Veti surulliseksi / hiljaiseksi

[Salama15]

Frendin lapsella (tai noh, teinillä) todettu helevetin harvinainen tauti joka tekee kasvaimia (tosin "hyvälaatuisia") vähän prkl joka paikkaan. Pahimmillaan tauti vie liikuntakyvyn, näön, kuulon jne. => aikaiseen hautaan!! Leikata ei voi kun kasvavat jonnekin hermoratoihin, ei whittu oo tämä elämä reilua...

 

[Patajokeri]

Eilen ei ollut hyvä päivä. Jouduin viemään 9-vuotiaan Suomen Ajokoirani piikille ja hautaamaan tämän. Kasvaimet vei koiran.
R.I.P ystäväni.

Kaks kertaa kokenut saman. Ei oo kivaa. Tsemppiä.

 

[velli-naama]

Eilen ei ollut hyvä päivä. Jouduin viemään 9-vuotiaan Suomen Ajokoirani piikille ja hautaamaan tämän. Kasvaimet vei koiran.
R.I.P ystäväni.

Viime kesänä olin itse samassa tilanteessa ja nytkin tuli tippa linssiin kun luin sinun kirjotuksen, tuli oma kaveri mieleen.

 

[Buddha]

..klip...

Hakekaa lähestymiskieltoa, heti. Sillä saatte "herkemmin" apua, jos uhkailu tms jatkuu.

 

[Halmela]

Mä luulen, että tuo olisi huonompi vaihtoehto siksi, että silloin kyseinen veijari saisi kotiosoitteen tietoonsa. Tällä hetkellä tietää ainoastaan vaimon työpaikan ja mikäli se siellä

Ensiksi lähtisin tekemään tämän. Sen jälkeen lähestymiskielto laajennettuna hakuun käräjäoikeudelta, ja poliisi voi myöntää sen kiireellisenä heti voimaan.
Sitten vielä etsit suvun vanhimman, jonka kanssa pieni neuvonpito. Tykkäävät usein pistää omansa kuriin, jos asian oikein esittää.

 

[tutzba]

Heimokansan edustaja jätti eilen vaimon vastaajaan tappouhkauksen sekä pisti saman sisältöisen tekstiviestin perään.

Sopiiko kysyä, minkä takia on noin vihainen?

 

[Patajokeri]

Vaimo olikin tuon turvakiellon hankkinut eilen. Toivoa sopii, että vaimon, tässä tapauksessa viranomaisen uhkauksesta saisi ehdotonta vankeutta. Sen verran vakuuttavaa teksti vastaajassa oli, ettei epäselvyyksiä sen suhteen pitäisi jäädä.

Mä suosittelisin myös hakemaan poliisilta lupaa johonko kyynelkaasuun tms. Ku eihän noi lähestymiskiellot varsinaisesti mitään estä, jos/kun kyseistä heppua ei lain noudattaminen ihan kauheasti tunnu kiinnostavan.

 

[Miksu00]

Mä suosittelisin myös hakemaan poliisilta lupaa johonko kyynelkaasuun tms. Ku eihän noi lähestymiskiellot varsinaisesti mitään estä, jos/kun kyseistä heppua ei lain noudattaminen ihan kauheasti tunnu kiinnostavan.

Kuinkakohan kauan mahtaisi mennä että luvan saisi? Tai että tulee takaisin kirje, jossa pyydetään asemalle käymään ja hakemaan lupa? Jos alkaa oikeasti tulemaan vakavasti otettavia tappouhkauksia, niin kyllä mä melko nopeasti hommaisin "pimeän" kyynelkaasun tai jotain muuta puolustautumiskeinoa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Miehellä ei muutenkaan hermokontrolli ole "ihan" paras mahdollinen. Asuinpaikkakin on vaihtunut ilmeisen taajaan. Kävelevä aikapommi.

