Mainos

Veti surulliseksi / hiljaiseksi

  • 1 499 600
  • 5 068

teppana

Jäsen
Useimmiten tosin siihen väliin menemiseen riittää se, että korottaa ääntään ja huutaa "Hei".

Näin on. Mutta täytyy kyllä myöntää että jos olen avovaimon kanssa kahdestaan esim. kaupungilla on kynnys puuttua paljon suurempi. Omasta puolestani en niinkään pelkää kun pystyn pitämään puoleni tai vähintään juoksemaan karkuun jos tilanne muuttuu uhkaavaksi. Mutta avovaimo on taas pieni nainen jolla ei samanlaista mahdollisuutta ole.

Eli ymmärrän jos kaupungilla olevia tilanteita joku arastaa.
 

Hauptmann

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Janni Hussin syöpä veti surulliseksi. Kumminkin kyseessä on nuori, kaunis, positiivinen, liikunnallinen ja itsestään hyvää huolta pitävä nainen, niin sitten tulee tuollainen kauhea syöpäuutinen. Toivon kaikkea hyvää Janni Hussille.
 

A Siente

Jäsen
Janni Hussin syöpä veti surulliseksi. Kumminkin kyseessä on nuori, kaunis, positiivinen, liikunnallinen ja itsestään hyvää huolta pitävä nainen, niin sitten tulee tuollainen kauhea syöpäuutinen. Toivon kaikkea hyvää Janni Hussille.

Hyvä ettei ole unohtanut kuitenkaan somea päivittää, Syöpä tosin on ikävä enkä halua liikaa pilkata toista, mutta onhan tuo nyt hieman omalla sairaudella ratsastamista.
 

Varis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KiVa, EK65
Hyvä ettei ole unohtanut kuitenkaan somea päivittää, Syöpä tosin on ikävä enkä halua liikaa pilkata toista, mutta onhan tuo nyt hieman omalla sairaudella ratsastamista.
Hussille some on työ. Tuntuisi erikoiselta päivittää sinne koko muu elämä ja jättää yksi merkittävä osa-alue pois. Ja onhan siitä alkuperäisestä diagnoosista jo kauan. Ensiksi käsittelivät asiat ilmeisesti lähipiirin kesken ennen kuin tulivat ulos asian kanssa.

En ole Janni Hussin suurin fani, somepreesensinsä on suurimman osan ajasta aika raskas, mutta tässä kohden on kyllä sympatiat hänen puolellaan. Toivottavasti selättää taudin.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kaikkea hyvää Hussille, ihan symppis. Mutta jotenkin se itkukuva saatetekstillä "tämän kuvan otin huhtikuussa kun sain diagnoosin" oli aika, erikoinen.
 

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, KKV, Artun pumppu
Siskon vauva on syntynyt ja on ollut tehohoidossa syntymästään saakka. Ei vauva nyt varsinaisesti ole mikään pikkukeskonen vaan muuten vaan huonossa hapessa. Siellä hän sairaalassa taistelee hengestään. Sisko ja hänen miehensä ovat huolesta soikeana ja siskon muut lapset ovat sitä mieltä ettei suurta haittaa olisi vaikka vauva kuolisi. No toivottavasti vauva siitä paranee ja saa hyvät eväät kuitenkin elämään.

Kun esikoiseni syntyi, lääkärin ensimmäiset sanat minulle olivat "todennäköisesti lapsi ei jää henkiin, ja jos jää, aivoihin tulee pahoja vaurioita. Tässäkään kyse ei ollut keskosesta. No, hän sai ylioppilaslakin päähänsä viikko sitten 100% terveenä ihmisenä.

Suomalainen terveydenhuolto on kovaa luokkaa ja pienet sitkeitä kavereita. Tsemppiä kaikille!
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Nyt pitäisi vielä tietää, kuka tuo Janne Huussi on.

Joo, poikani makasi letkuissa koomassa kuukauden, ja tolkkuunnuttuaan vielä sairaalassa toisen kuukauden. Kalkuloin, että omakotitalon hinnan tuo hoitonsa maksoi. Meni kuitenkin lähes kokonaan veronmaksajien piikkiin. Sen jälkeen en ole valittanut veroista. Oma osuus sieltä on taatusti saatu pois.

