Ja sitä kuinka todella perseestä TikTok on, kuvaa aika hyvin se, että näiden uhreja muistelevien RIP-postausten kylkeen TikTokin algoritmi tarjoaa automaattisesti ampujan nimeä (olettaisin) hakusanaksi.*Luonnollisesti oppilas käytti ampujan oikeaa (huhuttua) nimeä, koska se tietenkin siellä Tiktokissa jo kiertää kulovalkean lailla.
Siis väittääkö täällä nyt muutama nimimerkki, että aika on kullannut muistot oman nuoruuden suhteen ja samalla esim. aineenopettajien nykyiset kokemukset häiriötekijöiden ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta ovat vain omassa subjektiivisessa kokemuspiirissä? Menkää helvetti käymään siellä yläkoulussa ja tehkää ne omat huomiot, voisin mainita muutamankin pk-seudun koulun kiinnostavaksi tutkimusympäristöksi.
Edit. Oma yläkoulu oli lähijunaradan varrella ja viimeiset vuodet olivat siellä sen verran raskaita, että nykyään viettelen leppoisaa lukioarkea.
Ainakin meikäläinen koillis-Vantaalaisen yläkoulun opettajana alan olla aika finaalissa. 25 vuotta takana, 12 vuotta pitäisi vielä jaksaa. Minulla ei ole edes enää suuri tuntimäärä, mutta nykyseiskojen ja -kasien kanssa työskentely on todella raskasta. Ysiluokkalaisten tunnit sentään ovat järkeviä.Siis väittääkö täällä nyt muutama nimimerkki, että aika on kullannut muistot oman nuoruuden suhteen ja samalla esim. aineenopettajien nykyiset kokemukset häiriötekijöiden ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta ovat vain omassa subjektiivisessa kokemuspiirissä? Menkää helvetti käymään siellä yläkoulussa ja tehkää ne omat huomiot, voisin mainita muutamankin pk-seudun koulun kiinnostavaksi tutkimusympäristöksi.
Edit. Oma yläkoulu oli lähijunaradan varrella kehyskunnissa ja viimeiset vuodet olivat siellä sen verran raskaita, että nykyään viettelen leppoisaa lukioarkea.
Omille lapsille muistuttelinkin usein, että kyllä se meno onneksi lukiossa sitten järkevöityy ja rauhoittuu.Edit. Oma yläkoulu oli lähijunaradan varrella kehyskunnissa ja viimeiset vuodet olivat siellä sen verran raskaita, että nykyään viettelen leppoisaa lukioarkea.
Siis väittääkö täällä nyt muutama nimimerkki, että aika on kullannut muistot oman nuoruuden suhteen ja samalla esim. aineenopettajien nykyiset kokemukset häiriötekijöiden ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta ovat vain omassa subjektiivisessa kokemuspiirissä? Menkää helvetti käymään siellä yläkoulussa ja tehkää ne omat huomiot, voisin mainita muutamankin pk-seudun koulun kiinnostavaksi tutkimusympäristöksi.
Edit. Oma yläkoulu oli lähijunaradan varrella kehyskunnissa ja viimeiset vuodet olivat siellä sen verran raskaita, että nykyään viettelen leppoisaa lukioarkea.
Peruskoulussa tämä näkyy opetusryhmien kokojen kasvamisena sekä siinä, että kunnat ovat käyttäneet lähikouluperiaatetta säästökeinona sijoittamalla isoihin yleisopetuksen luokkiin sellaisia tuen tarpeessa olevia oppilaita, jotka siellä eivät pärjää.
Tuossa on ihan mielenkiintoinen huomio että Suomessa ei panostettu koulutukseen käytännössä kokonaiseen vuosikymmeneen. Ajatus siitä, että tuo ei näkyisi sitten vähitellen oppilaissa on tietysti talouskurista pitäville ikävä asia, mutta ei sitä voi jättää huomioimatta. Sen sijaan että osoitetaan vain somea, älylaitteita tai muuta ja sanotaan kaiken johtuvan siitä (sisältäen myös huomioita siitä kuinka nykyiset vanhemmat eivät osaa pitää kuria).