Onko teillä Veikko salattu perheenjäsenten yhteystiedot esim. Trafin rekkareissa? Monissa sosiaalitoimistoissa työntekijät ovat ottaneet tavaksi kieltää yhteystietojen luovuttaminen autojen rekisteritunnusten kyselijöille. Auton haltijan nimen saa toki edelleen silloinkin, muttei muita tietoja. Esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijät liikkuvat kentällä usein omalla autollaan. Väistämättä joku saa joskus jotain hampaankoloonsa, ja sitten tuleekin mieleen ottaa selville sossun kotiosoite ja ryhtyä häiriköimään.

Pykälää järeämpi väline tietosuojassa on maistraatista saatava turvakielto. Sille voi olla teidän tapauksessanne yleisiäkin perusteita. Turvakielto myönnetään pikatoimituksena henkikirjoittajan toimesta, mutta sitä ei saa ihan helposti. Vakavia uhkailuja kohtaavat sosiaalialan ihmiset ja heidän perheensä voivat hyvinkin saada.

Väitän kuitenkin, että luokkaa 99 % noista ei ryhdy toteuttamaan uhkauksiaan edes lievässä muodossa. Harva niistäkään, joilla on väkivaltarötöksiä ennestään tilillä. Ei tämä tietenkään paljoa ilahduta uhkailun kohdetta, kun mistään ei tiedä onko kyseessä juuri se 1 % tapaus.

 

[SamSpade]

Mä suosittelisin myös hakemaan poliisilta lupaa johonko kyynelkaasuun tms. Ku eihän noi lähestymiskiellot varsinaisesti mitään estä, jos/kun kyseistä heppua ei lain noudattaminen ihan kauheasti tunnu kiinnostavan.

Kuinkakohan kauan mahtaisi mennä että luvan saisi? Tai että tulee takaisin kirje, jossa pyydetään asemalle käymään ja hakemaan lupa? Jos alkaa oikeasti tulemaan vakavasti otettavia tappouhkauksia, niin kyllä mä melko nopeasti hommaisin "pimeän" kyynelkaasun tai jotain muuta puolustautumiskeinoa.

Luvan saa tarvittaessa hyvinkin nopeasti, puhutaan päivä-pari luokkaa. Tosin ihan ensimmäisenä marssisin poliisilaitokselle kertomaan tilanteen ja keskustelemaan mahdollisuudesta saada lupa sumuttimelle. Sitten... vaikka sumutin on taskussa, ei siitä ole mitään hyötyä jos sitä ei osaa käyttää.
Jos lupa heltiää, liikkeeseen jossa sumutteita myydään ja pyytää myyjältä opastuksen ja ostaa sellaisen sumuttiminen josta löytyy myös ns harjoitussumutin, eli vedellä täytetty. Sillä voi ja pitää harjoitella. Esiinottoa, sumuttamista jne. Sen verran ettei tosipaikassa jäädy vaikka adrenaliini pumppaakin suonissa. Pahimmassa tapauksessa ilman harjoittelua vihu riistää sumuttimen ja käyttää sitä omistaajaa vastaan.

 

[Danko]

Oma elämäntilanne. Seinät kaatuu päälle. Yhtä henkistä helvettiä ollut viime ajat. Hyvässä lykyssä tulevaisuuskin pilalla. Ei paista aurinko tähän risukasaan.

 

[Halmela]

Oma elämäntilanne. Seinät kaatuu päälle. Yhtä henkistä helvettiä ollut viime ajat. Hyvässä lykyssä tulevaisuuskin pilalla. Ei paista aurinko tähän risukasaan.

Jos haluat, niin kerro vähän enemmän.
Palstalaisilta voi löytyä hyviä vinkkejä tai edes ajatuksia.

 

[Danko]

Jos haluat, niin kerro vähän enemmän.
Palstalaisilta voi löytyä hyviä vinkkejä tai edes ajatuksia.

En tiedä auttaako se mitenkään, mutta koitetaan.

