Ensimmäinen koskaan tekemäni englannin suullinen "koe" tai oikeastaan presentaatio sai arvosanaksi 8,5. Arvosanaksi olisi tullut todennäköisesti 9, jos olisin kyennyt muistamaan koko stoorin - jossa kerroin suhteestani kieleen ja ylipäänsä kieliin - ulkoa, mutta koska tekstini oli sen verran pitkä, jouduin lukemaan sen itseäni kuvatessa. Joka tapauksessa olen pirun ylpeä tästä saavutuksesta, koska englantia on tullut opiskeltua niin vähän ja koska sen käyttäminen arjessa on pahimmillaan ollut todella harvinaista. Muistaakseni pisin aika, jolloin en käyttänyt englantia ollenkaan puheessani, oli jotain seitsemän tai kahdeksan vuotta.
Onneksi en enää jännitä puhua englantia ja ylipäänsä noita sosiaalisia tilanteita. Olen sataprosenttisen varma siitä, että kymmenen vuotta sitten olisin saanut huomattavasti heikomman arvosanan.