Hukkasin lompakkoni/korttikoteloni fillarilenkillä juuri sopivasti torstaina ennen pääsiäistä. Ajokortista lähtien kaikki mahdolliset nykyihmiselle tärkeät kortit hukassa. Oli vaan pudonnut jossain vaiheessa taskustani jonnekin matkan varrelle ja totesin tilanteen yrittäessäni maksaa ostoksiani kaupassa. Kaikkien taskujen tarkistuksien jälkeen pankkikortti oli suljettava. Paniikki oli kuitenkin iso, vaikka käteistä kotelossa olikin vaan 40€.
Tein kaikki tarvittavat toimenpiteet ja jäin odottelemaan, josko joku rehellinen ihminen lompsani palauttais. Pääsiäispyhien jälkeen kävin uudestaan poliisilaitoksen löytötavaratoimistossa, mutta vastaus oli nounou.
Viime viikolla olin jo varma, että sinne jäi ja vitutti rankasti. Ehdin tilamaan jo uudet pankkikortit, mutta uutta ajokorttia en onneks. Sen verran tsekkasin että mun sikäli harvoin tarvitsemani kuorma-auton ajolupa ja siis koko ajokortti olis ollu voimassa viis vuotta, mutta nyt lompsan löydyttyä mulla on ajo-oikeutta vuoteen 2033.
Viikon odoteltuani olin jo täysin varma, että sinne se lompsa jäi ikiajoiks, mutta kuis ollakaan, maanantaina 21.4. aamulla soi puhelin poliisilaitokselta, että täällä olis sun lompsa, tuu hakeen. Rahat ja kaikki kortit tallessa. Vittu, että olin iloinen! Olisin hyvin mielelläni maksanut löytäjälle ne 40€, mitkä lompsassa oli ja mielelläni vähän enemmänkin, mutta löytäjä oli vaan pistänyt lompsani postiin, eikä ollut laittanut yhteystietojaan. Kiitos tälle Ihmiselle. Love you.
Herkistää, että maailmassa on näin rehellisiä ihmisiä olemassa.