Mainos

Viertolan kouluampuminen

  • 112 791
  • 770

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Anekdotaalisuus elää sinussa vahvana, vaan olisihan niitä minullakin, sillä olinhan siellä minäkin 80-luvun juoksuhaudoissa eikä minun kiusattu teiniminäni huomannut, että häiriköitä olisi saatu kuriin. Ei saatu. Muistan kun ysiluokkalaiset pojat telkesivät minun historianopettajani luokkaansa ja kamppasivat opettajia kapeilla käytävillä jne. Tämä siis autuaan ruraalissa Nurmoossa. Lintukoto ei siis vallinnutkaan pullantuoksuisella häirikkövapaalla 80-luvulla.
Anekdotaalisuus leimaa minunkin muistojani, mutta siinä mielessä ne ovat samantyyppisiä kuin sinunkin:
Silloin "vanhaan hyvään aikaan" asetelma ylemmillä luokilla oli enimmäkseen "me oppilaat" vastaan "ne opettajat". Koska molemmat vanhempani ja isäpuoli myös olivat opettajia, asiasta (oppilaiden käytös) puhuttiin kotona jatkuvasti. Itse päätin jo hyvissä ajoin, että opettajaksi en ainakaan ryhdy.
On toki anekdoitava, että oli opettajia, joita kiusattiin "hyväntahtoisesti", ja opettajia, joille tehtiin ilkeää jäynää.
 

JoMe84

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
En nyt 28 sivua jaksa, saatikka ehdi lukemaan tätä ketjua, joten sorry jos on jo mainittu, joten otetaan kiinni seuraavasta dokumenttielokuvasta, kuin Valkoinen Raivo.
Onko joku katsonut? Siinä käsitellään syyt ja seuraukset tämmöisiin ampumisiin ja massamurhiin. Kaikki, tai ainakin lähes kaikki tämmöiset perustuu vihaan, pettytymyksen tunteisiin ja kiusaamiseen. Siinä vierautuu lopulta ihmisyydestä. On vain minä vs muut. Ne ihmiset on dehumanisoituja.

Tälläisella kiusaamisella tuodaan esiin, mihin tämä voi johtaa. Pekka Eric Auvinen ja Matti Juhani Saari ovat vain kaksi esimerkkiä, joista tämä dokumentti kertoo.

Esim Isiksessä on paljon tätä valkoista raivoa kantaneita ihmisiä,jotka saattavat olla avulita, mutta ovat tappajia.

Ja joku Brejvkingin tarina oli myös se, että ensin luultiin että tällä jätkällä on joku skitsofrenia, mutta sehän on tajunnut jokaisen muuvin, mitä on tehnyt.

Sorry osittainen offtopic, mutta siis Valkoinen Raivo kannattaa katsoa jos sitä ei ole vielä nähnyt.
 

magnum37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevaisuuden Sport
Enemmänkin tässä turhassa ja kamalassa tragediassa ahdistaa kaikki kauhistelu ja viisasteluposeeraaminen asian ympärillä. Koska edes yritetään aidosti puuttua kiusaamiseen? Montako lasta ja nuorta täytyy kuolla ennenkuin yhteiskunnassa ja sen jokaisesta aikuisoletetusta (vanhemmat ja opettajat yhtälailla) löytyy halua ja kykyä olla aidosti läsnä näiden lasten ja nuorten elämässä? Kyllä varsinkin opettajien ammattitaitoon tulisi kuulua kyky aistia luokan sosiaalista dynamiikkaa. Kukaan ei väitä sitä helpoksi, mutta vaatii se viitsimisen ja välittämisen ohella ainakin silmien ja korvien tehokasta käyttöä. Välillä kyllä epäilyttää, että sitä yritystäkään ei monillakaan opettajilla ole. Mitään "sosiaalista darwinismia" ei pidä todellakaan käyttää tekosyynä olla puuttumatta tai näkemättä kiusaamista. Osa vanhemmista myös täysin kyvyttömiä ja haluttomia kohtaamaan lapsiaan varsinkaan, kun tulevat ns. "vaikeaan ikään".

Päät pois perseestä ja vähemmän somea, aikuiset.
 

aquanqua

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Välillä kyllä epäilyttää, että sitä yritystäkään ei monillakaan opettajilla ole.

Tosin ainakin ulkopuolisen mieleen on muodostunut kuva, että etenkin pk-seudulla peruskouluopettajille on jäänyt käteen varsin lyhyt tikku monella muullakin alalla yleisessä ”enemmän vastuita vähenevillä resursseilla ja palkkioilla” -kehityksessä. Lasten tai nuorten opettamisen lisäksi pitää olla tietotekniikan osaaja, kasvattaja, järjestyksenvalvoja, riidanratkaisija, tulkki, perheterapeutti ja ties mitä. Lisäksi alalla toimivat ovat tuoneet esille kokevansa kasvavassa määrin, että opettajan rooliin liittyvä yleinen auktoriteettiasema ja arvostus on rapautunut niin monien oppilaiden kuin myös vanhempien (yle) silmissä.