Taustaa: Minua on aina pidetty eräänlaisena suvun "kultapoikana" eli menestymistäni on pidetty itsestäänselvänä. Kukaan ei ole todennäköisesti edes miettinyt että mitenhän se "Babu" pärjää. Pikkuvelikin on nuoruudessaan törttöillyt ja jäänyt luokalle yms. Koulumenestystä ei ole broidille juurikaan suotu ja virkavaltakin on ollut jossain määrin mukana kuvioissa. Tästäkin syystä koen jääneeni koko kuviossa ulkopuolelle. Sivuhuomiona että suvussa on vanhoollisia ihmisiä joille koulutus on elämän tärkein asia. Tämä kaikki on luonut minun niskaani aivan valtavat paineet. Olen lisäksi sellainen ihminen että otan hyvin raskaasti omat murheet ja virheet ja kannan paljon paskaa sisälläni.

No, kuten arvata saattaa, kusin kouluni. Se vituttaa, hävettää ja masentaa. Opettajat sanoivat että ei homma jäänyt mitenkään älyllisestä pärjäämisestä kiinni, hyviä arvosanoja saanut jne. Tässä tilanteessa olen asiaa vältelläkseni joutunut valehtelemaan jatkuvasti läheisilleni. Ja nyt on vaikea kuvitella että mihin päin tässä elämässä jatkaisi, olen siis hukassa. Mutta ei siinä vielä kaikki. Osin koulun tyrimisen takia olen siis ollut masentunut. Tätä ei olla mitenkään diagnosoitu enkä siitä ole kenellekkään sanonut vaan sulkenut asian sisälleni. Samaan aikaan ollut isoja rahahuolia, kun ei opintotukea tule ja sosiaalitoimisto pistää kampoihin. Nyt on vuokrat maksamatta jo useammalta kuukaudelta ja vittumaisempi vuokranantaja olisi jo pistänyt asian eteenpäin ja luottotiedot olisivat mennyt ellei ole jo mennyt. Laskuja kun on maksamatta hirveä määrä. Samaan aikaan olen vieraantunut niistä viimeisistäkin kavereista, kun henkisesti olo on ollut hirveä eikä mikään huvita eikä mitään jaksa tehdä. Yksin on siis saanut kamppailla omien demoniensa kanssa.

Nyt on tilanne se että jos en vasta työttömäksi jääneenä ex-opiskelijana keksi jostain paria tuhatta euroa ja nopeasti, niin ollaan vielä isommissa ongelmissa. Elän elämäni raskainta aikaa.

Jossain vaiheessa tulee hommalle piste, enkä tiedä mihin tilanne sitten ratkeaa.

 

[Creed Bratton]

En tiedä auttaako se mitenkään, mutta koitetaan.

Taustaa: Minua on aina pidetty eräänlaisena suvun "kultapoikana" eli menestymistäni on pidetty itsestäänselvänä. Kukaan ei ole todennäköisesti edes miettinyt että mitenhän se "Babu" pärjää.

Nyt on tilanne se että jos en vasta työttömäksi jääneenä ex-opiskelijana keksi jostain paria tuhatta euroa ja nopeasti, niin ollaan vielä isommissa ongelmissa. Elän elämäni raskainta aikaa.

Jossain vaiheessa tulee hommalle piste, enkä tiedä mihin tilanne sitten ratkeaa.

Kuulostaa pahalta tilanteelta, joten tsemppiä.

Itse lähtisin luultavasti liikkeelle sillä, että keskustelisin vanhempieni kanssa ja kertoisin asiat niinkuin ne ovat, kuten Paasikivi aikoinaan sanoi "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen". Jos vanhemmilta löytyy yhtään empatiaa, niin he ymmärtävät ja pyrkivät auttamaan sinua saamaan elämäsi takaisin raiteilleen.

Jos vanhemmat/suku "hylkää", niin onhan noita erilaisia virastoja/yhdistyksiä joista suosittelisin hakemaan apua. Vaikka meidän yhteiskunta tuntuu koko ajan menevän huonompaan suuntaan, niin kyllä sitä apua pitäisi vielä pystyä saamaan. Toki olen huono henkilö tämän suhteen neuvomaan, kun en ole koskaan joutunut samanlaiseen tilanteeseen.

