Äidilleni iski fysioterapeutilla jonkinnäköinen kramppikohtaus, josta ambulanssilla Jorviin ja sieltä HYKS:iin. Vetää kyllä todella surulliseksi, kun rakkaalla ihmisellä on niin usein kaikennäköisiä vaivoja (vain pari mainitakseni mm. ääni on lähtenyt, mitään selitystä ei tähän ole saatu, ennakkotapauksiakin on vain pari maailmassa, eikä mikään hoito ole auttanut => rakastamansa ammatin vaihto. hengityssysteemitkään ei toimi oikein ja äitini on nykyään aina väsynyt vaikka ennen oli todella touhuava tapaus jne), vaikkei ole vielä edes neljääkymmentäviittä vuotta.
Mistään oman kunnon heitteillejätöstäkään ei ole mikään kiinni, sillä pitää itsestään kyllä hyvää huolta ja oon fyysisesti todella hyvissä mitoissa ikäisekseen. On se elämä vain todella epäreilua ja kohtuutonta.