Peukkua Iisopin sukulaisvauvalle, toivottavasti kaikki lutviutuu.
 

teppana

Jäsen
Nyt pitäisi vielä tietää, kuka tuo Janne Huussi on.

Joo, poikani makasi letkuissa koomassa kuukauden, ja tolkkuunnuttuaan vielä sairaalassa toisen kuukauden. Kalkuloin, että omakotitalon hinnan tuo hoitonsa maksoi. Meni kuitenkin lähes kokonaan veronmaksajien piikkiin. Sen jälkeen en ole valittanut veroista. Oma osuus sieltä on taatusti saatu pois.

Peukkua Iisopin sukulaisvauvalle, toivottavasti kaikki lutviutuu.

Kaikkine vikoinensakin, verovaroin kustannettava terveydenhoito on kyllä helvetin hieno juttu. Itse ei vielä ole kohdalle sattunut kuin pari pienempää operaatioa, mutta kyllä se vain aika iso stressi pois elämästä on kun tietää että jos/kun se tarve hoidolle tulee sen myös saa. Maksan myös mielelläni veroja tällaiseen tarkoitukseen.
 

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, KKV, Artun pumppu
Sen jälkeen en ole valittanut veroista. Oma osuus sieltä on taatusti saatu pois.

Täsmälleen sama juttu itsellä. Kun oma lapsi oli kaksi ensimmäistä viikkoa teholla, jossain kohtaa tuli mieleen että mitäköhän tämä maksaa. Koko viiden viikon sairaalassa olo taisi maksaa n. 300 euroa. Muistelen että silloin, vuonna 2000, tehohoito-vuorokauden todellinen kustannus oli kymppitonnin luokkaa.

Joten iloisena on veroja täälläkin makseltu.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Joten iloisena on veroja täälläkin makseltu.

Hyväksyn ehdottomasti veronkierron soveltuvin osin, mutta sitä en taas ollenkaan, kun jotkut ovat sitä mieltä kuinka niitä ei pitäisi ollenkaan maksaa.

Kyllähän pitää, kun sitä öljyä ei niin paljon meillä päin ole.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Kiitokset tsemppausviesteistä @SOF1969, @Turha Kaukalo, @Evil, @William Murderface ja @macnevis. Kävin jo katsomassa uutta siskonlasta ja kyllähän tuo aika rääpäleeltä näytti siellä boksissaan letkuissa. Mutta parempaan suuntaan on menossa ja lääkäreillä tuntuu olevan selvät sävelet miten jatketaan.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
En tiedä, onko täällä joku "Uutinen, mikä pysäytti" -ketju jossain, mutta minut veti aika hiljaiseksi eilen lukemani uutinen, jonka mukaan vedämme kitaamme jokainen meistä keskimäärin (lähinnä juomaveden myötä) luottokortin painon verran muovia viikossa. Ei voi olla hyväksi elimistölle tuollainen, ja ihme, ettei kaikilla jo ole syöp...
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
uutinen, jonka mukaan vedämme kitaamme jokainen meistä keskimäärin (lähinnä juomaveden myötä) luottokortin painon verran muovia viikossa.

Ihan mielenkiinnosta, löytyisikö linkkiä? Sinänsä en tuota epäile, koska varsinkin pullotetussa vedessä tuota mikromuovia kyllä on. Eipä sitä monikaan ajattele miten hyvin asiat Suomessa on tässäkin suhteessa, kun monessa kotitaloudessa paskatkin vedetään putkistoon puhtaalla pohjavedellä ja eivät ne pintavedetkään mitään kuraa ole.

Forbes: Study Finds Microplastics In 93% Of Bottled Water
 

chauron

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIMARS
En tiedä, onko täällä joku "Uutinen, mikä pysäytti" -ketju jossain, mutta minut veti aika hiljaiseksi eilen lukemani uutinen, jonka mukaan vedämme kitaamme jokainen meistä keskimäärin (lähinnä juomaveden myötä) luottokortin painon verran muovia viikossa. Ei voi olla hyväksi elimistölle tuollainen, ja ihme, ettei kaikilla jo ole syöp...
Kas, täähän se selittää sen mun 10kg/5 vuoteen
 

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
En tiedä, onko täällä joku "Uutinen, mikä pysäytti" -ketju jossain, mutta minut veti aika hiljaiseksi eilen lukemani uutinen, jonka mukaan vedämme kitaamme jokainen meistä keskimäärin (lähinnä juomaveden myötä) luottokortin painon verran muovia viikossa. Ei voi olla hyväksi elimistölle tuollainen, ja ihme, ettei kaikilla jo ole syöp...