Ja muista, että pohjaltahan on vain yksi suunta, eli ylöspäin :)

 

[BOL]

Nyt on tilanne se että jos en vasta työttömäksi jääneenä ex-opiskelijana keksi jostain paria tuhatta euroa ja nopeasti, niin ollaan vielä isommissa ongelmissa. Elän elämäni raskainta aikaa.

Nyt on niin, että puhut sille vanhemmallesi, jonka tunnet läheisemmäksi ja jonka uskot sua ymmärtävän. Selität tilanteen juurta jaksain ja sanot suoraan, että ihan ensimmäiseksi tarvitset rahaa LAINAKSI, jotta asiasi eivät mene enemmän solmuun. Sen jälkeen alat selvittää päätäsi ja opiskeluasioitasi. Ja pidät vanhempasi "mukana" prosessissa. Et siis kanna koko maailmaa yksin omilla harteillasi, vaan annat vanhemmillesi mahdollisuuden tukea. Vaikka pari tonnia tuntuu sulle suurelta rahalta, oikeasti kysymys on pienestä summasta. Jos vanhemmillasi ei ole tätä sulle suoralta kädeltä antaa, mikäli he ovat työelämässä, he saavat sen vaikka lainaksi.

Vaikka "oikeasti" olen sitä mieltä, että aikuiset ihmiset selvittäkööt omat sotkunsa, tällaisissa tapauksissa olen taipuvainen sille kannalle, että apua pitää uskaltaa pyytää. Varsinkin, kun kysymys ei ole mistään peruuttamattoman suuresta asiasta. Mikäli asioita ei nyt hoideta kuntoon, ne kasautuvat ja pienestä asiasta kasvaa niin suuri, että sillä on turhan suuret vaikutukset tulevaisuuteen.

Tämä vaatii tietenkin myös sitä, että tästä ei tule tapaa ja että parhaasi mukaan pyrit oikeasti hakemaan myös ulkopuolista apua ja sitä kautta parantumaan. Eli teet oikeasti kaikkesi, että hommat jatkossa sujuvat. Hae masennukseesi apua, jotta pystyisit selviämää myös muista päätäsi vaivaavista asioista.

Ja mitä tulee noihin suvun asettamiin odotuksiin, monesti itsestä tuntuu siltä enemmän kuin mitä ne todellisuudessa ovatkaan. Tunnolliset ihmiset ovat monesti suorittajia, jotka jossain vaiheessa luuhistuvat oman elämänsä alle, jos pitävät kulissia pystyssä. Jokainen ihminen tarvitsee jossain vaiheessa elämää muiden apua, sulle se tilanne tuli nyt ehkä tässä.

Mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelee? Ja kyllä, tiedän, että sillä on. Vaikka ei saisi ollakaan. Mutta on sillä, koska on itse totuttanut itsensä ja muutkin siihen, että kyllä minä pärjään. No, aina me ei pärjätäkään :). Mutta ei ne muutkaan.

Rohkeutta ja voimia asioiden kohtaamiseen ja selvittämiseen!

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Nyt on tilanne se että jos en vasta työttömäksi jääneenä ex-opiskelijana keksi jostain paria tuhatta euroa ja nopeasti, niin ollaan vielä isommissa ongelmissa. Elän elämäni raskainta aikaa.

Pari tonnia ei ole elämää suurempi rahasumma, vaikka sitä ei noin vaan saada suullisesti lainaksi keneltä tahansa. Tuon summan saat varmasti jostakin ja toimeen tarttuen jopa nopeasti. Ekaksi tekisin sinuna kuten macnevis ja BOL edellä neuvoivat. Painotan vielä, että nyt kannattaa toimia avoimesti ja läpinäkyvästi, ja sen jälkeen osoitat olevasi luottamuksen arvoinen.

