Turha Kaukalo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Olihan se ja suuri kärppävihaaja (kateellinen ilmeisesti). Piti vähän pilailla :)
Kato kun mä kuulin semmostakin puhetta, että sillä suosikkijoukkueet vaihtu lennossa.
Olihan se ja suuri kärppävihaaja (kateellinen ilmeisesti). Piti vähän pilailla :)
OsanottoniTäti on sitten kuollut. Hiljaseksi vetää kun ihminen josta olet pitänyt koko elämäsi lähtee pois. Pitkään sairasteli joten ei ollut mikään yllätys, mutta silti olen shoksissa.
Tullaan kuolonkolaripaikalle ja ruvetaan kännykällä kuvaamaan auttamaan menemisen sijaan.. voi v*ttu.
Minua mietityttää näissä kuvaamistapauksissa se, miten onnettomuuspaikkaa kuvaavilla hepuilla oikein riittää pokka siihen touhuun. Jos nyt omalta osaltani kävelisin kadulla ja vastaan tulisi kohtuullisen tuore onnettomuuspaikka, en edes kykenisi ensimmäisenä nostamaan kännykkää taskusta ja vieläpä vain kuvaamaan sillä.
Tullaan kuolonkolaripaikalle ja ruvetaan kännykällä kuvaamaan auttamaan menemisen sijaan.. voi v*ttu.
Linkki Yle: Vain yksi pysähtyi auttamaan kuolevia nuoria onnettomuuspaikalla – muut kuvasivat: "Tunsin suunnatonta raivoa!"
Tää on kyllä jotain niin raivostuttavaa nyky-yhteiskunnassamme. Tapahtuman ikuistamisesta on tullut tärkeämpää kuin vaarassa oleva ihmishenki/henget. Pistää sylettämään tommonen toiminta, mutta ei kyllä täälläkään yllätä.Tullaan kuolonkolaripaikalle ja ruvetaan kännykällä kuvaamaan auttamaan menemisen sijaan.. voi v*ttu.
Linkki Yle: Vain yksi pysähtyi auttamaan kuolevia nuoria onnettomuuspaikalla – muut kuvasivat: "Tunsin suunnatonta raivoa!"
Suomalainen ainakin pelkää, jos vaikka vaatteet likaantuisivat, niin kuka korvaa sitten. Köyhässä maassa ei ole varaa ostaa uusia, kun muutenkin jo elettiin yli varojen.
Toinen hämmentävä ilmiö on "en nähnyt mitään" -ohikävely. Jos jotakin ikävää tapahtuu - esimerkiksi joku on saanut sairaskohtauksen tai jotain häiritään / kiusataan / ahdistellaan - on todella yleistä, että ylivoimainen valtaosa ohikulkijoista ei reagoi mitenkään ja kävelee ohi.
Siskon vauva on syntynyt ja on ollut tehohoidossa syntymästään saakka. Ei vauva nyt varsinaisesti ole mikään pikkukeskonen vaan muuten vaan huonossa hapessa. Siellä hän sairaalassa taistelee hengestään. Sisko ja hänen miehensä ovat huolesta soikeana ja siskon muut lapset ovat sitä mieltä ettei suurta haittaa olisi vaikka vauva kuolisi. No toivottavasti vauva siitä paranee ja saa hyvät eväät kuitenkin elämään.
Lääkärit ovat todella toiveikkaita että vauva selviää tai vissiin aika varmoja. Kuitenkin ihan pienten kanssa käänteet voi olla hyvin nopeita eikä kaikkea ole vielä ehditty tutkia että miksi hengitys ei kulje kunnolla yms. Päivä kerrallaan...Onneksi Suomessa on todella hyvätasoinen hoito vastasyntyneille, aivan huippuluokkaa koko maailmassa.
Meille syntyi aikoinaan pikkukeskonen, joka vietti ensin Naistenklinikan teholla kuusi päivää ja sen jälkeen viisi viikkoa Jorvissa osastolla. Tänään herättelin samaista pellavapäätä aamiaiselle ja syksyllä alkaa eskari.Lääkärit ovat todella toiveikkaita että vauva selviää tai vissiin aika varmoja. Kuitenkin ihan pienten kanssa käänteet voi olla hyvin nopeita eikä kaikkea ole vielä ehditty tutkia että miksi hengitys ei kulje kunnolla yms. Päivä kerrallaan...
Itse epilepsiatovereiltani kuulen pelottavan usein näitä. Vielä hullumpaa, että ymmärrän tavallaan, mistä tämä lähtee. Viimeksi viime viikolla tuijotin, kuinka pari kaupunkini lahjakasta arjen sankaria pitivät näytöstä kävelykadullamme. Olivat hetkellisesti makuuasennossa ja meukkasivat. Heitä seurasi useampikin, osa turisteja. Tällaisissa kaupungeissa, joissa tietää että tällaiset sekopäät ovat ties missä aineissa ymmärtää toki pienen arkuudenkin. Kun vaan kaikki muistaisi, ettei aina ole kyse juopoista tai nisteistä, jonkun sairauskohtauskin voi viedä kummalliseen käytökseen.
Sanon tähän, että kuvaaminen on tietenkin typerää, junttimaista ja paheksuttavaa.Itse epilepsiatovereiltani kuulen pelottavan usein näitä. Vielä hullumpaa, että ymmärrän tavallaan, mistä tämä lähtee. Viimeksi viime viikolla tuijotin, kuinka pari kaupunkini lahjakasta arjen sankaria pitivät näytöstä kävelykadullamme. Olivat hetkellisesti makuuasennossa ja meukkasivat. Heitä seurasi useampikin, osa turisteja. Tällaisissa kaupungeissa, joissa tietää että tällaiset sekopäät ovat ties missä aineissa ymmärtää toki pienen arkuudenkin. Kun vaan kaikki muistaisi, ettei aina ole kyse juopoista tai nisteistä, jonkun sairauskohtauskin voi viedä kummalliseen käytökseen.
Siskon vauva on syntynyt ja on ollut tehohoidossa syntymästään saakka. Ei vauva nyt varsinaisesti ole mikään pikkukeskonen vaan muuten vaan huonossa hapessa. Siellä hän sairaalassa taistelee hengestään. Sisko ja hänen miehensä ovat huolesta soikeana ja siskon muut lapset ovat sitä mieltä ettei suurta haittaa olisi vaikka vauva kuolisi. No toivottavasti vauva siitä paranee ja saa hyvät eväät kuitenkin elämään.
Kuvaamisesta sen verran, että luin juuri uutisen missä Järvenpään kuolemaan johtanutta pahoinpitelyä eli tappoa oli monet kuvanneet.
Auttaa poliisia paljon enemmän kuin jotkut suttuiset valvontakamerakuvat. Voidaan miettiä olisiko siihen pitänyt mennä väliin, mutta ei se aina niin yksiselitteistä ole pääseekö siihen väliin.
Se oli ennen luurikameroita, kun soitin poliisin kesken pahoinpitelyn ja ne tulivat nopeasti paikalle ja tekijä saatiin kiinni. Mitä hyötyä siitä olisi ollut, jos olisin itsekin saanut turpaan, kuka sen poliisin olisi soittanut.
Siinä on syy miksi lentokoneessa aina pitää laittaa itselle ensin happinaamari ennen kuin auttaa edes omaa lastaan tai yhtään ketään.