Mutta se kokonaiskuva on kuitenkin kompleksisempi - ne kultaiset 80- ja 90-luvut olivat about kaikkien tilastojen mukaan väkivaltaisempaa ja huonompaa aikaa niin nuorten kuin aikuistenkin suhteen. Mitä empiiristä tosiseikkaa on hyvin vaivoin missään vaiheessa kunnolla ymmärretty. Ja kun nyt on tapahtunut tietty käänne huonompaan, jotka monet tilastot asettavat n. vuoden 2020 vaiheille niin sitä pitkää positiivista kehitystä ei tavallaan nähdä enää mitenkään. Edelleenkin, tänä armon vuonna 2024, monet keskeiset indikaattorit lasten ja nuorten suhteen ovat autenttisesti merkittävästi parempia kuin sukupolvi sitten. Go figure.Siis väittääkö täällä nyt muutama nimimerkki, että aika on kullannut muistot oman nuoruuden suhteen ja samalla esim. aineenopettajien nykyiset kokemukset häiriötekijöiden ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta ovat vain omassa subjektiivisessa kokemuspiirissä? Menkää helvetti käymään siellä yläkoulussa ja tehkää ne omat huomiot, voisin mainita muutamankin pk-seudun koulun kiinnostavaksi tutkimusympäristöksi.
Edit. Oma yläkoulu oli lähijunaradan varrella kehyskunnissa ja viimeiset vuodet olivat siellä sen verran raskaita, että nykyään viettelen leppoisaa lukioarkea.
Mutta se kokonaiskuva on kuitenkin kompleksisempi - ne kultaiset 80- ja 90-luvut olivat about kaikkien tilastojen mukaan väkivaltaisempaa ja huonompaa aikaa niin nuorten kuin aikuistenkin suhteen. Mitä empiiristä tosiseikkaa on hyvin vaivoin missään vaiheessa kunnolla ymmärretty. Ja kun nyt on tapahtunut tietty käänne huonompaan, jotka monet tilastot asettavat n. vuoden 2020 vaiheille niin sitä pitkää positiivista kehitystä ei tavallaan nähdä enää mitenkään. Edelleenkin, tänä armon vuonna 2024, monet keskeiset indikaattorit lasten ja nuorten suhteen ovat autenttisesti merkittävästi parempia kuin sukupolvi sitten. Go figure.
Moni kenties muistaa, miten kuntien opetuksesta vastaavat virkamiehet kapinoivat koronavuonna 2020 koulujen sulkemista ja etäopetukseen siirtymistä. Heidän mukaansa kyse on niin suuresta vaikutuksesta erityisesti heikommin pärjäävien ja vähäosaisten elämään, että kouluja ei tule sulkea ilman totaalista hätätilaa.
Nämä virkamiehet olivat oikeassa. Monista muista taustoista johtuva väärä kierre sai koronasta buustin, joka tulee näkymään pitkään. Venäjän hyökkäyssota, ilmastokriisin kolkuttelu ja osin jo päällä oleminen saavat monet lapset ja nuoret pohtimaan tulevaisuutta aivan eri tavalla kuin kymmeniin vuosiin sukupolvet ennen nykyisiä nuoria.
No siis toki, mutta tapahtumahetkellä on silti hyvin vaikeata ennustaa tulevaa kehitystä, että oltaisiinkin juuri nyt tietyllä vedenjakajalla, kun kehitys tähän asti on ollut kohtuullisen positiivista - vaikka varmasti olisikin etenkin jälkikäteen ollut nähtävissä vaaranmerkkejä jo selkeästi aiemminkin. Ja mitä tulee koronaan niin se alkusäikähdys lähti liikkeelle täydestä epätietoisuudesta ja siitä hyvin reaalisesta mahdollisuudesta, että pandemia olisikin voinut olla oikeasti murhaava. Alun reagointi oli minusta täysin rationaalista. Kaikki läntiset yhteiskunnat maksoivat taudista jo tässäkin muodossa huomattavalla ylikuolleisuudella, ja ilman valtavia ponnistuksia esim rokotteiden suhteen niin tiedä missä olisimme nyt. Voitettuja uhkia on helppo aliarvioida jälkikäteen.Iso kuva on juurikin näin.