Mitä luokkaa mahtaa olla summa jonka tarvitset, jotta saat asiasi kunnolla balanssiin ja pöydän puhtaaksi? Oletan että tuolla parilla tonnilla pääset pahimman yli, mutta et ehkä vielä kaikista ongelmistasi? Kysyn tätä siksi, että sinun kannattaa tehdä taloudellinen suunnitelma asioidesi normalisoimiseksi. Sinun tulee käydä läpi vanhempasi/vanhempiesi kanssa myös tätä kokonaistarvetta, eli juuri tätä tarkoitin edellä läpinäkyvyydellä. Lainaa antava tietää tällöin tilanteesi, ja voi sitoutua jeesaamaan sinua jatkossa jopa isommalla summalla, kunhan asiat on ensin ryhdikkäästi selvitetty.

Onko koulun kanssa enää mitään tehtävissä? Siis oletko pysyvästi ulkona opinnoista, vai onko sinun mahdollista palata hoitamaan homma toivottavasti vielä onnelliseen päätökseensä?

 

[thego]

.....

Itellä oli aikanaan samankaltainen tilanne kun AMK- opinnot jäi kesken. Masensi, hävetti, vitutti ja kaikkea mahdollista. Vanhemmille en silloin kertonut mitään sillä olen aina ajatellu heillä olevan muutenki tarpeeksi murheita elämässään ilman, että minä kaataisin omaa paskaa heidän niskaansa.

Omalla kohdalla asiat lähti lopulta selviämään siinä vaiheessa kun marssin sossun toimistoon ja ilmoitin, että nyt tarttis ajan sosiaalivirkailijalle kun on elämä sen verta solmussa. Ajan sainkin jo parin päivän päähän ja siinä sit oikeastaan käytiin koko elämäntilanne läpi. Mikä on rahatilanne, terveys yms.

Vaikka "oikeasti" olen sitä mieltä, että aikuiset ihmiset selvittäkööt omat sotkunsa, tällaisissa tapauksissa olen taipuvainen sille kannalle, että apua pitää uskaltaa pyytää.

Aina ei vaan jaksa. Muutenkin tuntuu, et suomalaiset on hyvin pitkälti juuri tälläisiä. "Ei tartte auttaa saatana", ja kohta on koko elämä niin pahasti solmussa ettei siitä noin vaan noustakaan enää. Apua pitää pyytää heti kun sitä tuntuu tarvitsevan.

Huomasin toki, että kumosit tuon alun väitteen jo samassa lauseessa, mutta pitipähän nyt kuitenki mainita.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Aina ei vaan jaksa. Muutenkin tuntuu, et suomalaiset on hyvin pitkälti juuri tälläisiä. "Ei tartte auttaa saatana", ja kohta on koko elämä niin pahasti solmussa ettei siitä noin vaan noustakaan enää. Apua pitää pyytää heti kun sitä tuntuu tarvitsevan.

Huomasin toki, että kumosit tuon alun väitteen jo samassa lauseessa, mutta pitipähän nyt kuitenki mainita.

Se on hienoa että aktivoidutaan tällaisessa asiassa, vaikka kirjoittamalla ekaksi Jatkoaikaan. Babu on jo puoliksi voiton puolella, kun on ryhtynyt etsimään ratkaisua muualta kuin otsalohkostaan.

Kannattaa myös muistaa, että ongelmiin kannattaa tarttua kunnon lääkkein mahdollisimman varhain, etteivät ne pääse kasvamaan suotta turhan suuriksi. Seuraava ei liity mitenkään Babun tapaukseen, mutta kunnallisille velkaneuvojille on muutaman viime vuoden ajan tullut näitä pikavippicaseja aika tavalla. Ekaksi on otettu jotain elloksen ja hopihoolin luottoja, ja päälle rahoitettu elämää pikavipeillä, ilman säännöllisiä tuloja. Jotkut ovat sitten nerokkuuksissaan lyhentäneet vanhoja lainoja uusilla lainoilla, ja pahimmillaan uusilla pikavipeillä.

 

[Danko]

Täytyy sen verran kehaista että naapurin "kanaemon" (BOL) viesteistä paistaa elämänkokemus ja vahva ihmistuntemus. Muidenkin viesteissä hyviä pointteja.