Toimintaympäristö vaikuttaa aika haastavalta ja raskaalta ja opettajien niskaan lyötävän paljon sellaisia vastuita, jotka kuuluisivat muiden tahojen kannettavaksi. Vanhempien vastuuta lasten kasvattamisesta on mielestäni asiallista aina korostaa, mutta toisaalta, jos monilla vanhemmilla on perustavanlaatuisia haasteita yleisemmin jo ihan sen henkilökohtaisen elämänhallinnan kanssa, niin ”ole vastuullisempi vanhempi” -rummutus on varmaan aika tehotonta.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Änärin suomalaiset
Ketjussa on puhuttu moneen otteeseen kiusaamisesta, vaikka mitään vahvistusta kyseiselle asialle ei vielä ole. Tässä on poliisilla pahasti tutkimukset kesken, vielä ei ole uhrejakaan kunnolla kuultu vaan ainoastaan syytetyn omat tuntemukset.

Nyt maltti olisi valttia meillä aikuisillakin, jotteivat uhrit joutuisi kiusaajan leimaan.
 

Mälkiä

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, juridiset esteet
Nämä ovat siis teidän kaupungin tai koulun käytäntöjä, laki ei näin määrää.
Olkoon sitten niin, mutta tiedän tapauksia, joissa opettajan ihan lain puitteissa toimiminenkin vastaavassa tilanteessa on voinut johtaa esimerkiksi odottamattomiin vaikeuksiin saada pätkäsopparia uusittua.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Enemmänkin tässä turhassa ja kamalassa tragediassa ahdistaa kaikki kauhistelu ja viisasteluposeeraaminen asian ympärillä. Koska edes yritetään aidosti puuttua kiusaamiseen? Montako lasta ja nuorta täytyy kuolla ennenkuin yhteiskunnassa ja sen jokaisesta aikuisoletetusta (vanhemmat ja opettajat yhtälailla) löytyy halua ja kykyä olla aidosti läsnä näiden lasten ja nuorten elämässä? Kyllä varsinkin opettajien ammattitaitoon tulisi kuulua kyky aistia luokan sosiaalista dynamiikkaa. Kukaan ei väitä sitä helpoksi, mutta vaatii se viitsimisen ja välittämisen ohella ainakin silmien ja korvien tehokasta käyttöä. Välillä kyllä epäilyttää, että sitä yritystäkään ei monillakaan opettajilla ole. Mitään "sosiaalista darwinismia" ei pidä todellakaan käyttää tekosyynä olla puuttumatta tai näkemättä kiusaamista. Osa vanhemmista myös täysin kyvyttömiä ja haluttomia kohtaamaan lapsiaan varsinkaan, kun tulevat ns. "vaikeaan ikään".

Päät pois perseestä ja vähemmän somea, aikuiset.
Alakoulussa opettajalta ehkä joo vielä onnistuu luokan dynamiikan aistiminen, mutta yläkoulussa alkaa olla aika mahdotonta. Havainnot ovat varsin hajanaisia, eivätkä aina edes osu oikein. Minä esimerkiksi näen oppilaitani 2-3 tuntia normaalin kouluviikon aikana. Nyt on kuukauden tauko yhden ryhmän kanssa, kun on monialaiset päivät, pääsiäinen ja oppilaiden tet peräkkäin. Koko kevät on katkonaista. Oppilaantuntemus muutenkin on aika heikkoa, kun oppilaita on päälle 150.

On ihan kummallinen käsitys, että opettajat ja koulu eivät puutu kiusaamiseen. Aina mennään väliin, kun nähdään tai kuullaan jotain. Puhutetaan kiusaajat ja kiusatut, järjestetään palaverit, missä on paikalla opettaja, rehtori, huoltajat, oppilashuolto ja pahimmissa tapauksissa poliisi. Kouluissa pitää olla kiusaamisenvastainen suunnitelma, minkä mukaan edetään. Palaverien ja sopimisten jälkeen tapaukset eivät ole haudattuja, vaan suunnitelman mukaan niihin palataan uudestaan, ja tarkkaillaan toteutumista. Koulusta on useampi opettaja nimitetty tästä vastuuseen. Läheskään kaikkea ei kuitenkaan nähdä, ja harva oppilas tulee itse kertomaan kiusaamisesta. Somessa tapahtuva kiusaaminen on erityisen ongelmallista.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Kun muistellaan kuinka ennen oli paremmin niin luojan kiitos ainakin näistä kiusaamisen vähättelyistä on päästy sentään eroon kuten ”Ei haukku haavaa tee” tai ”Rakkaudesta se hevonenkin potkii”.

