Sanoin toisaalla avautuvani pian, joten teen sen täällä.
Minulla ei ole ihan sellaista kaveria/ystävää, jolle voin puhua kuten asian laita on. Lähellä on pari, mutta ei aivan. Ahdistaa puhua omalla nimellä. Täällä ei kaiketi kukaan tiedä oikeaa nimeäni, joten helpompaa näin "anonyyminä" kertoa.
Eli siis tänään olin Kouvolan suurissa Kymi GP-raveissa. Kaikki oli hyvin, vaikka rahat menikin. En kerro kumpaan enemmän, pelaamiseen vai juomiin. Kotiin lähdettyämme äitini kertoi jotain, joka suoraan sanottuna musersi minut: isäni on menehtynyt eilen illalla. En moneen vuoteen ole ollut kovin läheinen hänen kanssaan, enkä itse asiassa varmaan kolmeen vuoteen nähnyt häntä. Nyt en näe enää ikinä. Hänellä oli pahoja ongelmia alkoholin kanssa ja viimeisen vuotensa vietti jonkunlaisessa hoitolaitoksessa. Hänellä todettiin jonkinlainen mielenhäiriö. Tiedän kyllä mikä.
Olen jo pitkään osannut odottaa, että pian isästäni aika jättää, mutta silti tämä tuli puskista. Se, miksi kirjoitan siitä tänne on se, että kerrankin on jokin paikka minne voi kertoa miltä tuntuu. Ikinä ei ole ollut tällaista kanavaa. Ei edes kavereissa.Toivon, että helpottaa. Melkein yöketjun kamaa, mutta en tiedä pysynkö hereillä sinne asti.
Nauttikaa ajastanne isänne kanssa kaikki joilla siihen on mahdollisuus. Ja äitinne tietenkin. Se on eri asia ajatella ettei koskaan tapaa vanhempaa, kuin että ei enää pysty tapaamaan vanhempaa. (HIMYM on tuon lauseen takana)
En kovin perinpohjaisesti tässä lähde asiaa käymään läpi, mutta pakko johonkin kanavoida turhautumiseni ja huono oloni.