BOL sen sanoi, että muiden mielipiteillä ei pitäisi olla merkitystä, mutta niin se vaan ei mene. Itsestäni tuntuu juuri nyt siltä, että olen pettänyt jokaikisen sukulaisen odotukset. Ei ole kiva fiilis se.

Tuosta masennuksesta... Itse en tunne olevani masentunut vaan luulen olevani masentunut. Toki nyt mennään heikkoa jaksoa ja koko asiaa miettiessä masentaakin kovasti, mutta ei mua muuten masenna. Eikö jokaista ihmistä masenna joissain tilanteissa ilman että varsinaisesti sairastaa masennusta? Vai onko tämä sitä omien ongelmien vähättelyä?

Asia on edennyt sen verran että jo eilen sai molemmat vanhemmat tietää asiasta. Mutsi oli lähes suuttunut, mutta Faijalta löytyi empatiaa kun on omassa nuoruudessaankin törttöillyt, kuulemma paljon pahemminkin. Faija myös lupasi että tarpeen vaatiessa hän lainaa isonkin summan. Nyt kuitenkin selvitetään ensin että pystyykö sosiaalitoimisto auttamaan yhtään noissa vuokrissa ns. takautuvasti. Aamulla tosin soitin sossuun ja kysyin heidän takautuvina annettavien maksujen politiikkaa ja vastaus oli lähes vittumainen. "Kyllä nämä asiat olisi aikaisemmin hoidettu jos olisi kiinnostanut". Hieman jäi monttu auki. Kysyin että "mitä jos elämäntilanteesta johtuen on asian hoitaminen lykkääntynyt?" Ja siihen sossutäti vastasi että "no saa olla kyllä todella painava syy". Sossusta ei siis mitä ilmeisemmin ymmärrystä heru. Onko sieltä vielä mahdollista saada apua tilanteeseen?

Suorititko thego opiskelusi koskaan loppuun? Itselläni on kyllä mahdollisuus opiskeluiden jatkamiseen myöhemmin, kunhan saan asiani järjestykseen. Aika näyttää päästäänkö niin pitkälle.

 

[BOL]

Täytyy sen verran kehaista että naapurin "kanaemon" (BOL) viesteistä paistaa elämänkokemus ja vahva ihmistuntemus. Muidenkin viesteissä hyviä pointteja.

BOL sen sanoi, että muiden mielipiteillä ei pitäisi olla merkitystä, mutta niin se vaan ei mene. Itsestäni tuntuu juuri nyt siltä, että olen pettänyt jokaikisen sukulaisen odotukset. Ei ole kiva fiilis se.

Elämänkokemusta on tietyiltä elämänsaroilta kertynyt ja itse samaistun aika paljon ihmisiin, jotka ovat suorittajia ja kaivavat sen sisäisen perkeleensä aina jostain. Joskus elämä menee heilläkin solmuun ja niin kävi aikanaan mullekin.

Sä olet korkeintaan pettänyt itsesi. Mutta sehän se kamalinta onkin. Samalla, kun sä selittelet asioita itsellesi parhain päin ja etsit syitä, sua vituttaa ja hävettää omien asioiden sössiminen niin, ette veri kierrä. Been there done that! Sitten sitä miettii jotain vanhempia ja ajattelee, että pitikö mun nyt näin tyriä, kun niillä on ihan tarpeeksi huolia esim. juuri muista sisaruksista... Mutta se ei mene myöskään niin, että toiset saavat sössiä niin paljon kuin sielu sietää ja toiset eivät yhtään. Olen huomannut, että varsin usein näistä sössivistä sisaruksista paistaa läpi se, että lopulta mennään sieltä, mistä aita on matalin. Ei ole olemassa mitään perhekohtaista kiintiötä, vaan jokainen mokaa sen, mitä mokaa. Tärkeintä olisi ottaa opiksi mokistaan, eikä toistaa samaa virhettä uudelleen. Mä en usko, että sulla on välttämättä edes masennusta, vaan sun suurin ongelma on pohjaton häpeä itsestäsi. Mutta se menee ohi :). Tai jos ei mene (kuten mulla tietyissä asioissa), sinusta tulee mestari asian välttämisessä ja opit elämään asian kanssa. Toisinaan vanhat asiat nousevat mieleen, mutta kun ne ovat taaksejäänyttä elämää, niitä ei tee mieli edes ajatella. Tai näin ainakin mulla.