Erittäin olennainen pointti. Muistan oman edesmenneen ala-asteen opettajani käyttäneen kumpaakin fraasia. Käsittämätöntähän se oli.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Ketjussa on puhuttu moneen otteeseen kiusaamisesta, vaikka mitään vahvistusta kyseiselle asialle ei vielä ole. Tässä on poliisilla pahasti tutkimukset kesken, vielä ei ole uhrejakaan kunnolla kuultu vaan ainoastaan syytetyn omat tuntemukset.

Nyt maltti olisi valttia meillä aikuisillakin, jotteivat uhrit joutuisi kiusaajan leimaan.

Tokikaan ei välttämättä liity juuri tämän tapauksen uhreihin millään tapaa. Vähän ihmettelen sitäkin julistusta, että "ei 11 viikkoa luokalla ollutta ole voitu kiusata niin että ampuu tovereitaan". Lienee aika selvää, että jos kiusaamista on taustalla, sitä on ollut jo edellisillä luokilla - ehkä jopa syynä koulun vaihtamiseen. Ketään ei pidä syyllistää, mutta on melkoisen mustavalkoinen ajatus, että ainoa tai edes todennäköinen "kamelinselän katkaissut" kiusaaminen, jota tekijä olisi voinut kokea ja joka olisi voinut tekoon vaikuttaa olisi jotenkin ollut juuri näiltä kolmelta luokkatoverilta.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Erittäin olennainen pointti. Muistan oman edesmenneen ala-asteen opettajani käyttäneen kumpaakin fraasia. Käsittämätöntähän se oli.
Sain omilta vanhemmiltani kommentin, että annat vaan yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Siis kun tuollaisena ihan pikkunappulana menin kertomaan, että minua kiusataan.

Ei tuokaan nyt jälkeenpäin ajatellen kauhean hyvä kommentti ole ollut. Miten kiusattu lapsi voisi kyetä suhtautua kiusaamiseen tuollaisella tavalla?
 
Suosikkijoukkue
Änärin suomalaiset
Tokikaan ei välttämättä liity juuri tämän tapauksen uhreihin millään tapaa. Vähän ihmettelen sitäkin julistusta, että "ei 11 viikkoa luokalla ollutta ole voitu kiusata niin että ampuu tovereitaan". Lienee aika selvää, että jos kiusaamista on taustalla, sitä on ollut jo edellisillä luokilla - ehkä jopa syynä koulun vaihtamiseen. Ketään ei pidä syyllistää, mutta on melkoisen mustavalkoinen ajatus, että ainoa tai edes todennäköinen "kamelinselän katkaissut" kiusaaminen, jota tekijä olisi voinut kokea ja joka olisi voinut tekoon vaikuttaa olisi jotenkin ollut juuri näiltä kolmelta luokkatoverilta.
Totta puhut. Nämä on vaikeita juttuja ja se, miten kukin meistä kiusaamisen kokee/ on kokenut, poikkeaa niin paljon ettei tuota voida luokitella. Joku on niin herkkä, että pelkkä tietyssä tilanteessa sanottu "ei" voi tuntia hylkimiseltä ja sitä kautta kiusaamiselta. Varsinkin silloin jos on vaikea saada kavereita. Sitten taas toisaalta joku voi ottaa melko rajustikin kaikenmoista niin fyysistä kuin psyykkistä kaltoinkohtelua vastaan ihan tuosta noin vaan ajattelematta edes sitä minkäänsortin kiusaamiseksi.

Jos jotakin "positiivista" tästä koko jutusta pitää ajatella, niin se on se, että varsinkin kasvuiässä olevat ihmiset otettaisiin huomioon. En vain pidätä hengitystä tämän suhteen, ikävä kyllä. Tässä ollaan hetken aikaa varpaillaan ja pikku hiljaa tuudittaudutaan siihen ettei mitään tapahdu ja muutaman vuoden päästä ollaan saman ja jopa vielä hirveämmän tragedian äärellä.

Tämä vertaus ei nyt ole yksi yhteen kanssa, mutta jos jollakulla on ollut hampaassa oleva reikä, joka on pitänyt paikata, niin heti sen jälkeen hammashygenia paranee, koska ei halua että joutuu uudestaan sen juurihoidon/hampaan repimisen eteen. Sitten hetken päästä tuo karu kokemus unohtuu ja kohta ollaan taas hamppilääkärillä.