Mutta samaan aikaan jo ennen vuotta 2020 tehtiin koulutuspoliittisia ratkaisuja, jotka eivät tue sen paremmin heikommin kuin paremmin oppivien opetusta. Opettajat viestivät kouluista, että viidennelle luokalle siirtyvistä liian monet olivat tasoltaan kakkosluokkalaisia. Opettajat eivät pystyneet keskittymään riittävästi opetukseen.
Siis väittääkö täällä nyt muutama nimimerkki, että aika on kullannut muistot oman nuoruuden suhteen ja samalla esim. aineenopettajien nykyiset kokemukset häiriötekijöiden ja nuorten pahoinvoinnin kasvusta ovat vain omassa subjektiivisessa kokemuspiirissä? Menkää helvetti käymään siellä yläkoulussa ja tehkää ne omat huomiot, voisin mainita muutamankin pk-seudun koulun kiinnostavaksi tutkimusympäristöksi.
Edit. Oma yläkoulu oli lähijunaradan varrella kehyskunnissa ja viimeiset vuodet olivat siellä sen verran raskaita, että nykyään viettelen leppoisaa lukioarkea.
No siis toki, mutta tapahtumahetkellä on silti hyvin vaikeata ennustaa tulevaa kehitystä, että oltaisiinkin juuri nyt tietyllä vedenjakajalla, kun kehitys tähän asti on ollut kohtuullisen positiivista - vaikka varmasti olisikin etenkin jälkikäteen ollut nähtävissä vaaranmerkkejä jo selkeästi aiemminkin. Ja mitä tulee koronaan niin se alkusäikähdys lähti liikkeelle täydestä epätietoisuudesta ja siitä siitä hyvin reaalisesta mahdollisuudesta, että pandemia olisikin voinut olla oikeasti murhaava. Alun reagointi oli minusta täysin rationaalista. Kaikki läntiset yhteiskunnat maksoivat siitä jo tässäkin muodossa huomattavalla ylikuolleisuudella, ja ilman valtavia ponnistuksia esim rokotteiden suhteen niin tiedä missä olisimme nyt. Voitettuja uhkia on helppo aliarvioida jälkikäteen.
Minkäs tason kollektivismia siis haluaisit tilalle? Ja tämän kysymyksen kontekstina siis se, että about kaikki tilastot kertovat sukupolven takaisen menneisyyden olleen paljon karumpi lasten ja nuorten suhteen. Mutta mitä väliä empirialla.Individualismin ihannointi on johtanut siihen, että kaikilla koululaisilla on vain oikeuksia.
Jälkikäteen tämä on toki suhteellisen selvää. Mutta noin historiallisesti ajatellen niin tämän tyyppinen kriisi oli suht ainutlaatuinen modernina aikana, varovaisuusperiaate vaikutti ihan rationaaliselta ennen näkemättömissä olosuhteissa. Mutaatioiden suunnasta ei ollut mitään täydellistä varmuutta jne.Alun reagointi kyllä, sehän oli noin kuukauden pätkä täydessä epätietoisuudessa. 2020 loppuvuoden ja 2021 alkuvuoden kiinnioloissa ei ollut yhtään mitään järkeä, ja niissä oli voimakkaasti läsnä yhden ammattiryhmän työmarkkinapolitiikka. Sen voisi kyllä ihan ääneenkin sanoa.
Jälkikäteen tämä on toki suhteellisen selvää. Mutta noin historiallisesti ajatellen niin tämän tyyppinen kriisi oli suht ainutlaatuinen modernina aikana, varovaisuusperiaate vaikutti ihan rationaaliselta ennen näkemättömissä olosuhteissa. Mutaatioiden suunnasta ei ollut mitään täydellistä varmuutta jne.