Suurin osa muoveista on kumminkin kemiallisesti reagoimattomia hiilivetyjä, joten niitä voi huoletta vetää ihan sen verran, kuin suoli vaan jaksaa punkea lävitse. Ongelmia noista tulee lähinnä pieneliöstölle, jonka suoliston ne tukkivat. Mikromuovien vaaroja ihmisille on kovasti liioiteltu ja ihmisiä pelotellaan turhaan epämääräisillä "haittoja ei vielä tunneta" lauseilla. Ei niitä tunneta, kun niitä ei ole.

Loppuun vielä varauma, että on niitä myrkyllisiäkin muoveja, mutta ne eivät yleensä hajoa mikromuoveiksi asti.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Suurin osa muoveista on kumminkin kemiallisesti reagoimattomia hiilivetyjä, joten niitä voi huoletta vetää ihan sen verran, kuin suoli vaan jaksaa punkea lävitse. Ongelmia noista tulee lähinnä pieneliöstölle, jonka suoliston ne tukkivat. Mikromuovien vaaroja ihmisille on kovasti liioiteltu ja ihmisiä pelotellaan turhaan epämääräisillä "haittoja ei vielä tunneta" lauseilla. Ei niitä tunneta, kun niitä ei ole.

Loppuun vielä varauma, että on niitä myrkyllisiäkin muoveja, mutta ne eivät yleensä hajoa mikromuoveiksi asti.
Itse ajattelen että ihmiseen päätyvä muovi on lähinnä sivuseikka joka kertoo siitä että muovia on ympäristössä hallitsemattomasti paljon ja se on se varsinainen ongelma.
 

HogiBoi

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Sanoin toisaalla avautuvani pian, joten teen sen täällä.

Minulla ei ole ihan sellaista kaveria/ystävää, jolle voin puhua kuten asian laita on. Lähellä on pari, mutta ei aivan. Ahdistaa puhua omalla nimellä. Täällä ei kaiketi kukaan tiedä oikeaa nimeäni, joten helpompaa näin "anonyyminä" kertoa.

Eli siis tänään olin Kouvolan suurissa Kymi GP-raveissa. Kaikki oli hyvin, vaikka rahat menikin. En kerro kumpaan enemmän, pelaamiseen vai juomiin. Kotiin lähdettyämme äitini kertoi jotain, joka suoraan sanottuna musersi minut: isäni on menehtynyt eilen illalla. En moneen vuoteen ole ollut kovin läheinen hänen kanssaan, enkä itse asiassa varmaan kolmeen vuoteen nähnyt häntä. Nyt en näe enää ikinä. Hänellä oli pahoja ongelmia alkoholin kanssa ja viimeisen vuotensa vietti jonkunlaisessa hoitolaitoksessa. Hänellä todettiin jonkinlainen mielenhäiriö. Tiedän kyllä mikä.

Olen jo pitkään osannut odottaa, että pian isästäni aika jättää, mutta silti tämä tuli puskista. Se, miksi kirjoitan siitä tänne on se, että kerrankin on jokin paikka minne voi kertoa miltä tuntuu. Ikinä ei ole ollut tällaista kanavaa. Ei edes kavereissa.Toivon, että helpottaa. Melkein yöketjun kamaa, mutta en tiedä pysynkö hereillä sinne asti.

Nauttikaa ajastanne isänne kanssa kaikki joilla siihen on mahdollisuus. Ja äitinne tietenkin. Se on eri asia ajatella ettei koskaan tapaa vanhempaa, kuin että ei enää pysty tapaamaan vanhempaa. (HIMYM on tuon lauseen takana)

En kovin perinpohjaisesti tässä lähde asiaa käymään läpi, mutta pakko johonkin kanavoida turhautumiseni ja huono oloni.
 

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, KKV, Artun pumppu
Sanoin toisaalla avautuvani pian, joten teen sen täällä.

Minulla ei ole ihan sellaista kaveria/ystävää, jolle voin puhua kuten asian laita on. Lähellä on pari, mutta ei aivan. Ahdistaa puhua omalla nimellä. Täällä ei kaiketi kukaan tiedä oikeaa nimeäni, joten helpompaa näin "anonyyminä" kertoa.

Eli siis tänään olin Kouvolan suurissa Kymi GP-raveissa. Kaikki oli hyvin, vaikka rahat menikin. En kerro kumpaan enemmän, pelaamiseen vai juomiin. Kotiin lähdettyämme äitini kertoi jotain, joka suoraan sanottuna musersi minut: isäni on menehtynyt eilen illalla. En moneen vuoteen ole ollut kovin läheinen hänen kanssaan, enkä itse asiassa varmaan kolmeen vuoteen nähnyt häntä. Nyt en näe enää ikinä. Hänellä oli pahoja ongelmia alkoholin kanssa ja viimeisen vuotensa vietti jonkunlaisessa hoitolaitoksessa. Hänellä todettiin jonkinlainen mielenhäiriö. Tiedän kyllä mikä.

Olen jo pitkään osannut odottaa, että pian isästäni aika jättää, mutta silti tämä tuli puskista. Se, miksi kirjoitan siitä tänne on se, että kerrankin on jokin paikka minne voi kertoa miltä tuntuu. Ikinä ei ole ollut tällaista kanavaa. Ei edes kavereissa.Toivon, että helpottaa. Melkein yöketjun kamaa, mutta en tiedä pysynkö hereillä sinne asti.

Nauttikaa ajastanne isänne kanssa kaikki joilla siihen on mahdollisuus. Ja äitinne tietenkin. Se on eri asia ajatella ettei koskaan tapaa vanhempaa, kuin että ei enää pysty tapaamaan vanhempaa. (HIMYM on tuon lauseen takana)

En kovin perinpohjaisesti tässä lähde asiaa käymään läpi, mutta pakko johonkin kanavoida turhautumiseni ja huono oloni.

Osanottoni. Oma faija kuoli 13 vuotta sitten täysin yllättäen. Vaikka oltiinkin hyvissä väleissä ja nähtiin usein, jäi paljon sanomatta kun tuli niin yllättäen. Ja nyt kun mietin, jäi kyllä sanomatta mutsillekin, vaikka sairaus oli pitkä.

Kyllähän me aika huonoja ollaan monet kertomaan tunteistamme läheisille.

Tsemppiä sinulle.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
HogiBoille voimia. Terveisin toinen isänsä menettänyt.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers

Osanottoni.

Eiköhän kaikki KooKoo-puolen kirjoittajat yhdy tähän osanottoon. Olet tullut komeasti palstalle sisään KooKoo-ketjuihin ja hienoa, jos palsta voi tarjota sinulle huojennusta näin synkkänä hetkenä. Toivottavasti jatkat kirjoittamista, kun pahin suru on takana.
 

Snacilep

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Leijonat, Ukraina
Sanoin toisaalla avautuvani pian, joten teen sen täällä.

Minulla ei ole ihan sellaista kaveria/ystävää, jolle voin puhua kuten asian laita on. Lähellä on pari, mutta ei aivan. Ahdistaa puhua omalla nimellä. Täällä ei kaiketi kukaan tiedä oikeaa nimeäni, joten helpompaa näin "anonyyminä" kertoa.

Eli siis tänään olin Kouvolan suurissa Kymi GP-raveissa. Kaikki oli hyvin, vaikka rahat menikin. En kerro kumpaan enemmän, pelaamiseen vai juomiin. Kotiin lähdettyämme äitini kertoi jotain, joka suoraan sanottuna musersi minut: isäni on menehtynyt eilen illalla. En moneen vuoteen ole ollut kovin läheinen hänen kanssaan, enkä itse asiassa varmaan kolmeen vuoteen nähnyt häntä. Nyt en näe enää ikinä. Hänellä oli pahoja ongelmia alkoholin kanssa ja viimeisen vuotensa vietti jonkunlaisessa hoitolaitoksessa. Hänellä todettiin jonkinlainen mielenhäiriö. Tiedän kyllä mikä.

Olen jo pitkään osannut odottaa, että pian isästäni aika jättää, mutta silti tämä tuli puskista. Se, miksi kirjoitan siitä tänne on se, että kerrankin on jokin paikka minne voi kertoa miltä tuntuu. Ikinä ei ole ollut tällaista kanavaa. Ei edes kavereissa.Toivon, että helpottaa. Melkein yöketjun kamaa, mutta en tiedä pysynkö hereillä sinne asti.

Nauttikaa ajastanne isänne kanssa kaikki joilla siihen on mahdollisuus. Ja äitinne tietenkin. Se on eri asia ajatella ettei koskaan tapaa vanhempaa, kuin että ei enää pysty tapaamaan vanhempaa. (HIMYM on tuon lauseen takana)

En kovin perinpohjaisesti tässä lähde asiaa käymään läpi, mutta pakko johonkin kanavoida turhautumiseni ja huono oloni.
Voimia ja tsemppiä sinne päin.
 

Czescku

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Stadin Keltamustat
@HogiBoi Voimia surun keskellä. Oma isäni menehtyi syöpään lokakuussa 1999. Olin loppuvuoden pois koulusta (LUT) sen takia (sain kyllä tämän syyn takia anteeksi liialliset poissaolot kielikursseilta (joissa oli läsnäolopakko) sekä anottua 4kk lisää opintotukea kun tukikuukaudet loppuivat). Oma isänikin oli täysi alkkis jossain vaiheessa (lukioni loppuvaiheessa ja siksi muutin äitini luokse kun korkeakoulu alkoi), mut hänet onneksi pelasti se, että pahimman alkoholismin aikainen naisystävä jätti ja hän löysi uuden, joka piti hänet joten kuten aisoissa. Saatiin jopa juteltua aika hyvin kaikki asiat läpi.

Eikä ollut mitenkään täysin odottamaton tapahtuma: Ekalla inttilomalla 1996 äiti herätti minut krapulasta lauantaiaamuna, että isäsi on teholla. Munuaissyöpä. Toki hän tokeni siitä vielä jokuseksi vuodeksi, mutta lokakuun alussa 1999 minut taas herätettiin lauantaina krapulasta ja tällä kertaa isä oli kuolemassa oikeasti. No krapula toki hävisi eikä tässä muuten sinänsä mitään erikoista, mutta kun edellisenä päivänä eli perjantaina oli äitini saanut sovittua vaihto-opiskelujärjestön kanssa, että siskoni tulee Phoenixistä Suomeen maanantaina. Tätä äitini myös toisti isälleni kun häntä siirrettiin teholta osastolle (sisko ollut aina isän tyttö ja minä toki äitin poika). Ja niin se vaan isä taisteli maanantaihin asti. Olin huoneessa ensimmäisenä yönä pitkään ja todistin hänen hirveitä kipujaan, mutta onneksi jossain vaiheessa tajusivat pumpata täyteen morfiinia. Kun sisko oikeasti maanantaina saapui kuolevan isänsä kuolinvuoteen äärelle maailman toiselta puolelta, oli isäni ilme kuin olisi enkelin nähnyt (ja varmaan aika lähelle näin olikin).

Isä sinnitteli loppujen lopuksi 8 päivää sen jälkeenkin. Ainoa ns. ulkopuolinen, jonka isä salli huoneeseensa oli hänen läheisin sisaruksena eli lähimpänä syntynyt pikkusisko. Tämä tätini sattuu olemaan hoitaja ja hän osasi sitten loppujen lopuksi kertoa, että nyt isänne kuolee, ottakaa kädestä kiinni. Joten pidimme siskon kanssa isämme käsistä kiinni kun hän kuoli. (Tuli taas kyyneleet silmiin kun tätä kirjoitin, kun mielestäni oli kuitenkin aika hieno loppu).
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Minun isäni oli kusipäinen ja itsekeskeinen juoppo joka ampui itsensä. Onneksi kaikkien isät eivät ilmeisesti ole/-lleet.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös