Veti enemmänkin hiljaiseksi, mutta hyvällä tavalla. Jälkeenpäin ajatellen vetää jo hymyn naamalle.
Eräs tuntemani poika, jota valmennan, tunnen siis hänet muualta ja aina silloin tällöin tapaamme urheilun ulkopuolella, sanoi minulle, että on todella kiva, että minä olen sielä valmentamassa. Se oli se äänenpaino, jolla se tuli ulos, mikä sitten sai minut pysähtymään ja ajattelemaan. Voin sanoa, että mikään vanhemman antama palaute tai edes mikään teini-ikäisen tai sitä lähestyvän antama palaute ei tunnu yhtä hyvältä, kuin pienen lapsen antama palaute. Sen rehellisyyttä ei ainakaan tuossa tilanteessa pystynyt epäilemään hetkeäkään.