Parikin asiaa samana päivänä:
1) Poikkesin lähimarketissa hakemassa hieman apetta iltapäiväksi, ja kassajonossa oli takanani nuori äiti n. 3-vuotiaan tyttärensä kanssa. Tyttö nosteli kovin tohkeissaan vetokärrystä äidilleen tavaroita, ja kun äiti kiitti asianmukaisesti, tyttö vastasi kerta toisensa jälkeen innoissaan, reippaasti ja tyytyväisenä, että "ole hyvä!"
Yhä useammin nimittäin huomaa - erityisesti töissä - että nykyihmisten peruskäytöstavat ovat valitettavan usein hukassa, kun mm. tervehtiminen sekä kiitos-, anteeksi- ja ole hyvä -sanat unohtuvat täysin tavanomaisissa tilanteissa. Mainitun äiti-tytär-kaksikon keskinäinen kommunikaatio aiheuttikin ihan spontaania hymyilyä ja tulevaisuususkoa allekirjoittaneessa, mikä on verrattain harvinaista. Moisesta vaimosta ja tyttärestä olisin todella ylpeä!
2) YLE on puskenut kanaviltaan jo vuosikaudet pääasiassa niin synkkää tuubaa tosi-tv-ripuleineen kaikkineen, etten olisi uskonut ikinä kirjoittavani ko. lafkasta tähän ketjuun. Nyt on kuitenkin pakko, kiitos hetki sitten päättyneen, erittäin hienon saaristolaisaiheisen "Veden saartamat" -dokumenttisarjan jakson.
Vaikuttavaa kerrontaa YLEn kanavilla, kerrankin.