Vesa-Matti ”Vesku” Loiri – oikeasti suurin suomalainen

[Zodiac]

Sanotaanko niin että Vesa-Matti Loiri ei ollut minulle sillä tavalla merkittävä henkilö kuin monille muille. En ole katsonut varmaan yhtäkään Uuno elokuvaa kokonaan, mutta monille ne ovat tuottaneet nautintoa. Samoin Veskun musiikki on jäänyt minulle etäiseksi, kun ei ole tullut juurikaan kuunneltua tuonkaltaista musiikkia. Tutuin hän on minulle Pahat pojat elokuvasta ja Aladdinista. Aladdinissakaan en tiennyt kuka oli Hengen äänenä, mutta se oli viihdyttävä (sen verran että Robin Williamsin suoritus ei ollut mitenkään erityinen kun sen joskus hänen kuolemansa aikoihin katsoin).

Voisi sanoa että arvostin ja arvostan hänen saavutuksiaan, mutta henkilökohtaisesti hän ei ollut minulle tärkeä. Kepeät mullat hänen muistolleen.

Kannattaa joskus katsoa vaikka näitä vanhempia pätkiä Loirin vuosilta. Kyllähän Loiri, Pasanen ja Salminen antoivat uudet kasvot Suomalaiselle komedialle. Unohtamatta toki esim Hannele Lauria ja Tapio Hämäläistä ja montaa muuta hienoa näyttelijää jotka näissä elokuvissa ja sketseissä pyöri.

 

[nummenkallio]

Kannattaa joskus katsoa vaikka näitä vanhempia pätkiä Loirin vuosilta. Kyllähän Loiri, Pasanen ja Salminen antoivat uudet kasvot Suomalaiselle komedialle. Unohtamatta toki esim Hannele Lauria ja Tapio Hämäläistä ja montaa muuta hienoa näyttelijää jotka näissä elokuvissa ja sketseissä pyöri.

Kyllä, mutta nyt on syytä muistaa Loiria muustakin. Loirihan ei ollut pelkkä huumoriveikko, vaan taiteilija. Itse en jaksanut Uunoja sun muita edes mainita, Loiri oli niin paljon muutakin.

 

[Fiftie]

Ulvova mylläri!!

 

[masa90]

Loiri oli kyllä älyttömän kova ja monipuolinen artisti. Iso aukko jäi suomen viihdekentälle.

Lepää rauhassa Vesku.

 

[Piikkiperse]

Vesku vierailemassa Esa Holopaisen soololevyllä. Hieno kokonaisuus.

Linkki: https://youtu.be/71_0evn_3mU

 

[Eino_Mies]

Kun Juice kuoli syksyllä 2006, se kouraisi syvältä. Mietin silloin, että kukahan kulttuuripersoona saa lähtönsä jälkeen minussa seuraavaksi samanlaisen tunteen aikaan. Taisin pohtia jo tuolloin Veskua ja miten paljon hänellä lienee aikaa jäljellä.

Palaan muistoissa vuoteen 1986, kun olin nauhoittanut C-kasetille peräkkäin ensin Juice Leskinen & Grand Slamin Musta aurinko nousee ja heti sen perään J-P Kuselan Naurava kulkuri. Molemmat biisit olivat oman aikansa mestariteoksia kumpikin tavallaan. Jättivät pysyvän jälkensä teini-ikäisen alitajuntaan.

Veskun muistan nähneeni livenä ainoastaan kerran. En tosin esiintymässä, vaan kävellen Porin katukuvassa 1991 Jazzien aikaan. Tunnistettava hahmo liikkui nuoren siippansa Marita Hakalan kanssa Kirjurinluodosta kohti keskustaa. Olihan 46-vuotias Loiri silloin megaluokan julkkisbongaus tällaiselle maalaispojalle. Kaikki kasarilla tehdyt Turhapurot vielä tuoreena muistissa.

