Kannattaa joskus katsoa vaikka näitä vanhempia pätkiä Loirin vuosilta. Kyllähän Loiri, Pasanen ja Salminen antoivat uudet kasvot Suomalaiselle komedialle. Unohtamatta toki esim Hannele Lauria ja Tapio Hämäläistä ja montaa muuta hienoa näyttelijää jotka näissä elokuvissa ja sketseissä pyöri.Sanotaanko niin että Vesa-Matti Loiri ei ollut minulle sillä tavalla merkittävä henkilö kuin monille muille. En ole katsonut varmaan yhtäkään Uuno elokuvaa kokonaan, mutta monille ne ovat tuottaneet nautintoa. Samoin Veskun musiikki on jäänyt minulle etäiseksi, kun ei ole tullut juurikaan kuunneltua tuonkaltaista musiikkia. Tutuin hän on minulle Pahat pojat elokuvasta ja Aladdinista. Aladdinissakaan en tiennyt kuka oli Hengen äänenä, mutta se oli viihdyttävä (sen verran että Robin Williamsin suoritus ei ollut mitenkään erityinen kun sen joskus hänen kuolemansa aikoihin katsoin).
Voisi sanoa että arvostin ja arvostan hänen saavutuksiaan, mutta henkilökohtaisesti hän ei ollut minulle tärkeä. Kepeät mullat hänen muistolleen.
Kyllä, mutta nyt on syytä muistaa Loiria muustakin. Loirihan ei ollut pelkkä huumoriveikko, vaan taiteilija. Itse en jaksanut Uunoja sun muita edes mainita, Loiri oli niin paljon muutakin.Kannattaa joskus katsoa vaikka näitä vanhempia pätkiä Loirin vuosilta. Kyllähän Loiri, Pasanen ja Salminen antoivat uudet kasvot Suomalaiselle komedialle. Unohtamatta toki esim Hannele Lauria ja Tapio Hämäläistä ja montaa muuta hienoa näyttelijää jotka näissä elokuvissa ja sketseissä pyöri.
Kiinnostaa kyllä vähän, että kenen mielestä aliarvostetuimpia ja miksi?Höpö höpö.
Neumann on sanoitusten puolesta Suomen aliarvostetuimpia lauluntekijöitä, ja Dingo käsite jo itsessään, vaikka sen jälkilämmittely 1980-luvun jälkeen on ollut joka kerta ns. myötis-kamaa.
Neumannilla on kovat meriitit sekä pidän muutamasta biisistään suuresti, mutta jokin syyhän siihen on oltava, miksi 80-luvun jälkeen miehen musiikilliset teot eivät ole kiinnostaneet. Toki Lindholm oli kohtuuton vertaus, sen tason äijiä (ja minä inhoan Yötä 2003-2019) Suomessa on todella vähän, mielestäni ei ole ollenkaan Neumannin vähättelyä sanoa ettei kuulu samaan kategoriaan Lindholmin kanssa. Ihan pieni ero suosion pituudessa - ja niin on lähestulkoon jokaisella.Höpö höpö.
Neumann on sanoitusten puolesta Suomen aliarvostetuimpia lauluntekijöitä, ja Dingo käsite jo itsessään, vaikka sen jälkilämmittely 1980-luvun jälkeen on ollut joka kerta ns. myötis-kamaa.
Pisteet Dingolle kuitenkin siitä, että tajusivat lopettaa rockbändinä, eivätkä lähteneet Yön tavoin iskelmä-linjalle. Toki rahaahan Olli&Co noilla rakkausonlumivalkoisilla teki, mutta onhan yhtyeen 2000-luvun tuotanto aivan hirvittävää paskaa.Neumannilla on kovat meriitit sekä pidän muutamasta biisistään suuresti, mutta jokin syyhän siihen on oltava, miksi 80-luvun jälkeen miehen musiikilliset teot eivät ole kiinnostaneet. Toki Lindholm oli kohtuuton vertaus, sen tason äijiä (ja minä inhoan Yötä 2003-2019) Suomessa on todella vähän, mielestäni ei ole ollenkaan Neumannin vähättelyä sanoa ettei kuulu samaan kategoriaan Lindholmin kanssa. Ihan pieni ero suosion pituudessa - ja niin on lähestulkoon jokaisella.
Yön pidempi ura on ihan yhdentekevä taiteellisessa mielessä, sillä Yö ja Dingo tekivät molemmat ne klassiset tuotoksensa 80-luvulla. Noista Yöllä on kovin yksittäinen biisi eli Joutsenlaulu, mutta Dingo on muuten kovempi.Pisteet Dingolle kuitenkin siitä, että tajusivat lopettaa rockbändinä, eivätkä lähteneet Yön tavoin iskelmä-linjalle. Toki rahaahan Olli&Co noilla rakkausonlumivalkoisilla teki, mutta onhan yhtyeen 2000-luvun tuotanto aivan hirvittävää paskaa.
Ja miten tämä liittyy Loiriin? No vaikka siten, että Loiri on onnistunut nousemaan aina pinnalle, hän ollut tärkeä monella vuosikymmenellä. Loiri oli vielä yli seitsemänkymppisenäkin merkittävä taiteilija tässä maassa. Harva siihen pystyy. Ei siinä yhteydessä kannata puhua Olli Lindholm-vainaasta eikä Neumannista.
Mitä Loiriin taas tulee, niin eilen esitetty Pojat on TOP3-sotaelokuva Suomessa. Loirin juoksu junan perässä on kohtauksena aina yhtä riipaiseva.