Hienoa, että olet puhunut vanhemmillesi. Ja vaikka äitisi melkein sai slaagin, muista, että hän on äiti. Hänen melkein kuuluukin pultata :). Suurin osa varsinkin äideistä ottaa asiat heti itseensä. Kysymys "Miksen huomannut mitään?" tulee helposti. Toki toiset äidit vetävät sen astetta liian pitkälle. Äidin rooliin kuitenkin jotenkin kuuluu aistia lastensa pään sisäisetkin asiat ja monelle äidille tulee valitettavan usein ensimmäisenä mieleen "Olenko mä tehnyt jotain väärin?".

Seuraava ei pidä sisällään mitään moralisointia, mutta itse tekisin niin, että unohtaisin sossut yms. ja lainaisin vanhemmiltani tarvittavat rahat. Toki käyttäisin muuten yhteiskunnan tarjoamia tukipalveluja hyväkseni, mutta taloudellisissa asioissa nuolisin itse haavani ja maksaisin seuraukset omasta pussistani. Omalla kohdallani ainakin itsekunnioitus säilyisi ja oppi menisi ehkä paremmin perille.

Eiköhän ne opinnotkin siitä vielä etene, kunhan nyt saat ensin muut asiat selvitettyä ja pääset jatkamaan opintoja puhtaalta pöydältä.

 

[thego]

Tuosta masennuksesta... Itse en tunne olevani masentunut vaan luulen olevani masentunut. Toki nyt mennään heikkoa jaksoa ja koko asiaa miettiessä masentaakin kovasti, mutta ei mua muuten masenna. Eikö jokaista ihmistä masenna joissain tilanteissa ilman että varsinaisesti sairastaa masennusta? Vai onko tämä sitä omien ongelmien vähättelyä?

Kyllä mä luulen et jokaista ihmistä masentaa kun kohtaa tarpeeksi vastoinkäymisiä, mutta se ei välttämättä tarkoita että sairastaisi masennusta. Lisätietoa masennuksesta löytyy vaikkapa täältä.

Asia on edennyt sen verran että jo eilen sai molemmat vanhemmat tietää asiasta. Mutsi oli lähes suuttunut, mutta Faijalta löytyi empatiaa kun on omassa nuoruudessaankin törttöillyt, kuulemma paljon pahemminkin.

Kummasti meilläkin äidin suhtautuminen on melko lähellä tuota. Tai oikeastaan on aina tullu tietynlaista painetta sieltä suunnalta: "Mä ja isäs ollaan käyty lukio, sun isoveljet on käyny lukion ja säki käyt lukion" "No niin nyt sä sait sen lakin ja seuraavaks lähdet opiskeleen Yliopistoon tai AMK:hon". Olipahan äitille sit ihmeen kova paikka kun pikkuveli jätti lukion kesken ensimmäisen vuoden jälkeen ja lähti amikseen opiskeleen. No lopputuloksena pikkuveli on onnellinen koska saa tehdä sitä duunia mitä ite haluaa.

Aamulla tosin soitin sossuun ja kysyin heidän takautuvina annettavien maksujen politiikkaa ja vastaus oli lähes vittumainen. "Kyllä nämä asiat olisi aikaisemmin hoidettu jos olisi kiinnostanut". Hieman jäi monttu auki. Kysyin että "mitä jos elämäntilanteesta johtuen on asian hoitaminen lykkääntynyt?" Ja siihen sossutäti vastasi että "no saa olla kyllä todella painava syy". Sossusta ei siis mitä ilmeisemmin ymmärrystä heru. Onko sieltä vielä mahdollista saada apua tilanteeseen?