Kyynikko kun olen, niin valitettavasti oletan että tässä käy samoin että aluksi halutaan ehkäistä ongelma ja kun uusia tapauksia ei synny, ongelma ikään kuin ajansaatossa unohtuu ja pian on taas helvetti irti, jonka jälkeen ongelmaan taas pureudutaan ja sitä kautta lähdetään taas ikiliikkujana kohti uusia ongelmia.

Nykyään kun on työvoimapulaa niin minun mielestä pitäisi kouluttaa runsaasti nuoriso-ohjaaja-tyyppisiä henkilöitä/koulunkäyntiavustajia, joiden tehtävänä olisi tarkkailla kouluissa tapahtuvaa syrjimistä ja sitä kautta puuttua siihen. Ja sen lisäksi olla pienelle pahoinvoivalle ihmiselle vaikkapa vain kaverina ja tukena. Jonkinmoisena isosisaruksena joka on kiinnostunut nuoresta. Mikäli kotiolot on perseestä niin silloin tuo voisi olla kultaakin kalliimpi juttu pienelle mielelle, joka hyvin nuorena ja yksin jätettynä kyynistyy maailmaa vastaan.
 
Viimeksi muokattu:

magnum37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevaisuuden Sport
Alakoulussa opettajalta ehkä joo vielä onnistuu luokan dynamiikan aistiminen, mutta yläkoulussa alkaa olla aika mahdotonta. Havainnot ovat varsin hajanaisia, eivätkä aina edes osu oikein. Minä esimerkiksi näen oppilaitani 2-3 tuntia normaalin kouluviikon aikana. Nyt on kuukauden tauko yhden ryhmän kanssa, kun on monialaiset päivät, pääsiäinen ja oppilaiden tet peräkkäin. Koko kevät on katkonaista. Oppilaantuntemus muutenkin on aika heikkoa, kun oppilaita on päälle 150.

On ihan kummallinen käsitys, että opettajat ja koulu eivät puutu kiusaamiseen. Aina mennään väliin, kun nähdään tai kuullaan jotain. Puhutetaan kiusaajat ja kiusatut, järjestetään palaverit, missä on paikalla opettaja, rehtori, huoltajat, oppilashuolto ja pahimmissa tapauksissa poliisi. Kouluissa pitää olla kiusaamisenvastainen suunnitelma, minkä mukaan edetään. Palaverien ja sopimisten jälkeen tapaukset eivät ole haudattuja, vaan suunnitelman mukaan niihin palataan uudestaan, ja tarkkaillaan toteutumista. Koulusta on useampi opettaja nimitetty tästä vastuuseen. Läheskään kaikkea ei kuitenkaan nähdä, ja harva oppilas tulee itse kertomaan kiusaamisesta. Somessa tapahtuva kiusaaminen on erityisen ongelmallista.

Tässä tapauksessa tarkoitinkin korostetusti alakoulua ja muuta ympäristöä somekuplan ulkopuolella. Pohja ihmissuhteisiin ja ryhmässä toimimiseen kuitenkin alkaa sieltä (+varhaiskasvatus). Ihmeisiin ei tietenkään kukaan yksittäinen ihminen kykene, mutta toisinaan on mielestäni asianmukaista peräänkuuluttaa myös luokanopettajien roolia hyvän yhteishengen rakentamisessa, opettajien isällistä ja äidillistä roolia opetustyön ohella. Jotkut opettajat ovat tässä luontaisesti parempia kuin toiset, mutta varmasti ovat myös sellaisia opittavia asioita, joita pedagogiikassa olisi syytä enemmäkin painottaa. Paljon nykyään puhutaan arvoista ja sivistyksestä, mutta näkyykö se käytännössä toisten kunnioittamisena sekä ihmisarvon ja empatian merkityksen ymmärtämisenä, vaikka ei hyviä ystäviä oltaisikaan.

Hyviä opettajia onneksi on monia, mutta välinpitämättömyyteen ei ole kenelläkään varaa. On selvää, että koulun ulkopuolella kasvatusvastuu on vanhemmilla, mutta pätevät, välittävät ja kannustavat opettajat itsessään voivat vaikuttaa paljon lapsen myönteiseen kehitykseen.

Ei tässä ole tarkoitus opettajia ammattikuntana mitenkään syyllistää. Joskus on vaan valitettavia tilanteita, että se hyvä opettaja on se lapsen ainoa turvallinen aikuinen. Siihen pitäisi yhteiskunnan taholla taata resurssien ja osaamisen puolesta kaikki mahdollinen. Ei toki ainoa ratkaisu, mutta olennaisen tärkeä mielestäni.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Olkoon sitten niin, mutta tiedän tapauksia, joissa opettajan ihan lain puitteissa toimiminenkin vastaavassa tilanteessa on voinut johtaa esimerkiksi odottamattomiin vaikeuksiin saada pätkäsopparia uusittua.

