eikä osannut itse ottaa muita huomioon. Aikaisemmin vanhemmat eivät tainneet joka kitinää ostaa niin kuin herkimmät vanhemmat nykyään, joiden mielestä oma on virheetön ja muissa on aina syy.
Luokasta poistaminen vaatii meillä ohjeiden mukaan aina kasvatuskeskustelun. Ja poistaminen on nykyään vaikeampaa, koska oppilaita ei saa poistumaan. Kynnys käyttää fyysisiä keinoja on korkea, aika harva siihen pystyy. Aiemmin riitti poistettaessa, että oppilas jää käytävälle luokan välittömään läheisyyteen. Ei enää. Pitää olla opettaja samassa tilassa valvomassa.
Ihan faktoihin tässä nojataan.
Yhtäältä:
+ Nuorten itsemurhat ovat laskeneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana (90-luvulta)
+ Nuorisorikollisuus on laskenut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana (90-luvulta)
+ Nuorison väkivaltakäyttäytyminen on laskenut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana (90-luvulta)
+ Nuorison alkoholinkäyttö on laskenut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana
Mutta myös:
- Useat koululaisten hyvinvointi-indikaattorit ovat kääntyneet laskuun viime vuosina (kaikki vuoden 2019 jälkeen): näitä ovat muun muassa ahdistuneisuus- ja masennuskokemukset, yleinen terveydentila, yksinäisyys ja uhkapelit
- Nuorten huumausaineiden käyttö ja huumekokeilut ovat lisääntyneet viime vuosikymmenien aikana
Summa summarum:
+ Emme ole joutuneet ennen näkemättömään mayhemiin. Ne, jotka väittävät asioiden olleen kokonaisuudessaan omina kouluaikoina paremmin, puhuvat puutaheinää: eivät varmasti tarkoituksella tai pahansuopaisesti, mutta kenties siksi, että aika on tosiaankin kullannut muistot tai sitten kuva nykyisestä tilanteesta kouluissa on klikkiuutisoinnin myötä vääristynyt. Nuoriso voi kokonaisuudessaan paremmin kuin menneinä vuosikymmeninä ja heitä kohtaava väkivallan uhka on pienempi, kuin vaikkapa 80- ja 90-luvuilla koulunsa käyneillä nuorilla.
- Viime vuosien trendi on huolestuttava, koska nuorison hyvinvointi on useiden tärkeiden indikaattoreiden mukaan kääntynyt pitkän nousun jälkeen laskuun vuosista 2019 ja 2020 alkaen. Tärkeimpiä syitä huolestuttavalle trendille lienevät juuri koronapandemia sekä muuten ahdistava maailmantilanne sekä synkentyneet tulevaisuudennäkymät (esim. Venäjän terroristinen sota ja ilmastonmuutos). Ihan pienetkin lapset reagoivat näihin vanhempiensa kasvavan huolen kautta.
Lähteet:
* Kaakinen & Näsi (2021). Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2020.
* THL (2023). Kouluterveyskysely 2023.
Molemmat lähteet avoimesti saatavilla.
Niinpä. Toinen voi sanoa, että mitä vikiset, vedä turpaan ja toinen voi kanaemona syöksyä puolustamaan pienimmästäkin ”voi kulta, kun ne toiset on niin inhottavia”.On on, mutta kotoahan tuollainen käytös on silloinkin todennäköisesti lähtenyt. Silloin aiheuttajana onkin sitten voinut olla ihan vastakkainen käytös vanhemmilta, eli vaikka liiallinen kurinpito. Isä opettanut ratkaisemaan ongelmat väkivalloin vaikka.
90-luvulla häiriköt pysyivät aisoissa, koska silloin koulupinnaamista katseltiin vähän läpi sormien. Ja jos poissaolovihko lähetettiinkin oppilaan mukana kotiin, niin siihen saattoi aina väärentää huoltajan allekirjoituksen.90-luvulla ollut "häirikkö" saatiin kuitenkin jollain lailla pidettyä aisoissa
90-luvulla häiriköt pysyivät aisoissa, koska silloin koulupinnaamista katseltiin vähän läpi sormien. Ja jos poissaolovihko lähetettiinkin oppilaan mukana kotiin, niin siihen saattoi aina väärentää huoltajan allekirjoituksen.
Nykyään kun kaikki poissaolot kirjataan reaaliaikaiseen Wilma-järjestelmään, niin häiriköt ovat siirtyneet ostarien nurkilta koulun penkille elämöimään.
... Kenttä ei voi olla täysin väärässä siitä, miten esim. 90-luvulla ollut "häirikkö" saatiin kuitenkin jollain lailla pidettyä aisoissa, kun taas nykyään näiden tyyppien kanssa toimiminen on täysin mahdotonta.
Määrittele "kenttä".
Suomi on suuri maa, opettaminen on erilaista Vantaalla ja Porissa. Lisäksi johtamisen taso vaihtelee, oppilaiden taustat ovat erilaisia jne.
Subjektiivinen kokemus on subjektiivinen kokemus, tutkimus pyrkii aina objektiivisuuteen. "Kentän ääni" on usein muutaman äänekkäimmän yksilön ääni, ei koko ammattikunnan.