Silloin kun ensimmäisenä koronakeväänä toukokuun alussa palattiin kouluun, kaikki olivat siellä ihan kusi sukassa. Niin lapset kuin aikuiset. Kaupungilta tuli todella pelottavia ohjeita: ovenkahvaan saa koskea vain opettaja, ja sen jälkeen se desinfioidaan, kaikki tietokoneen näppikset käytön jälkeen desinfioidaan, välitunnilla ei saa mennä ulos, vaan istutaan käytävällä oman luokan oven vieressä... Ei tiedetty tarpeeksi, ja jälkeenpäin voi sanoa, että oli ylimitoitettua. Mutta silloin oli kummallinen olo koko ajan.No siis toki, mutta tapahtumahetkellä on silti hyvin vaikeata ennustaa tulevaa kehitystä, että oltaisiinkin juuri nyt tietyllä vedenjakajalla, kun kehitys tähän asti on ollut kohtuullisen positiivista - vaikka varmasti olisikin etenkin jälkikäteen ollut nähtävissä vaaranmerkkejä jo selkeästi aiemminkin. Ja mitä tulee koronaan niin se alkusäikähdys lähti liikkeelle täydestä epätietoisuudesta ja siitä siitä hyvin reaalisesta mahdollisuudesta, että pandemia olisikin voinut olla oikeasti murhaava. Alun reagointi oli minusta täysin rationaalista. Kaikki läntiset yhteiskunnat maksoivat taudista jo tässäkin muodossa huomattavalla ylikuolleisuudella, ja ilman valtavia ponnistuksia esim rokotteiden suhteen niin tiedä missä olisimme nyt. Voitettuja uhkia on helppo aliarvioida jälkikäteen.
Ikävä kyllä opetushenkilöstö ja oppilashuollon porukka ei ole kovinkaan pysyvää ainakaan pk-seudulla. Luokanopettajissakin alkaa olla suuri vaihtuvuus ja jopa pulaa heistä, puhumattakaan erityisluokanopettajista. Eniten tukea tarvitsevia oppilaita opettaa usein koulun huonoimman pedagogisen koulutuksen tai kokemuksen omaava "opettaja", aika usein edellisen kevään ylioppilas tai jonkun opettajan lapsi. Ja niin kauan kuin ei ole opettajarekisteriä, kunnollisia tva-lisiä ja kunnille sanktioita tästä, tämä tulee jatkumaan.
Siellä voi olla sijaisena ihan kuka vaan, ja usein nuo paikat saadaan täyteen syksyllä vasta koulun alettua. Siihen asti mennään lyhytaikaisilla sijaisilla. Kunnat eivät riko tässä lakia, mutta aikoinaan tehty kolmiportaisen tuen malli ja lähikouluperiaate tässä kyllä romuttuvat täysin. Tuo oli jo alusta asti sellaista ideologiaa, että sen hyvyyteen harva opettaja uskoi.Satun tietämään, että useassa tapauksessa erityisluokanopettajien viroissa sijaisina on esimerkiksi pk-seudulla sairaanhoitajia. Melko käsittämätöntä touhua, joka osaltaan johtaa aiemmin mainitsemiini ongelmiin HOJKSien tekemättömyytenä/toteutumattomuutena ja pienluokkien suoranaiseen väärinkäyttöön.
Erityisluokanopettajapula on ollut tiedossa pitkään, eikä sitä lähtökohtaisesti ratkaista koulutusmäärillä, mutta kummasti siitä ollaan paljon vähemmän huolissaan julkisesti kuin hoitajapulasta tai edes LTO-pulasta. Wonder why. Tuentarpeiset oppilaat eivät kiinnosta ketään, eivätkä sen myötä enemmän tuentarpeiset pääse niille luokille kun paikkoja ei ole. Tässä tilanteessa todennäköisesti se on heille tosin usein positiivista, koska siinä isossa luokassa on todennäköisemmin edes yksi pätevä aikuinen.
Siellä voi olla sijaisena ihan kuka vaan, ja usein nuo paikat saadaan täyteen syksyllä vasta koulun alettua. Siihen asti mennään lyhytaikaisilla sijaisilla. Kunnat eivät riko tässä lakia, mutta aikoinaan tehty kolmiportaisen tuen malli ja lähikouluperiaate tässä kyllä romuttuvat täysin. Tuo oli jo alusta asti sellaista ideologiaa, että sen hyvyyteen harva opettaja uskoi.
Uutisissakin viime päivinä näkynyt Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo kertoi meille opettajille kolmiportaisesta tuesta ja lähikouluperiaatteesta yhden koulun auditoriossa: "Tämä ei ole säästökeino. Korostan: Tämä ei ole säästökeino!"