Ihan varmasti näin voidaan toimia, mutta se on silloin kunnan tai rehtorin strateginen valinta. Ilmeistä rohkeuden puutetta, pelätään esim. mediaa.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Ihan varmasti näin voidaan toimia, mutta se on silloin kunnan tai rehtorin strateginen valinta. Ilmeistä rohkeuden puutetta, pelätään esim. mediaa.
Ei, vaan yritetään tehdä saman kunnan kouluihin yhtenäiset käytännöt ja tietyt toimintatavat, joita kaikissa kouluissa opettajasta riippumatta noudatetaan. Haetaan tasapuolisuutta ja selkeyttä, opettajat tietävät, miten missäkin tilanteessa toimitaan. Osa käytänteistä sovitaan opettajien kanssa yhdessä, osassa ovat myös oppilaat mukana tekemässä niitä. Tärkeimmät kirjataan koulun järjestyssääntöihin. Kaupungin kouluilla on lisäksi yhteiset järjestyssäännöt. Käytänteet ja säännöt käydään kouluvuoden alussa suunnittelupäivänä opettajien kesken läpi, ja niistä luokanohjaaja tiedottaa oppilaita ja rehtorit Wilma-viesteillä koteja.

Vaikka luokasta poistaminen ei perusopetuslain mukaan aina välttämättä johda kasvatuskeskusteluun, meillä on kirjaamisvelvoitus päätetty tehdä Wilman kurinpitoon kasvatuskeskusteluksi, ja siitä Wilmassa tiedotetaan huoltajaa. Kai tuon kirjaamisen voisi tehdä vaikka ruutuvihkoon, mutta meillä Vantaalla nyt näin. Tässä vielä lainaus oph:n sivulta:

"Koulun opettaja tai rehtori voi määrätä opetusta häiritsevän oppilaan poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi luokkahuoneesta tai muusta tilasta, jossa opetusta annetaan. Rehtori tai opettaja voi määrätä opetusta häiritsevän oppilaan poistumaan koulun järjestämästä tilaisuudesta. Oppilaan määräämisestä poistumaan on ilmoitettava oppilaan huoltajalle. Oppilaan määrääminen poistumaan tulee kirjata. Opetuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että oppilaalle, joka on poistettu oppitunnilta tai koulun tilaisuudesta, järjestetään tarvittava oppilashuolto. Oppilasta ei saa jättää ilman valvontaa poistumaan määräämisen jälkeen. Rehtori tai opettaja päättää, miten valvonta järjestetään."

Harvassa koulussa nykyään löytyy klinikkaluokkaa, minne oppilaan voi poistaa valvotusti. Ainut mahdollisuus on poistaa toisen opettajan tunnille. Aiemmin määräys oli poistaa käytävälle, näyttää paikka ja määrätä istumaan siinä. Opettaja jätti oven auki ja vilkaisi aina välillä, että onko oppilas paikalla. Tämä toimintatapa on nykyään määräyksellä kielletty.

Meille Vantaalle Espoosta tullut opettaja muuten oli ihmeissään, kun pidettiin arviointikeskusteluja oppilaiden kanssa kurssin päätteeksi luokan ulkopuolella ovi auki. Espoossa kuulemma tämäkin oli kielletty, opettajan pitää aina pysyä luokan sisällä oppilaiden kanssa. Eli kaupunkien välillä on eroja.
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Vaikka luokasta poistaminen ei perusopetuslain mukaan aina välttämättä johda kasvatuskeskusteluun, meillä on kirjaamisvelvoitus päätetty tehdä Wilman kurinpitoon kasvatuskeskusteluksi, ja siitä Wilmassa tiedotetaan huoltajaa. Kai tuon kirjaamisen voisi tehdä vaikka ruutuvihkoon, mutta meillä Vantaalla nyt näin. Tässä vielä lainaus oph:n sivulta:

Näissä on tosiaan eroja mutta…

Kylläpä se vituttaa ihan kuin lääkäreitäkin varmaan kun pitäisi olla saatana vielä sihteerikin joka käänteessä. On Wilman tuntimerkinnät, tuen lomakkeet, tapaturmailmoituksetkin melkein pienimmistäkin kolhuista ja päälle tämä kurinpito. Mikä saatanan sihteeri minäkin sitten vielä olen kaiken päälle ilman mitään korvausta. Se on aikamme yksi suurista perkeleistä. Kirjaaminen. Kirjaat sitä ja kirjaat tätä vaikka senkin ajan mieluusti olisi läsnä ja vaikka jututtaisi oppilaita.