En tiedä, että kuinkan paljon kodeissa ylipäätänsä vaaditaan lapsilta mitään. Tarkoitan siis, että vaaditaanko hyviä käytöstapoja, osallistumista kotitöihin jo pienestä, koulunkäyntiin panostamista jne.? Kyllä meillä kotona tälläisiin asioihin on yritetty opettaa ja jos jotain haluavat tai ovat saaneet, niin pistetty jotain extraa tekemään, ettei lapsille ole tullut sellaista käsitystä että jos jotain haluaa, niin se vaan ilmestyy itsestään jostain ja mitään ei sen eteen ole tarvinnut tehdä. Enkä yritä sanoa, että oltaisiin täydellisiä vanhempia, ei varmasti olla. Uskotaan ja kädet ristissä toivotaan, että näin saataisiin kasvatettua pari kappaletta fiksuja nuoria, jotka myös aikuisena ymmärtäisivät, että mikä on hyvä juttu ja mikä ei.Jep. Jos se lapsi ei ole kotona tottunut ottamaan ohjeita vastaan ja tottelemaan, niin eihän se kunnioita koulussa tai päiväkodissakaan niitä aikuisia. Eikä myöhemmin tule pärjäämään esimerkiksi armeijassakaan, ja työelämässä pärjääminenkin voi olla hankalaa kun on auktoriteettiongelmia. Tokihan se on myös hyvä kyseenalaistaa ja ajatella itse, mutta sellainen terveellinen keskitie pitäisi olla tavoite. Ei toki kurinpito pidä olla sellaistakaan kuin 60-luvulla.
Anekdotaalisuus elää sinussa vahvana, vaan olisihan niitä minullakin, sillä olinhan siellä minäkin 80-luvun juoksuhaudoissa eikä minun kiusattu teiniminäni huomannut, että häiriköitä olisi saatu kuriin. Ei saatu. Muistan kun ysiluokkalaiset pojat telkesivät minun historianopettajani luokkaansa ja kamppasivat opettajia kapeilla käytävillä jne. Tämä siis autuaan ruraalissa Nurmoossa. Lintukoto ei siis vallinnutkaan pullantuoksuisella häirikkövapaalla 80-luvulla. Toki nämä ovat vain yksittäisen ihmisen havaintoja ja subjektiivisia kokemuksia - ylivoimaisesti parasta aineistoa näissä kysymyksissä ovat ihan kokonaistilanteesta kertovat kylmät luvut ja indikaattorit ja niiden kehitys vuosikymmenten aikana.Lähestymme aihetta niin erilaisista tulokulmista, että en ala vänkäämään asiasta sen enempää, enkä sinänsä rupea kiistämään aiheeseen liittyviä tutkimustuloksia.
Jep. Jos se lapsi ei ole kotona tottunut ottamaan ohjeita vastaan ja tottelemaan, niin eihän se kunnioita koulussa tai päiväkodissakaan niitä aikuisia. Eikä myöhemmin tule pärjäämään esimerkiksi armeijassakaan, ja työelämässä pärjääminenkin voi olla hankalaa kun on auktoriteettiongelmia. Tokihan se on myös hyvä kyseenalaistaa ja ajatella itse, mutta sellainen terveellinen keskitie pitäisi olla tavoite. Ei toki kurinpito pidä olla sellaistakaan kuin 60-luvulla.
Anekdotaalisuus elää sinussa vahvana, vaan olisihan niitä minullakin, sillä olinhan siellä minäkin 80-luvun juoksuhaudoissa eikä minun kiusattu teiniminäni huomannut, että häiriköitä olisi saatu kuriin. Ei saatu. Muistan kun ysiluokkalaiset pojat telkesivät minun historianopettajani luokkaansa ja kamppasivat opettajia kapeilla käytävillä jne. Tämä siis autuaan ruraalissa Nurmoossa. Lintukoto ei siis vallinnutkaan pullantuoksuisella häirikkövapaalla 80-luvulla. Toki nämä ovat vain yksittäisen ihmisen havaintoja ja subjektiivisia kokemuksia - ylivoimaisesti parasta aineistoa näissä kysymyksissä ovat ihan kokonaistilanteesta kertovat kylmät luvut ja indikaattorit ja niiden kehitys vuosikymmenten aikana.
Luokasta poistaminen vaatii meillä ohjeiden mukaan aina kasvatuskeskustelun. Ja poistaminen on nykyään vaikeampaa, koska oppilaita ei saa poistumaan. Kynnys käyttää fyysisiä keinoja on korkea, aika harva siihen pystyy. Aiemmin riitti poistettaessa, että oppilas jää käytävälle luokan välittömään läheisyyteen. Ei enää. Pitää olla opettaja samassa tilassa valvomassa.
Kyllä tuokin jonkun vanhemman mielestä lähentelee jos ei nyt kidutusta niin ainakin kamalaa nöyryyttämistä.Tässä pienenä vinkkinä:
Laita tuoli oven viereen ja poistettu oppilas pitämään oven kahvaa alhaalla,silloin tiedät että oppilas on paikallaan ulkopuolella. Jos kahva nousee niin tiedät tsekata. Toimii ainakin alakoulussa.
Onhan se nyt myös fyysistä kurittamista, siinä on pelikäsi kovilla.Kyllä tuokin jonkun vanhemman mielestä lähentelee jos ei nyt kidutusta niin ainakin kamalaa nöyryyttämistä.
Anekdotaalisuus leimaa minunkin muistojani, mutta siinä mielessä ne ovat samantyyppisiä kuin sinunkin:Anekdotaalisuus elää sinussa vahvana, vaan olisihan niitä minullakin, sillä olinhan siellä minäkin 80-luvun juoksuhaudoissa eikä minun kiusattu teiniminäni huomannut, että häiriköitä olisi saatu kuriin. Ei saatu. Muistan kun ysiluokkalaiset pojat telkesivät minun historianopettajani luokkaansa ja kamppasivat opettajia kapeilla käytävillä jne. Tämä siis autuaan ruraalissa Nurmoossa. Lintukoto ei siis vallinnutkaan pullantuoksuisella häirikkövapaalla 80-luvulla.