Lievää haikeutta tuntee huomatessaan, miten itsekin on lipunut 5-kympin rajapyykin ylitse tässä nostalgisoidessaan.

 

[Ck]

Höpö höpö.

Neumann on sanoitusten puolesta Suomen aliarvostetuimpia lauluntekijöitä, ja Dingo käsite jo itsessään, vaikka sen jälkilämmittely 1980-luvun jälkeen on ollut joka kerta ns. myötis-kamaa.

Kiinnostaa kyllä vähän, että kenen mielestä aliarvostetuimpia ja miksi?

 

[Barnes]

Höpö höpö.

Neumann on sanoitusten puolesta Suomen aliarvostetuimpia lauluntekijöitä, ja Dingo käsite jo itsessään, vaikka sen jälkilämmittely 1980-luvun jälkeen on ollut joka kerta ns. myötis-kamaa.

Neumannilla on kovat meriitit sekä pidän muutamasta biisistään suuresti, mutta jokin syyhän siihen on oltava, miksi 80-luvun jälkeen miehen musiikilliset teot eivät ole kiinnostaneet. Toki Lindholm oli kohtuuton vertaus, sen tason äijiä (ja minä inhoan Yötä 2003-2019) Suomessa on todella vähän, mielestäni ei ole ollenkaan Neumannin vähättelyä sanoa ettei kuulu samaan kategoriaan Lindholmin kanssa. Ihan pieni ero suosion pituudessa - ja niin on lähestulkoon jokaisella.

Mitä Loiriin taas tulee, niin eilen esitetty Pojat on TOP3-sotaelokuva Suomessa. Loirin juoksu junan perässä on kohtauksena aina yhtä riipaiseva.

 

[DR_J]

Neumannilla on kovat meriitit sekä pidän muutamasta biisistään suuresti, mutta jokin syyhän siihen on oltava, miksi 80-luvun jälkeen miehen musiikilliset teot eivät ole kiinnostaneet. Toki Lindholm oli kohtuuton vertaus, sen tason äijiä (ja minä inhoan Yötä 2003-2019) Suomessa on todella vähän, mielestäni ei ole ollenkaan Neumannin vähättelyä sanoa ettei kuulu samaan kategoriaan Lindholmin kanssa. Ihan pieni ero suosion pituudessa - ja niin on lähestulkoon jokaisella.

Pisteet Dingolle kuitenkin siitä, että tajusivat lopettaa rockbändinä, eivätkä lähteneet Yön tavoin iskelmä-linjalle. Toki rahaahan Olli&Co noilla rakkausonlumivalkoisilla teki, mutta onhan yhtyeen 2000-luvun tuotanto aivan hirvittävää paskaa.

Jottei nyt ihan offtoppiciksi mene, niin Turhapurojen ohella Veskun roolisuorituksista tulee itselle ensimmäisenä mieleen Pojat-elokuva. Pysäyttävä kuvaus rankasta ja vaietusta aiheesta. Tokihan Loirin ansiot eri viihteen aloilla ovat sellaiset, ettei kaikkea voi millään edes muistaa.

 

[Jehovan Syyttäjä]

Tässä viime päivät tullut katseltua Youtubesta varsin runsaasti eri sketsejä missä Loiri on mukana ja monet naurut saanut, vaikka suurin osa onkin jo nähty moneen kertaan.

Laitetaan alle oma ehdoton suosikkikohtaus Uunosta.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Wmk-OPOTsq0&ab_channel=halmisto1983

 

[nummenkallio]

Pisteet Dingolle kuitenkin siitä, että tajusivat lopettaa rockbändinä, eivätkä lähteneet Yön tavoin iskelmä-linjalle. Toki rahaahan Olli&Co noilla rakkausonlumivalkoisilla teki, mutta onhan yhtyeen 2000-luvun tuotanto aivan hirvittävää paskaa.

Yön pidempi ura on ihan yhdentekevä taiteellisessa mielessä, sillä Yö ja Dingo tekivät molemmat ne klassiset tuotoksensa 80-luvulla. Noista Yöllä on kovin yksittäinen biisi eli Joutsenlaulu, mutta Dingo on muuten kovempi.

Ja miten tämä liittyy Loiriin? No vaikka siten, että Loiri on onnistunut nousemaan aina pinnalle, hän ollut tärkeä monella vuosikymmenellä. Loiri oli vielä yli seitsemänkymppisenäkin merkittävä taiteilija tässä maassa. Harva siihen pystyy. Ei siinä yhteydessä kannata puhua Olli Lindholm-vainaasta eikä Neumannista.

 

[Sistis]

Ja miten tämä liittyy Loiriin? No vaikka siten, että Loiri on onnistunut nousemaan aina pinnalle, hän ollut tärkeä monella vuosikymmenellä. Loiri oli vielä yli seitsemänkymppisenäkin merkittävä taiteilija tässä maassa. Harva siihen pystyy. Ei siinä yhteydessä kannata puhua Olli Lindholm-vainaasta eikä Neumannista.

Ja se ero on myös, että Loiri on noussut pinnalle todella monessa "lajissa". Näyttelijänä ja muusikkona hänellä on toki ne suurimmat saavutukset, mutta noissakin saavutuksissa on todella laaja tyylilajien kirjo takana.

Ja toki Loirilla on nämä urheilusaavutukset, jotka ovat myös varsin komeat verrattuna monen muun vastaaviin. Noista häntä ei kuitenkaan suuri yleisö muistaisi, mutta kun huomioidaan, että nuo ovat tulleet lähinnä harrastepohjalta, se lisää niiden arvoa.

 

[DAF]

Mitä Loiriin taas tulee, niin eilen esitetty Pojat on TOP3-sotaelokuva Suomessa. Loirin juoksu junan perässä on kohtauksena aina yhtä riipaiseva.

Sehän on aikaansa sikäli jännä, että kirja päättyy eri tavalla.

 

[nummenkallio]

Mitä Loiriin taas tulee, niin eilen esitetty Pojat on TOP3-sotaelokuva Suomessa. Loirin juoksu junan perässä on kohtauksena aina yhtä riipaiseva.

Itselläni tuo Pojat menee Loirin top ykköseen, jaetulla ykköstilalla ovat Leino-levyt.

Loppukohtaus on tietenkin klassikko, siinä Jake huutaa äitiä ja lopulta kompastuu raiteille. Kova oli myös se, kun äiti ja tämän saksalainen mies neuvoivat Jakea, että ei miehen pidä itkeä, vaan nauraa. Naura kuin Fritz-setä, hah hah haa.

Yksi parhaita elokuvia mitä tässä maassa on tehty.

 

[El Gordo]

Yön pidempi ura on ihan yhdentekevä taiteellisessa mielessä, sillä Yö ja Dingo tekivät molemmat ne klassiset tuotoksensa 80-luvulla. Noista Yöllä on kovin yksittäinen biisi eli Joutsenlaulu, mutta Dingo on muuten kovempi.

Dingo-mania oli ainutlaatuinen ilmiö Suomen oloissa. Jonkinlainen kotikutoinen versio Beatle-maniasta, 20 vuotta jälkijunassa.

Se ei kuitenkaan pitkään kestänyt, Dingo hajosi ja Neumann sen jälkeen (suuren yleisön näkökulmasta) hävisi takariviin suomalaisessa kulttuurikentässä.

Sanoisin että Loiri oli pitkäaikainen megatähti Suomen kulttuuri- ja viihde-elämässä. Neumann oli yhden vuosikymmenen megatähti, joka sen jälkeen oikeastaan ei enää ollut relevantti. Lindholm taas oli suosittu ja pitkään pinnalla ollut muusikko, mutta ei mielestäni noussut megatähdeksi vaan jäi "tavalliseksi" laulajatähdeksi.

Halusimmepa tai emme, niin tuota tähteyttä määrittää myös tunnettavuus ja ihmisten kiinnostus, jota juorupalstat ja lööpit heijastaa, ei ainoastaan saavutukset. Lisäksi ihmisen pitää olla myös itse halukas olemaan esillä, jotta voi "koko kansan" tähdeksi muotoutua.

Tältä kantilta ajatellen, ei kai niitä pitkäaikaisia megatähtiä Suomessa ole ollut kuin Matti ja Vesku viime vuosikymmeninä. Ja näistä Nykänen pysyi mäkihyppy uransa jälkeen julkisuudessa lähinnä negatiivisten juttujen ansiosta, Loirilla taas syntyi uutta tuotantoa loppuun asti.

 

[nummenkallio]

Sanoisin että Loiri oli pitkäaikainen megatähti Suomen kulttuuri- ja viihde-elämässä.

Tätä itsekin yritin muotoilla. Loirilla oli toki aina ne vanhat saavutuksensa, mutta hän oli poikkeuksellinen siinä, että hän oli vielä yli seitsemänkymppisenäkin relevantti taiteilija ja nimenomaan uusilla jutuilla. Loirin ura ei ollut vanhoilla meriiteillä laskettelua, vaan hän oli ajankohtainen koko elämänsä. Tämä on se juttu, joka tekee Vesa-Matti Loirista niin suuren suomalaisessa kulttuurikentässä.

 

[El Gordo]

Itselläni tuo Pojat menee Loirin top ykköseen, jaetulla ykköstilalla ovat Leino-levyt.

Loppukohtaus on tietenkin klassikko, siinä Jake huutaa äitiä ja lopulta kompastuu raiteille. Kova oli myös se, kun äiti ja tämän saksalainen mies neuvoivat Jakea, että ei miehen pidä itkeä, vaan nauraa. Naura kuin Fritz-setä, hah hah haa.

Yksi parhaita elokuvia mitä tässä maassa on tehty.

Sehän roikkuu itkien siinä kiihdyttävän junan perässä pelkillä käsivoimilla lopuksi, ote irtoaa siinä raiteiden yli vievän lankutuksen kohdalla. Viimeinen kuva on etääntyvän junan perästä, Jake makaa siellä mahallaan raiteilla kaikkensa antaneena, Oulun asema taustalla näyttää niin sodanjälkeisen apatian piittaamattomalta kuin se edelleen on.

Eihän tuon tason filmin lopetuksia ole kuin Kaupungin valot, Stalker, Aguirre, 400 kepposta, Seitsemän samuraita ja Kolmas mies.

Huikea kohtaus ja ei varmaan ole ollut helppo tehdä, kun ei ole ollut stunttimiehiä tai tietokonegrafiikkaa, mutta silloin uskallettiin.

 

[Sistis]

Mitä Loiriin taas tulee, niin eilen esitetty Pojat on TOP3-sotaelokuva Suomessa. Loirin juoksu junan perässä on kohtauksena aina yhtä riipaiseva.

Tuo elokuva tuli katsottua myös eilen. On muuten pakko todeta, että Loiri pääsee kunnolla irti vasta aivan elokuvan lopussa, ja siinä hän vetää sitten aivan maagisen roolisuorituksen. Eli kun paikka annetaan, se käytetään suvereenisti. Kun elokuva suurelta osin seuraa poikien ryhmää, on Loiri minusta pitkälti vain yksi poika muiden joukossa, eikä hänen roolihahmonsa ole tuossa joukossa edes millään muotoa se näkyvin (Immu on minusta ennen tuota selkeästi eniten esillä).

Ala-asteella eräs opettajistani kertoi, että Loiri olisi haastattelussa maininnut, ettei Niskanen suostunut käyttämään tuossa junakohtauksessa mitään trikkikuvausta, vaan Loiri teki tuon junassa roikkumisen juuri siten, kuin se näytetään, ja tuossa tilanteessa hän olisi oikeasti saanut jonkinlaisia vammoja. Itse en ole löytänyt tästä mitään artikkeleita tai muita lähteitä, joten en osaa arvioida sitä, mikä on totuus.

Edit: liittyy sopivasti tuohon, mitä @El Gordo tuossa omassa viestissään käsittelee.

 

[Tuplatorkkari]

Ala-asteella eräs opettajistani kertoi, että Loiri olisi haastattelussa maininnut, ettei Niskanen suostunut käyttämään tuossa junakohtauksessa mitään trikkikuvausta, vaan Loiri teki tuon junassa roikkumisen juuri siten, kuin se näytetään, ja tuossa tilanteessa hän olisi oikeasti saanut jonkinlaisia vammoja. Itse en ole löytänyt tästä mitään artikkeleita tai muita lähteitä, joten en osaa arvioida sitä, mikä on totuus.

Loirin elämänkertomuksessa taisi olla, että jotain toppauksia laitettiin polviin, mutta kuvatessa ja roikkuessa junan perässä Loiri tajusi, että olisi pitänyt laittaa pehmikettä myös nilkkoihin... Loirin piti pyytää lupa myös kohtaukseen vanhemmiltaan ja Vesku soitti niin monta kertaa kotiin, kunnes isä vastasi puhelimeen, eikä äiti. Tiesi ettei äiti antaisi lupaa kuitenkaan.

 

[adolf]

En koskaan pitänyt Loirin musiikillista tuotantoa missään suuressa arvossa. Hänen omat biisinsä eivät ole mitään kovin erikoisia minun mielestäni, ja versiot muiden kappaleista joskus jopa hieman vaivaannuttavia. Loirihan ei ole mitenkään kovin hyvä laulaja.

Mutta yhdessä asiassa hän oli aivan erinomainen. Se, miten hän kykeni välittämään tunnetta biisin kautta oli aivan huikeaa. Siinä pitää tekstinkin tietysti olla oikeanlainen, eikä se aina onnistu. Mutta esimerkiksi alla olevassa vedossa tuo välittäminen on aivan huikaisevalla levelillä. Tuossa mennään jonnekin todella syvälle. Kosketetaan kuulijaa. Ei tuollaista kykyä vaan ole monella, ja lukuisat taiteilijat voivat harjoitella vaikka koko elämänsä, eivätkä silti kykene tuohon. Tuo kyky vaan joko on, tai sitten sitä ei ole.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Om5LYIDKiao

Toinen vielä samasta ohjelmasta:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=1w_-hooBkA4

 

[Barnes]

En koskaan pitänyt Loirin musiikillista tuotantoa missään suuressa arvossa. Hänen omat biisinsä eivät ole mitään kovin erikoisia minun mielestäni, ja versiot muiden kappaleista joskus jopa hieman vaivaannuttavia. Loirihan ei ole mitenkään kovin hyvä laulaja.

Mutta yhdessä asiassa hän oli aivan erinomainen. Se, miten hän kykeni välittämään tunnetta biisin kautta oli aivan huikeaa. Siinä pitää tekstinkin tietysti olla oikeanlainen, eikä se aina onnistu. Mutta esimerkiksi alla olevassa vedossa tuo välittäminen on aivan huikaisevalla levelillä. Tuossa mennään jonnekin todella syvälle. Kosketetaan kuulijaa. Ei tuollaista kykyä vaan ole monella, ja lukuisat taiteilijat voivat harjoitella vaikka koko elämänsä, eivätkä silti kykene tuohon. Tuo kyky vaan joko on, tai sitten sitä ei ole.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Om5LYIDKiao

Mun mielestä Loiri oli hyvä laulaja 90-luvun puolivälin asti. Sitten mies sairastui ja alkoi "tulkinta". Nimellisenä esimerkkinä karmeat Lapin levyt. Joitakin osumia mahtuu sillekin ajalle, kuten Armo ja Linnan juhlat 2013. Niissä Loiri taisi ajatella että vitut, antaa vaan mennä ja jättää kaikki hifistelyt muille.