Sossuunki mahtuu monenlaista työntekijää ja toki jos olet soittaessa heti ensimmäisenä "pyytänyt" rahaa takautuvasti niin ehkä tuo reaktio on jossain määrin ymmärrettävä. Parhaiten ne asiat selviää kun pyydät ihan ajan jolleki sosiaalivirkailijalle. Sanot vaan rehellisesti et nyt on rahat loppu, kuolen kohta nälkään ja kämppäki menee alta. Pakko niiden on sulle järkätä se aika. Toki jos isäsi suostuu sulle lainaamaan rahaa niin onhan seki vaihtoehto.

Suorititko thego opiskelusi koskaan loppuun? Itselläni on kyllä mahdollisuus opiskeluiden jatkamiseen myöhemmin, kunhan saan asiani järjestykseen. Aika näyttää päästäänkö niin pitkälle.

En suorittanu. Tosin mulla ei kyseiseen kouluun/alaan ollu mikään paras motivaatio ja korkeakouluopiskelu on helvetin rankkaa jos ei oikeasti kiinnosta, mutta kuitenki haluaisi edetä opinnoissa. Sen sijaan aloin juomaan, jouduin vittumaiseen kierteeseen ja lopulta olin yli puoli vuotta sairaslomalla.

Jos nyt jotain neuvoa antaisin niin hanki jotain tekemistä. Jos et kouluun pääse heti takas niin mee vaikka työmarkkinatuella harjotteleen jonneki. Pahinta mitä voin ite kuvitella on se ettei oo mitään työtä tai koulua. Asiat vaan alkaa tuntumaan pahemmilta jos istuu kämpillä 24/7 eikä oo mitään rutiineja elämässä. Suosittelen siis työkkärikäyntiä.

 

[puuha-pete]

Afganistanissa oli kuollut rauhanturvaaja tuossa päivällä ja kaverikin on siellä vielä jonkin aikaa. Suhteellisen paska olo oli odotella tietoa, onko kuka kuollut. Ei nyt osunut kohdalle, mutta kyllä suhteellisen hiljaiseksi vetää tuommoinen. Voimia vain omaisille..

 

[Loktev]

Kylähän se aina pysäyttää ja vetää hiljaiseksi. Tulee vaan mieleen että miksi siellä yleensä suomalaisia tarvitaan? Velvoittaako jokin sopimus meitä tähän?

Tämän viesti perään sopii tuo oma allekirjoitukseni.
Voimia vaan omaisille.

 

[Vanha Len]

Kylähän se aina pysäyttää ja vetää hiljaiseksi. Tulee vaan mieleen että miksi siellä yleensä suomalaisia tarvitaan? Velvoittaako jokin sopimus meitä tähän?

Rauhanturvatehtävissä on kuollut lähes 50 suomalaista koko historia ajan. Riskit tiedostetaan ja toiminta perustuu vapaaehtoisuudelle. Harmi kun suomalaisia menehtyy. Onko tanskalaisen rauhanturvaajan henki sitten halvempi?

Lähtiessään jätkät tietävät, että se pahin voi tapahtua. Ammatinvalintakysymys sanoisin. Teen kunniaa kaikille rauhanturvaajille...eläville ja kuolleille.

 

[InfernalDark]

Nyt kuitenkin selvitetään ensin että pystyykö sosiaalitoimisto auttamaan yhtään noissa vuokrissa ns. takautuvasti.

Mulla oli kans tuossa vuos sitten 3kk vuokrat rästissä ja kaiken hoiti sossu pois takautuvasti. Taisivat vieläpä maksaa seuraavan kuunkin vuokran pois. Olin tosin saanut juuri häätöilmoituksen joka saattoi auttaa asiaa.

Kannattaa kävellä suoraan sossuun, homma hoituu paljon paremmin kuin puhelimessa. Ainakin täällä Haagan sossussa pääsee ilman ajanvarausta neuvojalle, jonka kanssa pääsee juttelemaan ja varaamaan ajan virkailijalle.

Tsemppiä.