Itselläni tuo Pojat menee Loirin top ykköseen, jaetulla ykköstilalla ovat Leino-levyt.Mitä Loiriin taas tulee, niin eilen esitetty Pojat on TOP3-sotaelokuva Suomessa. Loirin juoksu junan perässä on kohtauksena aina yhtä riipaiseva.
Dingo-mania oli ainutlaatuinen ilmiö Suomen oloissa. Jonkinlainen kotikutoinen versio Beatle-maniasta, 20 vuotta jälkijunassa.Yön pidempi ura on ihan yhdentekevä taiteellisessa mielessä, sillä Yö ja Dingo tekivät molemmat ne klassiset tuotoksensa 80-luvulla. Noista Yöllä on kovin yksittäinen biisi eli Joutsenlaulu, mutta Dingo on muuten kovempi.
Tätä itsekin yritin muotoilla. Loirilla oli toki aina ne vanhat saavutuksensa, mutta hän oli poikkeuksellinen siinä, että hän oli vielä yli seitsemänkymppisenäkin relevantti taiteilija ja nimenomaan uusilla jutuilla. Loirin ura ei ollut vanhoilla meriiteillä laskettelua, vaan hän oli ajankohtainen koko elämänsä. Tämä on se juttu, joka tekee Vesa-Matti Loirista niin suuren suomalaisessa kulttuurikentässä.Sanoisin että Loiri oli pitkäaikainen megatähti Suomen kulttuuri- ja viihde-elämässä.
Sehän roikkuu itkien siinä kiihdyttävän junan perässä pelkillä käsivoimilla lopuksi, ote irtoaa siinä raiteiden yli vievän lankutuksen kohdalla. Viimeinen kuva on etääntyvän junan perästä, Jake makaa siellä mahallaan raiteilla kaikkensa antaneena, Oulun asema taustalla näyttää niin sodanjälkeisen apatian piittaamattomalta kuin se edelleen on.Itselläni tuo Pojat menee Loirin top ykköseen, jaetulla ykköstilalla ovat Leino-levyt.
Loppukohtaus on tietenkin klassikko, siinä Jake huutaa äitiä ja lopulta kompastuu raiteille. Kova oli myös se, kun äiti ja tämän saksalainen mies neuvoivat Jakea, että ei miehen pidä itkeä, vaan nauraa. Naura kuin Fritz-setä, hah hah haa.
Yksi parhaita elokuvia mitä tässä maassa on tehty.
Mitä Loiriin taas tulee, niin eilen esitetty Pojat on TOP3-sotaelokuva Suomessa. Loirin juoksu junan perässä on kohtauksena aina yhtä riipaiseva.
Loirin elämänkertomuksessa taisi olla, että jotain toppauksia laitettiin polviin, mutta kuvatessa ja roikkuessa junan perässä Loiri tajusi, että olisi pitänyt laittaa pehmikettä myös nilkkoihin... Loirin piti pyytää lupa myös kohtaukseen vanhemmiltaan ja Vesku soitti niin monta kertaa kotiin, kunnes isä vastasi puhelimeen, eikä äiti. Tiesi ettei äiti antaisi lupaa kuitenkaan.Ala-asteella eräs opettajistani kertoi, että Loiri olisi haastattelussa maininnut, ettei Niskanen suostunut käyttämään tuossa junakohtauksessa mitään trikkikuvausta, vaan Loiri teki tuon junassa roikkumisen juuri siten, kuin se näytetään, ja tuossa tilanteessa hän olisi oikeasti saanut jonkinlaisia vammoja. Itse en ole löytänyt tästä mitään artikkeleita tai muita lähteitä, joten en osaa arvioida sitä, mikä on totuus.
En koskaan pitänyt Loirin musiikillista tuotantoa missään suuressa arvossa. Hänen omat biisinsä eivät ole mitään kovin erikoisia minun mielestäni, ja versiot muiden kappaleista joskus jopa hieman vaivaannuttavia. Loirihan ei ole mitenkään kovin hyvä laulaja.
Mutta yhdessä asiassa hän oli aivan erinomainen. Se, miten hän kykeni välittämään tunnetta biisin kautta oli aivan huikeaa. Siinä pitää tekstinkin tietysti olla oikeanlainen, eikä se aina onnistu. Mutta esimerkiksi alla olevassa vedossa tuo välittäminen on aivan huikaisevalla levelillä. Tuossa mennään jonnekin todella syvälle. Kosketetaan kuulijaa. Ei tuollaista kykyä vaan ole monella, ja lukuisat taiteilijat voivat harjoitella vaikka koko elämänsä, eivätkä silti kykene tuohon. Tuo kyky vaan joko on, tai sitten sitä ei ole.
Rupesin nyt hieman liikuttuneessa tilassa kuuntelemaan noita Leino-tulkintoja, ja myös Vesalan versioita esim. tuo hämmentävän hyvä Elegia Vain elämää -kaudelta - ovat siis loisteliaita tulkintoja, ei kahta sanaa, mutta ei luoja myös tuota Leinon suomen kieltä: mitä kielikuvia, mitä rytmejä sieltä vaivattomasti soljuu kielellä, jota ei suurin piirtein edes ollut puoli vuosisataa aiemmin. Leinon valtava tuotanto on ehkä johtanut tiettyyn aliarvostukseen, mutta täysin häkellyttävä lyyrinen lahjakkuus hän oli.