Nämä ja lukuisat muut esimerkkisi ovat jo vuosisatoja vakiintuneita nimiä, eivät tuoreita erisnimiä. Plus, esimerkkisi ovat edelleen täynnä epäloogisuuksia. Mihin vedät rajat ja pomput, kun on pelaajia, on "poikkeuspelaajia" (Semin), ja sitten on pelaajien ja poikkeuspelaajien sukulaisia? Onko Seminin äiti Semin vai Sjomin? Entä serkku? Vai olisiko kuitenkin järkevää mennä kehittyvän käytännön mukana, yleensäkin kehityksen?
Palataan Seminin äitiin sitten kun hän kiskoo pelipaidan ylleen Venäjän maajoukkueessa ja saamme ihmetellä, että mikä nimi mamman selkään on kirjattu. Olisikohan se Sjomina, Venäjällähän ängetään a-kirjaimia naisten nimien perään.
Ei tainnut oikein mennä aiempi tekstini perille, mutta epäloogisuus nimen omaan on koko tämän asian avainsana sekä vanhoissa että uusissa erisnimissä ja paikan nimissä. Maailma on täynnä poikkeuksia, suomen kielessä on poikkeuksia ja joskus poikkeuksista voi tulla jopa sääntö. Turha vedota, että esimerkkini ovat liian vanhoja, periaate on kuitenkin niissäkin sama eli jos joku nimi/termi on vakiintunut, sitä ei yleensä muuteta vaikka yleiskäytäntö muuten muuttuisi. Yhtä hyvin tosiaan voisimme puhua Sankt Petersburgista, mutta kun emme puhu, vaikka Pietari-nimi kaupunkina otettiin uudestaan käyttöön vasta reilut parikymmentä vuotta sitten kun NL romahti ja Leningrad-nimi poistui käytöstä.
Kehittyvän käytännön mukana voi mennä tulevaisuudessa, se on selvä, mutta kehittyvä käytäntö ei vaikuta vanhoihin jo vakiintuneihin ilmaisuihin aina samalla tavalla kuin uusiin eivätkä käytetyt ilmaisut ole aina loogisia tai suoraan johdettavissa jostain uudesta tulkinnasta, ja tämä ei tunnu menevän sinulle perille. Jos enemmistö käyttää tiettyä nimeä, niin tämä nimi on niin kauan "oikea" (eli se nimi, josta enemmistö nimen tunnistaa) kunnes uudesta mahdollisesta tulkinnasta tulee enemmistön käyttämä. Joskus siitä tulee saman tien enemmistön käyttämä (Semenin vaihto Semjoniin tapahtui luontevasti saman tien), joskus ei.
Jos vaihdosta ei tapahdu, niin sitten on ihan sama, miten nimi "pitäisi" kirjoittaa ja on ihan sama, jos marginaalista huudellaan miten asioiden tulisi olla. Sillä ei ole väliä, että tulevaisuuden Sjomin-nimiset pelaajat ovat automaattisesti ja heti Sjomineita, jos tämän päivän Sjomin/Semin ei sitä ole eikä luultavasti tule olemaan peliuransa aikana. Sama juttu kuin vuosituhannen vaihtumisen juhlinnassa 2000 - minäkin tiesin oikein hyvin, että matemaattisesti millenniumia olisi pitänyt juhlia vasta vuoden 2001 koittaessa, mutta en ollut niin tyhmä, että olisin jäänyt kotiini marttyyrina pätemään ja olemaan matemaattisesti oikeassa kun kaikki muut pitivät hauskaa vuosituhannen vaihtumisen kunniaksi.
Laitanpa iltasi iloksi pari katkelmaa Venäjän tuoretta maailmanmestaruutta käsittelevistä lehtien otteluraporteista.
Näin Hesarissa:
Venäjä–Slovakia 6–2 (1–1, 3–0, 2–1)
1. erä: 1.06 Zdeno Chara (Tomas Surovy) 0-1, 9.57 Aleksandr Semin (Aleksandr Ovetshkin-Pavel Datsjuk)
Näin siis maamme laajalevikkisin sanomalehti: Semin-Ovetshkin-Datsjuk.
Ja näin Turun Sanomissa:
Ovetshkin alusti irtiotollaan ja syötöllään Aleksandr Seminin avauserässä tekemän tärkeän 1–1-tasoituksen.
Semin keräsi 2+1 pistettä, ketjukaverit Pavel Datsjuk 1+2 ja Ovetshkin 0+2.
Semin-Ovetshkin-Datsjuk.
Vedetään nyt vielä esimerkki Yleltäkin, YLE jos mikä on Suomessa mittatikku sille miten eri termit kirjoitetaan ja mistä otetaan oppia kouluista alkaen.
Näin siis YLE:
...tulinen laukaus yllätti Semjon Varlamovin. Aleksander Semin tasoitti kuitenkin ennen erän puoliväliä ja loppufinaali olikin Venäjän näytöstä.
LOPPUOTTELU, HELSINKI
Venäjä - Slovakia 6-2 (1-1,3-0,2-1)
01.06 0-1 Chara (Surovy)
09.57 1-1 Semin (Ovetshkin, Datsjuk)
Semin-Ovetshkin-Datsjuk.
Huomaatko näissä jo kaavan?
Kuten sanottua, minulle on henkilökohtaisesti aivan yksi lysti vaikka Semin kirjoitettaisiinkin näissä Sjomin, mutta kun ei kirjoiteta. Ei Hesarissa, ei muissa lehdissä, ei YLEllä. Aina voi turhaan potkia tutkainta vastaan, mutta ei se sitä tosiasiaa muuta, että kirjoitusmuoto Semin näyttää olevan Suomessa ylivoimaisesti vakiintunein käytäntö, samoin kuin Ovetshkinin kohdalla Ovetshkin, Datsjukin kohdalla Datsjuk ja niin edelleen ad infinitum.
Aika turha sitä on tästä enempää jankuttaa puolin ja toisin, minulle riittää jatkossakin ohjenuoraksi venäläisten nimien kohdalla nykylinja, mitä kaikki päämediat ja uutislähteet käyttävät ja jotka käytännössä siis ovat vallitseva tapa kirjoittaa nimet. Niitä käyttää enemmistö, ja niitä käyttämällä enemmistö myös ymmärtää parhaiten mistä henkilöstä on kyse. Sehän se pääasia on. Toinen pääasia on tietysti se, ettei tarvitse omaa nimeä ryhtyä kirjoittamaan kyrillisin kirjaimin.
P.S.: Vladimir Jursinovin nimi pitäisi virallisen translitterointisäännön mukaan kirjoittaa Jurzinov, ja näin se on esimerkiksi suomenkielisessä wikipediassa. Pappa-Jursinov perheineen kumma kyllä käyttää itse muotoa Jursinov ihan virallisissakin yhteyksissä ja dokumenteissa Suomessa. Ei ole tainnut Jursinoville kukaan kertoa, ettei hän osaa edes kirjoittaa nimeään oikein.
P.P.S.: Jätän tämän ketjun tällä erää tähän, jääkiekkokausi on muutenkin nyt ohi. Palataan asiaan esim. Sotshin kisoissa 2014, joissa riittää venäläisnimiä translitteroitavaksi enemmän kuin laki sallii.