Mutta tuo tunne! Sitä Loiri osasi aina välittää. Karismaa joko on tai ei, Loirilla sitä oli valtavasti. Parhaimmillaan Loiri tuli iholle ja niitä vetoja tulee edelleen kelattua. Näyttelijänä Loirilla oli samanlainen aura, varmasti tukivat toisiaan kyseiset alat. Jos jo Pojissa Loiri osasi aloittelijana niin hyvin, kertoo se synnynnäisestä lahjakkuudesta.

Kova äijä. Itselle komedian kuningas yhdessä Silvennoisen ja Jopen kanssa (Lastumäki on liian vanhaa mulle ja Speden vahvuudet enemmän tuottajana), laulajana huippuaikoinaan ainutlaatuinen.

 

[DTremens]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=pNdnGvV4Sdk

Siinä on muuten Speden leffabudjetointia parhaimmillaan. Pihakohtaukset on kuvattu Tuuran imagoon soveliaan kivitalon vierellä, mutta ainakin parvekekohtaus Merihaan "idyllissä", josta toki taustalla näkyy palanen sitä kivitalomaisemaakin. Ei muuten taitaisi Merihaassa Tuuran Mercedes-Benz edes näkyä parvekkeelta, kun parkkipaikat ovat paikoitustalossa tai kannen alla :D

Ikonisia roolihahmoja suomalaisessa elokuvahistoriassa kyllä, sekä vuorineuvos Tuura että johtaja Turhapuro.

 

[mjr]

Rupesin nyt hieman liikuttuneessa tilassa kuuntelemaan noita Leino-tulkintoja, ja myös Vesalan versioita esim. tuo hämmentävän hyvä Elegia Vain elämää -kaudelta - ovat siis loisteliaita tulkintoja, ei kahta sanaa, mutta ei luoja myös tuota Leinon suomen kieltä: mitä kielikuvia, mitä rytmejä sieltä vaivattomasti soljuu kielellä, jota ei suurin piirtein edes ollut puoli vuosisataa aiemmin. Leinon valtava tuotanto on ehkä johtanut tiettyyn aliarvostukseen, mutta täysin häkellyttävä lyyrinen lahjakkuus hän oli.

 

[adolf]

Tätä en ollut ennen nähnytkään. On siinä nuorella miehellä ollut jo tuossa vaiheessa huima kyky heittäytyä tekstin sisälle. Tämä on oikeasti jotain todella suurta.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=ipWfHFCpwT0

 

[DAF]

Rupesin nyt hieman liikuttuneessa tilassa kuuntelemaan noita Leino-tulkintoja, ja myös Vesalan versioita esim. tuo hämmentävän hyvä Elegia Vain elämää -kaudelta - ovat siis loisteliaita tulkintoja, ei kahta sanaa, mutta ei luoja myös tuota Leinon suomen kieltä: mitä kielikuvia, mitä rytmejä sieltä vaivattomasti soljuu kielellä, jota ei suurin piirtein edes ollut puoli vuosisataa aiemmin. Leinon valtava tuotanto on ehkä johtanut tiettyyn aliarvostukseen, mutta täysin häkellyttävä lyyrinen lahjakkuus hän oli.

Loirin tulkinnoista saatan olla eri mieltä, mutta tästä oltava samaa.

Hämmentäväähän on, että vaikka yksi tunnetuimpia runoja kertoo erittäin elävästi ja visuaalisesti Lapista, Leino ei koskaan elämässään käynyt synnyin- ja opiskeluseutujaan Kainuuta ja Pohjois-Pohjanmaata ylempänä. Huikea mielikuvituksen rakennelma.