Minustakin juttusi on suoraan tuo kaltevan pinnan argumentti.
Pientä sääntöä oli rajalain kanssa, ja sekin on Euroopassa nyt tutkinnassa. Mitä muuta ajautumista on tapahtunut?
Käsittääkseni ei niitä laivoja noin vain pysäytellä vaan on hyvin selvää mikä yksittäinen laiva sen katkaisi. YT:ssakin on video jossa yksityinen pariskunta selvitti päivässä mikä laiva on kyseessä katsomalla kaapeliin katkeamisaikoja, kartta-aineistoa missä kaaplelit kulkee, ja mikä laiva on kyseessä. Sama lopputulos kuin minkä tiedämme.
Nythän siellä laivassa ne Tanskan luotsit on muistelisin nähneeni.
Tätä lienee turhaa jatkaa, sillä loppu viimeksi emme näemmä puhu enää edes samasta asiasta isossa kuvassa.
Mutta todetaan vielä näin, että jatkossakin kaapelit katkeaa, koska mitään keinoa ei niiden estämiseksi ole, eikä varsinkaan, että sitten tullaan rikkomaan monia kansainvälisiä sopimuksia, ja koska demokratiat ovat ainakin toistaiseksi nojanneet ytimensä siihen, että sopimuksia noudatetaan, tai äkkiä se vaihtoehto voi olla huonompi.
Esitätkö nyt sitten esimerkiksi ne keinot, joilla voimme vastata sopimksia alati rikkovien valtioiden toimintaan? Siis valitsematta itse toimia samoin.
Emme siis voi estää kaikkia venäläisiä liikkumasta, joten käytännössä emme voi estää oikeastaan ketään venäläistä liikkumasta.
Emme voi estää omistuksiakaan. Emme voi estää laivojensakaan liikkumista.
Kaiken tämän paska keisari tietää, ja siksi en myöskään näe hänen olevan suuri strategikko, vaan lähinnä seinähullu idiootti.
Nyt liki samanlainen idiootti pääsee johtamaan yhdysvaltoja, ja siinähän taas sopimukset sitoo lähinnä muita, mutta ei heitä.
Kun ja jos alamme sitten vastaamaan samoin keinoin, niin kysynkin, että mihin se raja sitten vedetään ja kenen toimesta sekä siten, että emme ajaudu lopulta anarkiaan.
Euroopan siis ainakin pitäisi nyt kyetä olemaan vahva, ja sitoutumaan kaikkiin mahdollisiin laillisiin toimiin, sekä aseista aan sitten itse Ukrainaa. Mutta mitenkä mahtaa onnistua mailta, jotka eivät edes nyt kykene täysin kordinoituun yhteistyöhön, vaan ovat kaikessa kilpailijoita keskenään.,mutta ottavat kyllä muuten hyödyn toiselta omaa asemaa pönkittääkseen.
Kaikki siis jauhavat siitä demikratiasta, kunha itse saavat siitä vähän enemmän kuin kaveri.
Väistämättä olemme menossa kohti protektionismia, ja siinä pelissä ei Suomi pärjää.
Lopuksi vielä sekin, että jos sopimuksia aletaan rikkomaan enemmänkin, niin mitäpä lasketaan sitten edes sen Naton varaan, koska sekin on kuitenkin valtioliitto.
Nyt siis tärkeintä olisi saada edes Eurooppa yhtenäiseksi tavoitteiltaan, mutta eipä siitäkään merkkejä ilmassa leiju, kun siellä Ranska ja Saksakin käyvät kuumeisesti kauppaa venäjän kanssa edelleen.
Ilman yhtenäisempää näkemystä me vasn häviämme tämän pudotuspelin, ja Eurooppa kutistuu taloudelliseksi kehitysmaa-alueeksi.
