Verkkolehden uusimmat jutut

Veti surulliseksi / hiljaiseksi

  • 1 495 156
  • 5 065
V

V-man

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Tämä polttarisankarin menehtyminen omissa polttareissa ja vieläpä selvinpäin on jotain käsittämättömän surullista. Ei pysty kuvittelemaankaan morsiamen fiiliksiä.
 
S

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Olin lukevinani jostain, että kaveri olisi selvinnyt siitä elvytyken jälkeen.
 
U

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Rihkamaa kirjoitti:
Tässä ketjussa on monta viestiä, jotka liittyvät sairauteen ja valitettavan usein syöpään. Kaveri taisteli koko lapsuutensa syöpää vastaan, mutta lopulta tänä päivänä kahdeksan vuotta sitten syöpä voitti. Tunnepitoinen päivä ja hiljaiseksi vetää.
Laajenna klikkaamalla

Pikkuveljeni parhaalla kaverilla todettiin eilen uusiutunut leukemia. Poika on 16-vuotias ja ehdittiin jo luulla, että taistelu syöpää vastaan on voitettu. Jannu ottaa asian näennäisen rennosti, kavereiden ja perheen edessä hän ei näytä pelkoaan. Tyttökaverilleen hän oli kuitenkin sanonut, että pelkää.

Ihailen hänen urheuttaan. Mutta hiljaiseksi vetää. Se vain on niin väärin.
 
I

ipaz

Jäsen
Olin eilen illalla valmistautumassa illanviettoon työkavereiden kanssa, koska tänään on vapaapäivä. Sauna oli päällä ja oluet kaapissa jäähtymässä. Siinä illalla kavereita odotellessani äitini soitti ja kertoi surullisia uutisia. Setäni oli kuollut täysin yllättäen.

Vaikka en kovin läheinen hänen kanssaan ollutkaan, niin juhlahumu kaikkosi kyllä sillä sekunnilla ja ilmoitin kavereille että ei kannata tulla. Eniten tässä surettaa veljensä menettäneen isäni ja serkkupoikien puolesta. Setä oli laittanut viime vuosina suvun vanhaa kotitilaa hienoon kuntoon ja viihtyi asua maalla lapsuudenkodissaan. Nyt sitten yhtäkkiä häntä ei enää olekaan ja koko paikan tulevaisuus on taas auki.
 
D

dal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ne parit
Eilen kuulin, että iskällä on ollu lievä aivoinfarkti, joka ei onneks oo tullu ilmi muuten ku käden puutumisena ja velttoutena, eli ei oo hengenvaaralliseksi päässy. Lähipäivinä kuulee tuomion, että liuotetaanko vai leikataanko.

Hiljaseks veti ennenkaikkee se, että tuli tajuttua, ettei omat vanhemmat enää mitään kovin nuoria oo. Erikoisesti sitä on aina pitäny itsestäänselvyytenä sitä, että omat porukat kyllä pärjää. Todellisuus on kuitenki se, että ikää kertyy niillekin, eikä koskaan tiiä mitä se tuo tullessaan.
 
K

Kourujärven Ponnistus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mestaruuden jälkeinen krapula 2022-
dal kirjoitti:
Hiljaseks veti ennenkaikkee se, että tuli tajuttua, ettei omat vanhemmat enää mitään kovin nuoria oo. Erikoisesti sitä on aina pitäny itsestäänselvyytenä sitä, että omat porukat kyllä pärjää. Todellisuus on kuitenki se, että ikää kertyy niillekin, eikä koskaan tiiä mitä se tuo tullessaan.
Laajenna klikkaamalla

Täällä näköjään jollain muullakin samanlaisia fiiliksiä. Itse olen nyt parin kuukauden ajan mietiskellyt vanhempieni tulevaisuutta, kun kummatkin ilmoittivat jäävänsä vuoden päästä eläkkeelle. Syystä, tai toisesta, päässäni loksahti ja sen jälkeen olen lähes viikottain ajatellut vanhempiani ja, noh, heidän "pois menoaan".
Joku kysyi multa vähän aikaa sitten, pelkäänkö kuolemaa. Vastasin:"En. Pelkään läheisteni kuolemaa" Ts. Vanhempieni kuolemaa.
Tuntuu kamalalta ajatella tuollaisia asioita, varsinkin, kun meikäläisellä on niin läheiset välit porukoihin. Pelottaa, kun en tiedä miltä menetys tuntuu.
Kaikki kaverit ja tutut, jopa sukulaiset ovat säästyneet, joten ajatuskin hirvittää.