Mutta tätä se tuppaa olemaan. Norminpurku on kesken tässäkin asiassa. Omalla oikeusturvalla noita joku perustelee mutta enpä tiedä. Vittuilulta ja kiusanteolta vaikuttaa.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Näissä on tosiaan eroja mutta…

Kylläpä se vituttaa ihan kuin lääkäreitäkin varmaan kun pitäisi olla saatana vielä sihteerikin joka käänteessä. On Wilman tuntimerkinnät, tuen lomakkeet, tapaturmailmoituksetkin melkein pienimmistäkin kolhuista ja päälle tämä kurinpito. Mikä saatanan sihteeri minäkin sitten vielä olen kaiken päälle ilman mitään korvausta. Se on aikamme yksi suurista perkeleistä. Kirjaaminen. Kirjaat sitä ja kirjaat tätä vaikka senkin ajan mieluusti olisi läsnä ja vaikka jututtaisi oppilaita.

Mutta tätä se tuppaa olemaan. Norminpurku on kesken tässäkin asiassa. Omalla oikeusturvalla noita joku perustelee mutta enpä tiedä. Vittuilulta ja kiusanteolta vaikuttaa.
Ja siihen ekaan viestiini aiheesta kirjoitinkin, että kynnys tehdä näitä luokasta poistoja on korkea, osittain juuri tämän kirjaamisvelvoitteen takia. Suurimmalta osin kuitenkin siksi, että saavutettu hyöty ei ole kovinkaan suuri.

Oppilaiden tuen kirjaaminen on myös aivan liian hankalaa ja aikaavievää, varsinkin siihen nähden, mikä hyöty kirjaamisista on. Kaiken huippu on painoalueittain opiskelevien oppilaiden sisältöjen kirjaaminen. Miksi näitä ei voida kaikkialla tehdä kuntakohtaisesti, vaan joka opettaja keksii pyörän uudestaan...

Opettajille lisää aikaa perustehtäviin, sillä pääsisi jo johonkin alkuun ongelmien ratkomisessa.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Näistä resursseista ja opettajien kapasiteetista. Minä ymmärrän täysin, että opettajien ensisijainen tehtävä on opettaa. Tietenkin lasten opettamisessa tarvitaan paljon myös kasvatuksellista otetta, mutta opettajien resurssienkäytön pitäisi nimenomaan suuntautua opettamiseen.

Täydellisessä maailmassa prosessi menisi ongelmatilanteessa näin:

1. Mikäli jonkun koululaisen kohdalla havaitaan vähänkin vakavampaa oireilua (esim. masennukseen tai ahdistukseen viittaavaa käyttäytymistä) tai ongelmakäyttäytymistä (häiriköintiä, kiusaamista, tms.), opettaja ohjaa hänet suorilla koulupsykologin vastaanotolle.

2. Koulupsykologi tekee arvion tilanteesta ja hoitotarpeesta. Jos taustalla ilmenee kiusatuksi tulemista, kiusaajille tehdään vastaava arvio.

3. Koulupsykologi tekee tarvittaessa lähetteen psykiatrille, joka tekee diagnoosin ja arvioi oikeanlaisen lääke- ja terapiahoidon tarpeen.

4. Lapsi pääsee terapiaan.

Mutta maailma ei tietenkään ole täydellinen ja resurssit loppuu jo ennen vaihe 2:ta, koska kunnilla ei ole varaa palkata riittävästi psykologeja koulutoimeen. Jos onkin, niin resurssit loppuvat sitten aivan viimeistään kohdan kolme jälkeen. Se on se kohta, jossa Suomen nykytilanteessa mielenterveysongelmista kärsivä liian usein saa pelkästään a) lämmintä kättä, b) teetä ja sympatiaa ja / tai c) reseptin johonkin mielialalääkkeeseen.

Että nyt kun leikataan, niin ei leikattaisi tästä, vaan lisättäisiin resursseja. Muuten aiheutetaan inhimillisen tuskan lisäksi myös se, että koulujärjestelmä tuottaa liikaa yhteiskunnasta jo valmiiksi syrjäytyneitä kansalaisia. Jos jokin, niin se tulee lopulta kovin kalliiksi se.

Kyllä, Riikka Purra. Kyllä näitä asioita lopulta ratkaistaan rahalla.
 
Viimeksi muokattu:

juba

Jäsen
Suosikkijoukkue
ässät
En tidä voisiko tämä toimia, mutta olisiko luokanvaihtojen helpottaminen ratkaisu. Itselläni oli kaikki jääkiekkokaverit eri luokalla ja omalla luokalla vain tosi outoja punk porukoita joihin ei saanut yhteyttä ja tytöilla aikuisa poikiksia jne. Eli voisi koska vain ilmoittaa siirtohalunsa ja tämä tehtäisiin jos mahdollista.
Tero siirretään luokasta a luokkaan b ja luokasta b siirretään Niina ja Sakari ja 10000 euroa luokkaan a
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Ja siihen ekaan viestiini aiheesta kirjoitinkin, että kynnys tehdä näitä luokasta poistoja on korkea, osittain juuri tämän kirjaamisvelvoitteen takia. Suurimmalta osin kuitenkin siksi, että saavutettu hyöty ei ole kovinkaan suuri.

