Nyt tuli kyllä semmoinen uutinen, että potti räjähti. Noin kymmenen vuotta olen kantanut huolta parhaasta ystävästä ja hänen perheestään. Jossain vaiheessa ystäväni käytännössä söi meillä, kun kotona oli tiukkaa. Vanhempansa asuvat omistamassaan omakotitalossa ja perintävelkoja oli kertynyt paljon. Uusi vouti ilmoitti että aikaa maksaa on 1-2 kk tai talo lähtee pakkohuutokauppaan. Sen kokoluokan rahoja ei mistään ollut mahdollista saada ja syvästi uskovaisina ohjasivat ylemmälle viimeisen toivonsa. Olivat sanoneet voudin toimistossa, että kyllä taivaan isä hoitaa. Viikkoa myöhemmin voittivat 100 000 kenossa.
Veti aivan uskomattoman onnelliseksi ja iloiseksi. Nyt ovat velattomia ja pystyneet tekemään pakolliset hankinnat talouden pyörimiseksi ja pesämunaa on reippaasti. Ystävälläni on hänelläkin hieman velkaa, mutta kunnian miehenä ilmoitti hoitavansa itse sen. Työssään tarvitsee kuitenkin autoa, joten sen ostivat hänelle lainakärryn tilalle.
Itselläni meni kaikki päin persettä vielä pari vuotta sitten. Pikkuhiljaa kun on omakin elämä kääntynyt uskomattoman hyväksi, niin jotenkin tuntee suurta mielihyvää myös ystävän ja hänen perheensä puolesta.