Huh, tuommosta pääpiirteittäin.. Saipahan vähän tuuletettua pääkoppaa.

Jatkakaa.
 
S

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kyllähän tuo vanheneminen ja siihen liittyvä vanhempien sukulaisten vanheneminen aina pistää miettimään. Ei se minua oikeastaan ainakaan tällä hetkellä vedä surulliseksi tai hiljaiseksi, mutta kyllä siitä silti hiipii kaikenlaisia ajatuksia mieleen. Isä jää nyt kuluvan kevään jälkeen eläkkeelle ja äidilläkään ei enää kovinkaan montaa työvuotta ole jäljellä. Isällä on kaiken lisäksi kaikenlaista pikkuvaivaa ollut tässä ja nyt on lähete sairaalaan tutkimuksiin. Ilmeisesti vajaa 20 vuotta sitten vahingossa löydetty munuaissyöpä ja siitä aiheutunut puolikkaan munaisen poisto sekä sen jäljelle jääneen kokonaisen ilmeisesti synnynnäinen vajaatoiminta aiheuttavat sen, että veriarvot eivät ole kohdallaan. Niitä on tutkittu joskus aiemminkin. Vielä sitten verenpainetauti ja kihti siihen päälle, niin kyllähän sitä voi sanoa, että ukko on vanhentunut kovasti.

Hautajaisilta olen välttynyt viidentoista vuoden ajan. On varmaa, että en välty enää kauaa: molemmat mummut ovat vielä elossa, mutta ikää heillä on jo melkoisesti; molemmat täyttävät tänä vuonna 87v. Ja kun noita tätejä ja setiä/enoja on perheineen, niin alkaa heilläkin olla ikää jo siellä 65+ paikkeilla, niin ei koskaan tiedä, mitä sieltäkin sitten tulee.

Mutta sellaista se on. Vanheneminen on tällaista. Ei tässä enää mene kuin kaksi vuotta, niin meikäläinen on 30v. Vasta hetki sittenhän minä aloin opiskelut tai pääsin armeijasta... oikeastaan hiljaiseksi vetää se, kuinka nopeasti aika kulkee nykyään.
 
J

jesse72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, MP, E. Frankfurt, hyvä MJE!
Entinen työkaveri menehtyi autoonnettomuudessa lauantaina. Perjantaina viimeksi törmäsin ja hehkutti uutta työpaikkaansa ja elämä hymyili. Tiistaina työpaikalla tuosta menehtymisestä ilmoitettiin ja veti miehen hiljaiseksi. Oli kuitenkin kesän työparina ja muutenkin hyvä tyyppi naiseksi.
 
U

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
dal kirjoitti:
Eilen kuulin, että iskällä on ollu lievä aivoinfarkti, joka ei onneks oo tullu ilmi muuten ku käden puutumisena ja velttoutena, eli ei oo hengenvaaralliseksi päässy.

Hiljaseks veti ennenkaikkee se, että tuli tajuttua, ettei omat vanhemmat enää mitään kovin nuoria oo. - - - Todellisuus on kuitenki se, että ikää kertyy niillekin, eikä koskaan tiiä mitä se tuo tullessaan.
Laajenna klikkaamalla

Kourujärven Ponnistus kirjoitti:
Täällä näköjään jollain muullakin samanlaisia fiiliksiä.
Laajenna klikkaamalla

Sistis kirjoitti:
Mutta sellaista se on. Vanheneminen on tällaista. Ei tässä enää mene kuin kaksi vuotta, niin meikäläinen on 30v. Vasta hetki sittenhän minä aloin opiskelut tai pääsin armeijasta... oikeastaan hiljaiseksi vetää se, kuinka nopeasti aika kulkee nykyään.
Laajenna klikkaamalla

Juuri näitä asioita olen itsekin mietiskellyt viime kuukausina. Isäukko on vasta 52-vuotias ja hänellä on ollut yksi lievä sydänkohtaus ja pari viikkoa sitten hän kävi EKG:ssa ja sydänfilmissä oli taas uusia muutoksia. Mutsi onneksi on priimakunnossa.