Oppilaiden tuen kirjaaminen on myös aivan liian hankalaa ja aikaavievää, varsinkin siihen nähden, mikä hyöty kirjaamisista on. Kaiken huippu on painoalueittain opiskelevien oppilaiden sisältöjen kirjaaminen. Miksi näitä ei voida kaikkialla tehdä kuntakohtaisesti, vaan joka opettaja keksii pyörän uudestaan...

Opettajille lisää aikaa perustehtäviin, sillä pääsisi jo johonkin alkuun ongelmien ratkomisessa.

Kuin omasta kynästä. Tuen papereista tuossa loppusyksystä tokaisin kokouksessa että näitä ei lue kukaan muu kuin minä/EO vuosittain, vanhempiakaan harvoin kiinnostaa. Lopuksi heitin että ehkä siinä vaiheessa jos kaveri suorittaa kouluampumisen niin kysellään.

Täytetään tuhansia ja tuhansia tunteja lomakkeita ja turha työ menee hukkaan. Sitten kerran uralla voi lentää paska tuulettimeen. Melkein ottaisin riskin jos todennäköisyyksiä laskisin.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Näistä resursseista ja opettajien kapasiteetista. Minä ymmärrän täysin, että opettajien ensisijainen tehtävä on opettaa. Tietenkin lasten opettamisessa tarvitaan paljon myös kasvatuksellista otetta, mutta opettajien resurssienkäytön pitäisi nimenomaan suuntautua opettamiseen.

Täydellisessä maailmassa prosessi menisi ongelmatilanteessa näin:

1. Mikäli jonkun koululaisen kohdalla havaitaan vähänkin vakavampaa oireilua (esim. masennukseen tai ahdistukseen viittaavaa käyttäytymistä) tai ongelmakäyttäytymistä (häiriköintiä, kiusaamista, tms.), opettaja ohjaa hänet suorilla koulupsykologin vastaanotolle.

2. Koulupsykologi tekee arvion tilanteesta ja hoitotarpeesta. Jos taustalla ilmenee kiusatuksi tulemista, kiusaajille tehdään vastaava arvio.

3. Koulupsykologi tekee tarvittaessa lähetteen psykiatrille, joka tekee diagnoosin ja arvioi oikeanlaisen lääke- ja terapiahoidon tarpeen.

4. Lapsi pääsee terapiaan.

Mutta maailma ei tietenkään ole täydellinen ja resurssit loppuu jo ennen vaihe 2:ta, koska kunnilla ei ole varaa palkata riittävästi psykologeja koulutoimeen. Jos onkin, niin resurssit loppuvat sitten aivan viimeistään kohdan kolme jälkeen. Se on se kohta, jossa Suomen nykytilanteessa mielenterveysongelmista kärsivä liian usein saa pelkästään a) lämmintä kättä, b) teetä ja sympatiaa ja / tai c) reseptin johonkin mielialalääkkeeseen.

Että nyt kun leikataan, niin ei leikattaisi tästä, vaan lisättäisiin resursseja. Muuten aiheutetaan inhimillisen tuskan lisäksi myös se, että koulujärjestelmä tuottaa liikaa yhteiskunnasta jo valmiiksi syrjäytyneitä kansalaisia. Jos jokin, niin se tulee lopulta kovin kalliiksi se.

Kyllä, Riikka Purra. Kyllä näitä asioita lopulta ratkaistaan rahalla.
Lain mukaan loppuu jo kohtaan 1., koska opettaja ei lain mukaan voi ohjata oppilasta psykologille. Hän ei saa edes mainita oireilevan oppilaan nimeä psykologille. Sitäpaitsi psykologit ovat oppilashuollon työntekijöistä ne, joista on aivan huutava pula. Julkinen puoli ei pysty kilpailemaan yksityisen kanssa. Koulupsykologien palkat ovat naurettavan alhaiset koulutukseen ja työnkuvaan nähden.
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Lain mukaan loppuu jo kohtaan 1., koska opettaja ei lain mukaan voi ohjata oppilasta psykologille. Hän ei saa edes mainita oireilevan oppilaan nimeä psykologille. Sitäpaitsi psykologit ovat oppilashuollon työntekijöistä ne, joista on aivan huutava pula. Julkinen puoli ei pysty kilpailemaan yksityisen kanssa. Koulupsykologien palkat ovat naurettavan alhaiset koulutukseen ja työnkuvaan nähden.

Juuri näin. En saa ilman huoltajan lupaa puhua oppilaasta nimellä kuraattorilla,psykologille tai edes häntä opettamattomalle välituntivalvojalle. Lain mukaan näin. Toki opettajien kesken lakia rikotaan mutta onhan tuo yksilönsuoja ajanut jo yleisen edun edelle ja reippaasti.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Lain mukaan loppuu jo kohtaan 1., koska opettaja ei lain mukaan voi ohjata oppilasta psykologille. Hän ei saa edes mainita oireilevan oppilaan nimeä psykologille. Sitäpaitsi psykologit ovat oppilashuollon työntekijöistä ne, joista on aivan huutava pula. Julkinen puoli ei pysty kilpailemaan yksityisen kanssa. Koulupsykologien palkat ovat naurettavan alhaiset koulutukseen ja työnkuvaan nähden.

Juuri näin. En saa ilman huoltajan lupaa puhua oppilaasta nimellä kuraattorilla,psykologille tai edes häntä opettamattomalle välituntivalvojalle. Lain mukaan näin. Toki opettajien kesken lakia rikotaan mutta onhan tuo yksilönsuoja ajanut jo yleisen edun edelle ja reippaasti.

I see.

Ja epäilemättä liian monien vanhempien kanssa asia ei etene, koska "meidän Jeppe / Jenna ei ole mikään sekopää" tai sitten muuten vaan joitakin vanhempia ei jaksa riittävästi kiinnostaa.

Sekin on outoa, ettei mahdollisista mielenterveyden ongelmista saisi mainita potilaan nimellä ammattilaiselle. Miksi? Onko kyseessä edelleen se taustalla kummitteleva mielenterveys-tabu.

Jos Jeppe / Jenna saa koulussa äkillisen "fyysisen" sairaskohtauksen josta ei tiedä onko se vakavaa vai ei, on varmaan ihan suotavaa viedä Jeppe / Jenna hoidettavaksi ja peräti ihan hänen oikeaa nimeään käyttäen. Ei tästä mitenkään pitäisi erota se, jos Jeppe / Jenna saa koulussa ahdistusoireita. Yhtä lailla silloin on syytä saattaa Jeppe / Jenna hoidettavaksi. Sairaus kuin sairaus - somaattinen tai psyykkinen. Sitä paitsi psyykkiset sairaudet ovat fysiologisia siinä missä vaikka poskiontelon tulehdus: masennus esimerkiksi on keskushermoston tulehdustila, joka aiheuttaa poikkeavuuksia stressivastetta säätelevässä hormonitoiminnassa. Olen itsekin potenut kyseistä sairautta siinä missä vaikkapa koronavirusinfektion aiheuttamaa tautiakin.

Onneksi suhtautuminen mielenterveyteen on kuitenkin muuttunut paljon avoimemmaksi. Hienoa, että moni tunnettu henkilö - näyttelijöistä ja urheilijoista poliitikkoihin ja yritysjohtajiin - on julkisesti puhunut mielen sairastumisesta, koska niissä ei pidäkään ole mitään häpeämistä tai piiloteltavaa. Kuka tahansa voi sairastua ja kuka tahansa voi parantua. Niinkuin vaikkapa koronankin kanssa. Masennus tietenkin on paljon vakavampi tauti, mutta sitä suuremmalla syyllä minkään ei pitäisi hidastaa tai estää hoitoon pääsyä. Hoidon avulla ennuste on hyvä. Toivottavasti siis tämä hyvä kehitys jatkuu.
 
Viimeksi muokattu:

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Juuri näin. En saa ilman huoltajan lupaa puhua oppilaasta nimellä kuraattorilla,psykologille tai edes häntä opettamattomalle välituntivalvojalle. Lain mukaan näin. Toki opettajien kesken lakia rikotaan mutta onhan tuo yksilönsuoja ajanut jo yleisen edun edelle ja reippaasti.

Ei mene ihan näin, vaikka tiedonvälitys on vaikeaksi tehtykin. Jos huoli oppilaasta on vakava, opettajalla on oikeus ja velvollisuus ohjata oppilas salassapidon estämättä esim. sosiaalipalveluiden piiriin.

 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Ei mene ihan näin, vaikka tiedonvälitys on vaikeaksi tehtykin. Jos huoli oppilaasta on vakava, opettajalla on oikeus ja velvollisuus ohjata oppilas salassapidon estämättä esim. sosiaalipalveluiden piiriin.


Olet oikeassa jos oikeasti on kysymyksessä vakava huoli. Ehkä viittasin tässä tuohon ennaltaehkäisyyn miten saataisiin kaverit pysymään jo alakouluiässä pois huonosta seurasta ym.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös