Menee vähän ohi aiheen, mutta tämä olikin mielenkiintoinen nosto. Näitä nimiä lukiessa ei ihan täysin latvian kielioppisäännöt avautunut, ja onhan tuossa vaikka mitä kummallisuuksia.
Tunnetustihan kaikkeen lisätään s-kirjain perään, myöskin mahdollisen alkuperäisen s-kirjaimen perään, mutta siltikin on joitain poikkeuksia. Helenius on Heleniuss, mutta Okposo on Okposo. Samaten Foligno on Folino, ja Reto Berra on Reto Berra. Jesse Joensuu on Jese Joensū. Tästähän voisikin päätellä, että vokaaliin päättyvä nimi ei saa koskaan peräänsä s-kirjainta.
Jotta tämä ei ole liian helppos, niin kuitenkin on olemassa mm. Atlantas Thrashers, Minesotas Wild, Kalgari Flames, Bufalo Sabres ja Toronto Maple Leafs. Joten jostain syystä Berra ei ole Berras, tai Atlantas ja Minesotas ihan vain Atlanta ja Minesota. Ja kun soppaan sekoitetaan vielä Otavas (Ottawa) sekä Filadelfijas (Philadelphia) niin ei tuosta kyllä mitään selkeää kaavaa saa kiinni, koska varsinkin a-kirjaimiin päättyvien kohdalla voidaankin heitellä kolikkoa, kun on kuitenkin olemassa mm. Arturs Kuldakin.
Latviassa ei ole varmaan kivaa omistaa s-vikaa.
Ettei asia olisi liian helppoa, on myös venäjän kielen tapaan "puolivokaaleja", joihin sitä ässää ei välttämättä myöskään tule. Perussääntöhän latvian kielessä on, että miehen nimi loppuu s ja naisen nimi a, mutta juuri ulkomaiset tuottavat tässä ongelmia.
Suomessa muuten on käyty 1930-luvulla kielitieteilijöiden kesken enemmänkin keskustelua siitä, pitäisikö ulkomaiset nimet kirjoittaa foneettisesti, joten tämä "Latvian malli" on ollut meilläkin esillä aikanaan.