Minulla tulee tänä vuonna 30 vuotta mittariin. Ei todellakaan tunnu siltä, että sain yo-lakin 11 vuotta sitten. Ei helevetti. Inttikin - jonka kävin 25-vuotiaana - tuntuu lähimenneisyydeltä, vaikka siitä on jo olympiadi aikaa.

Kun ikää alkaa tulla, vuodet tuntuvat koko ajan lyhyemmiltä. Muutaman vuoden kuluttua juna kääntyy, kuin ajatellaan odotettavissa olevaa elinikää. Kyllä se pistää miettimään ja vetää hiljaiseksi. On karmea ajatus, että sitä joutuu vääjäämättä hautaamaan omat rakkaat vanhemmat. Oma kuolema ei tosiaan pelota, mutta läheisten kuolema kyllä.
 
O

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
L

Live-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Kevyttä darraohjelmaa tv1:seltä, Ilona Rauhala. Aika avoimesti tyttö kertoo kokemuksistaan lapsena tapahtuneesta hyväksikäytöstä ja sen seurauksista. Pysäyttävä fiilis katsoa, kun alle 30-vuotias päällisin puolin täysin normaalin näköinen ihminen kertoo suoraan itsemurhayrityksistään, sekä masennuksen ja ahdistuksen aiheuttamista vaikeuksista elää normaalia elämää.

Otsikon mukaan, veti hiljaiseksi.
 
R

Ruutiveijari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Terveyden pettäessä hiljalleen alta huomaa miten yksin lopulta tässä maailmassa on.

Se vetää aina välillä hiljaiseksi. Ja surulliseksi.
 
M

morningstar

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Buffalo Bills
Rafael kirjoitti:
Hitto. Olen tässä katsellut tiiviisti nyt kaikki Wallander-elokuvat. Wallanderit perustuvat Henning Mankellin samaan nimiseen kirjasarjaan. Olen katsellut tässä, että kuka tuo viehättävä nainen on, joka esittää Kurt Wallanderin poliisitytärtä. Nyt kun etsin tietoa hänestä, niin totesin, että hän on kuollut tämän vuoden helmikuussa. Hän oli tehnyt itsemurhan Malmössa kärsittyään masennuksesta, johon hän tiettävästi sairastui käytyään läpi Aasian tsunamikatastrofin.

Hänen nimensä oli Johanna Sällström.

Jotenkin ikävä olo tuli kun tästä luin.
Laajenna klikkaamalla
Tuo Rafaelin viesti on viime lokakuulta. Itselleni kävi juuri äsken samoin. MTV3 näyttää Wallander-leffoja sunnuntai-iltaisin, ja olin ehtinyt korviani myöten pihkaantua Linda Wallanderiin, kaikkien naapurintyttöjen kruunaamattomaan kuningattareen. Tämäniltaisen elokuvan jälkeen tsekkasin, mitä google tietää Johanna Sällströmistä. Surullinen olo tuli. Nuori nainen, ja kaipaamaan jäi muiden mukana viisivuotias tytär.
 
Viimeksi muokattu:
B

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Eino_Mies kirjoitti:
Miten yksinään ihminen voikaan olla suuressa kaupungissa, eikä kukaan kaipaa häntä missään. Taas yksi surullinen esimerkki tästä:

http://www.iltalehti.fi/helsinki/200802207275286_hi.shtml
Laajenna klikkaamalla
Meinasin kirjoittaa ihan saman viestin tänään aikaisemmin, mutta se sitten kiireessä jäi. Onhan toi todella karua että kaverilla on ollut ikää mittarissa vasta 50 v ja kukaan ei huolestu yhtään jos et nyt sitten ole missään yhteyksissä. Pistää miettimään kun sitä itselläänkin on joitain sukulaisia joista ei ole nyt muutamaan vuoteen kuulunut juuri mitään…
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy

Verkkolehden uusimmat jutut

Ylös